Skotlannin parhaat

Olimme haaveilleet Skotlannin-matkasta vuosia. Sumuiset erämaat, vihreät nummet, Loch Ness-järvi sekä linnat, sillat ja muut keskiaikaiset rakennelmat, ne olivat siintäneet ajatuksissamme jo pitkään. Vihdoin kesäkuussa 2024 toteutimme haaveemme ja suuntasimme viikoksi Skotlantiin. Koska aika oli rajallinen, valitsimme pääkohteiksemme Edinburghin, jossa yövyimme matkamme alussa ja lopussa, sekä Skotlannin ylämaan, jota kiersimme vuokra-autolla viiden päivän ajan. Vasemmanpuoleinen liikenne ei meitä pelottanut, sillä siitä oli jo monen monta kokemusta. Liikenne Skotlannissa on ihan siedettävää – ajelimme hieman jopa Edinburghin keskustassa, autoa hakiessa ja palauttaessa.

Matkan ajankohdaksi valikoitui kesäkuu, joka on hyvä aika matkustaa maahan. Heinä-elokuussa on varmasti eniten turisteja, vaikka kyllä niitä monin paikoin erityisesti Edinburghissa näytti olevan myös kesäkuussa. Meri-ilmaston ansiosta kesäkuun säät sopivat aktiivilomailuun hyvin – kuumuudesta ei tarvitse kärsiä, ja toisaalta sateetkin ovat pääasiassa heikkoja, eivätkä kestä koko päivää. Valoisaa on aamuyöstä iltamyöhään, eivätkä yötkään ole pilkkopimeitä – sijaitseehan Skotlanti samoilla leveysasteilla kuin Baltian maat.

Edinburgh

Lensimme Edinburghiin SAS:llä, välipompulla Tukholman kautta. Edinburghin lentokentältä ostimme toiseen kännykkään paikallisen SIM-kortin, joka sisälsi 30 GB nettiä 25 punnalla, määrä, joka jakamalla nettiä riitti molemmille mainiosti viikon ajaksi. Edinburghin lentokentältä on kätevintä siirtyä keskustaan raitiovaunulla. Edestakaisen matkan hinta on 9,50 puntaa, ja lipulla on rajaton voimassaoloaika. Raitiovaunuja kulkee ainakin päiväsaikaan tiheään tahtiin, ja matka keskustaan kestää puolisen tuntia. Toinen vaihtoehto on bussi.

Edinburghin hotellien hintataso on korkea. Me yövyimme Destiny Student Murano -hotelliksi muunnetussa opiskelija-asunnossa, ja olimme majapaikkaan tyytyväisiä. Hinta oli vain noin 60 €/yö kahden hengen huoneessa. Asuntolan keittiössä saatoimme valmistaa itse aamupalan. Lähettyviltä löytyy ruokakauppoja ja pubeja, eli oikeastaan kaikkea sitä, mitä me tarvitsimme. Ydinkeskustaan oli puolitoista kilometriä, sopivan mittainen kävelymatka raikkaan viileässä kesäsäässä kaupungissa, jossa riittää nähtävää.

Edinburghin ehdoton ykköskohde on Edinburghin linna, joka komeilee kukkulalla keskellä kaupunkia. Linnaan ei kuitenkaan noin vain sisään mennä, ja kesäaikaan liput onkin syytä varata useita päiviä etukäteen täältä, jos linnakierrokselle halajaa. Me ihailimme linnaa vain ulkoapäin, emmekä viimeisenäkään päivänä menneet sinne sisään. Linna näkyy hyvin kaupungin eri puolille, ja muodostaa yhdessä ympäröivien puistoalueiden ja muiden maamerkkien kanssa todella kauniin ja viihtyisän, mutta myös vilkkaan alueen.

Edinburghin keskustassa on monia upeita keskiaikaisia kirkkoja. Hieno maamerkki on myös Scott-monumentti. Taidemuseo on suositeltava käyntikohde. Sinne pääsee monien muiden museoiden tavoin sisään ilmaiseksi. Kaduilla voi bongailla säkkipillin soittajia, jotka esiintyvät ohikulkijoille.

Ainakin Harry Potter -fanien kannattaa suunnata Victoria Streetille (eli Diagon Alleylle). Sieltä löytyy teemakauppoja, värikkäiden rakennusten sisältä. Täällä, kuten muuallakin Edinburghissa, on viehättäviä ja tunnelmallisia pubeja, joissa huurteisen lisäksi voi nauttia vaikkapa tyypillisen skottilounaan. Me söimme itse asiassa suurimman osan tämän reissun aterioista pubeissa. Pubit on sisustettu perinteiseen tyyliin, ja jalkapallo-ottelun sattuessa tunnelma voi sananmukaisesti nousta kattoon. Turistien lisäksi myös paikalliset viihtyvät pubeissa.

Glenfinnan

Nappasimme vuokra-auton allemme Edinburghin Waverley-juna-asemalta ja suuntasimme ensimmäiseksi kolmen tunnin ajomatkan päähän Glenfinnan-sillalle. Tämä paikka sisältyi reissumme top-käyntikohteisiin. Hogwarts-pikajuna ylittää legendaarisen sillan neljä kertaa päivässä. Ehdimme sopivasti näkemään klo 15.10:n ylityksen. Paikka on hieno, vaikkei näkisi ollenkaan koko Harry Potterista tuttua höyryjunaa. Junaa katsomaan oli kerääntynyt joukoittain ihmisiä, mutta onneksi alue on laaja, eikä ruuhkia täten syntynyt. Jos mielii junan kyytiin, on liput mahdollista varata etukäteen täältä.

