Lontoo luokkaretkiopen silmin

Lontoosta on meillä molemmilla lämpimiä muistoja. Kävimme ensimmäisen kerran siellä keväällä 2010. Silloin tulivat tutuiksi monet kuuluisat nähtävyydet. Kiersimme kaupunkia hiki hatussa kolme kokonaista päivää, ja silti tuntui, että emme millään ehtineet kaikkialle. Toisen kerran vierailimme kaupungissa kesäkuussa 2012. Lontoo oli tällöin maailmanympärimatkamme viimeinen etappi. Odotimme kovasti koto-Suomeen pääsyä. Lontooseen saapuminen tuntui siltä, kuin olisi tullut kotiin.

Tämä ja muutama seuraava artikkeli ovat juttujen ja kuvien osalta pelkästään Anun käsialaa…

Lähdin Englantiin nyt ensimmäistä kertaa luokkaretkimielessä. Raksa sai jäädä muutamaksi päiväksi, samoin normaali luokkahuonetyöskentely. Viiden päivän matka piti sisällään mm. Lontoon nähtävyyksiin tutustumista, shoppailua, kouluvierailun Tunbridge Wellsin keskiluokkaisessa kaupungissa sekä käynnin Heverin linnassa. Asuin oppilaiden, vanhempien ja opettajakollegani kanssa Tunbridge Wellsissä Russell Hotel-nimisessä hotellissa. Tunbridge Wellsistä juttua myöhemmin, samoin linnasta ja koulusta. Tässä postauksessa keskityn Lontooseen.

Tosiaan Lontoo kaupunkina oli jo aiemmilta reissuilta jonkin verran tuttu paikka. Tärkeimmät nähtävyydet on tullut nähtyä, joten sain nyt keskittyä kouluryhmän mukana menemiseen.

Matkustimme Lontooseen Tunbridge Wellsistä aamujunalla. Koko porukka sulloutui täyteen junaan, mutta pääsimme nopeasti ja ajoissa Lontooseen. Liput oli varattu etukäteen ja vanhemmat olivat käyneet noutamassa ne Gatwickin lentoaseman juna-asemalta saapuessamme sinne edellisenä päivänä.

Ensimmäinen käyntikohde Lontoossa oli mikäpä muukaan kuin Madame Tussauds.

Madame Tussauds tuntuu sopivan kaikenikäisille vierailijoille. Sekä seurueemme aikuiset että 12-13-vuotiaat lapset tuntuivat viihtyvän vahakabinetissa hyvin. Visiittimme jäi lopulta suunniteltua lyhyemmäksi, sillä varauksen kanssa oli hiukan ongelmia ja sisäänmenomme viivästyi vajaan tunnin verran. Näimme kuitenkin kaikki nuket ja minäkin sain taas napsittua kuvia kuuluisuuksia esittävistä taideteoksista.

Suoriuduimme ulos vahakabinetista lähes suunnitellun aikataulun mukaisesti. Seuraavana ohjelmassa oli bussiajelua ”Original Bus”-firman kiertoajelubussilla. Lontoon keskusta on valtava. Muistan kun kävelimme nähtävyydeltä toiselle Peten kanssa viisi vuotta aiemmin ja saimme tehdä todella töitä, että ehdimme kaiken haluamamme. Nyt istuin oppilaiden ja vanhempien kanssa turistibussissa ja näin nuo samat nähtävyydet (tai ainakin osan niistä) nopeammassa aikataulussa kuin silloin. Lasten ollessa mukana reissussa tämä vaihtoehto on tietenkin relistisempi. Kuvien ottaminen oli hiukan haasteellisempaa, mutta räpsin niitä parhaani mukaan. Sää ainakin suosi meitä, sillä Lontoossa ollessamme aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Turistibussin reitti oli pitkä, emmekä jaksaneet/ehtineet ajaa sitä kokonaan. Hyppäsimmekin pois Big Benin ja parlamenttitalon kohdalla, koska vastuuryhmämme tytöt halusivat shoppailla ja aika alkoi käydä vähiin. Suuntasimme Lontoon kuuluisimmalle ostoskadulle Oxford Streetille. Tytöt saivat nyt hiukan tehdä ostoksia ennen seuraavaa etappia.

Shoppailuun ei Lontoossa siis jäänyt hirveän paljon aikaa, mutta lupasimme tytöille, että he saavat olla kaupoilla sitten paremmalla ajalla Tunbridge Wellsissä. Seuraavaksi meidän piti siirtyä London Eyelle. Vanhemmat olivat varanneet meille koko 31 hengen porukalle liput tähän maailmanpyörään, joka on nykyään yksi Lontoon kuuluisimmista maamerkeistä.

London Eye sijaitsee Thames-joen rannalla ja mielestäni se on kyllä käymisen arvoinen paikka, varsinkin näin hyvällä kelillä. Sään ollessa kirkas näkyvyys on luonnollisesti hyvä. Esimerkiksi Big Benille ja parlamenttitalolle on hyvät näkymät, ja Thames-joki näkyy myös hyvin. Kierros maailmanpyörässä kestää n. puoli tuntia, ja vaikka kyseessä olisi korkeanpaikankammoinen henkilö (kuten minä), ei korkeus tunnu ollenkaan niin hurjalta, koska kopit ovat suljettuja. Viime kerralla pelkäsin hiukan, tällä kertaa en ollenkaan!

London Eyen jälkeen piti käydä syömässä ja sitten rynnätä junalle. Matka takaisin Tunbridge Wellsiin oli aika mielenkiintoinen, sillä oppilaat (ja aikuisetkin) olivat aika väsyneitä. Seuraavana päivänä olisi ohjelmassa kouluvierailu, joten porukka piti saada ajoissa nukkumaan ja itsekin ummistaa silmänsä ennen tärkeää päivää…