Glennfinnanin vieressä aukeaa Harry Potter- elokuvista tuttu Shiel-järvi. Pilvinen ja hiukan utuinenkin sää tekivät paikasta mystisen oloisen. Järven rannalla on historiallinen Glenfinnan-monumentti. Junaa odotellessa voi käydä monumentilla. Alueella on myös pieni kahvila, jonka valikoima oli meidän siellä käydessä kylläkin aika suppea. Parkkimaksu alueelle on viisi puntaa.

Skyen saari

Skye, jonka sanotaan olevan Skotlannin kaunein saari, oli kolmas pääkohteemme. Kaunis se kyllä on, sen voimme sanoa, vaikkemme saarella juuri vuorokautta enempää viipyneet. Maisemat ovat sekoitus kotoista Lappia, Norjaa ja Islantia. Lampaita on valtavasti lähes kaikkialla. Matkailijoita on kesäaikaan paljon, joten etukäteisvaraus majapaikkoihin on suositeltavaa, ainakin jos haluaa yöpyä tietyssä paikassa. Meillä ei ollut koko autoreissulle tarkkaa suunnitelmaa, joten emme halunneet Skyelle varauksia etukäteen tehdä. Vietimme ainoan Skyen yön autossa puskaparkissa päätien lähellä muutama kilometri Broadfordin kylästä länteen.

Kiersimme Skyen saaren vastapäivään, eli menimme sinne Mallaig-Armadale -lautalla, ja poistuimme siltaa pitkin Kyleakin-kylän kautta. Lauttalippuja emme myöskään olleet etukäteen varanneet. Ne voisi varata lauttayhtiön nettisivuilta. Meillä kävi mäihä, sillä mahduimme lauttaan stand by -lipulla, jonka ostimme satamasta noin puoli tuntia ennen lautan lähtöä. Laivamatka Mallaigista Skyen puolelle kesti vain puolisen tuntia, ja kahden hengen matka autoineen kustansi 19,50 puntaa.

Skyen mieleenpainuvin nähtävyys oli mielestämme The Old Man of Storr/The Storr/Needle Rock -luonnonmuodostelma. Kyseessä on kolmen kivihuipun kokonaisuus. Parhaat näkymät muodostelmalle ovat vaelluksen päätteeksi, sillä muodostelmat eivät näy kunnolla alhaalta parkkipaikalta käsin. Kuuden tunnin parkkimaksu on viisi puntaa, ja vaellus näköalapaikalle kestää vauhdin mukaan noin 40–60 minuuttia. Vaellus on helppokulkuinen, vaikkakin nousumetrejä kertyy mukavasti.

Toinen hieno käyntikohde Skyellä on vanha Sligachan-silta. Täällä ei tarvitse vaeltaa, sillä silta on autotien lähellä. Fairy Pools on puolestaan virtaavaan pieneen jokeen muodostuneiden altaiden kokonaisuus. Tänne oli lyhyt ja loivapiirteinen, reilun kilometrin mittainen vaellus. Islannin ja Norjan vastaavien kohteiden jälkeen paikka oli hienoinen pettymys, vaikka alue kaunis onkin. Fairy Pools -parkkipaikkamaksu oli kuusi puntaa.

Kilt Rock Skyen itärannikolla on tuulinen, mutta kaunis näköalapaikka. Sinne ei tarvitse vaeltaa, vaan parkkipaikka on aivan näköalapaikan vieressä. Näköalapaikalta avautuvat näkymät rannikon jyrkänteille ja Atlantin valtamerelle.

Loch Ness ja Inverness

Loch Nessistä ja sen hirviöstä olimme lukeneet juttuja jo lapsena, joten pitihän sekin kohde sisällyttää Skotlannin-matkaamme. Loch Ness näyttäytyi meille varsin rauhallisena järvenä. Emme nähneet siellä mitään hirviötä, jos mukaan ei lasketa alueella laiduntavia ylämaan lehmiä taikka rakennuksen somisteeksi laitettua hirviöpatsasta. Ajelimme autolla järven ympäri ja ihastelimme maisemia. Järven länsipuolella kulki vilkkaampi tie, kun taas itäpuolen tie oli rauhallisempi. Loch Nessin itäpuolella on Foyers-putoukset, mutta ainakin näin kesäkuussa putoukset näyttivät melko kuivilta ja vaatimattomilta.

Loch Nessin eteläpäässä on pieni ja viehättävä Fort Augustuksen kylä, johon saavuimme aamuvarhaisella autossa vietetyn yön jälkeen. Huoltoaseman vieressä on ilmaiset julkiset vessat. Näitä, tai edes maksullisia vessoja olisimme toivoneet Skotlannissa olevan hiukan enemmän. Lochalsh-kylässä Skyen saarelle menevän tien varrella oli 50 pennyn hintainen 24:n tunnin wc, mutta muuten kaikki löytämämme vessat/suihkut olivat auki vain päivisin. Onneksi Skotlannin viileiden kelien ansiosta suihkulle ei ollut niin suurta tarvetta päivittäin. Itse Fort Augustus on suosittu matkailijoiden keskuudessa. Sieltä lähtevät muun muassa Loch Nessin risteilyt.

Loch Nessistä hieman pohjoiseen päin sijaitsee Invernessin pikkukaupunki. Yövyimme kaupungissa The King’s Highway -nimisessä hotellissa, jonka yhteydessä toimii myös pubi. Yö tässä hotellissa maksoi noin 135 €. Ei mikään erityisen halpa, mutta Skyen saaren hotellien hintoihin verrattuna summa on maltillinen. Tämä olikin ainoa hotelliyö Edinburghin puolella, sillä loput autoreissun öistä nukuimme autossa puskaparkeissa. Hotellin pubi oli sen sijaan edullinen, kenties koko Skotlannin-reissumme edullisin. Aamukahvi santsikuppeineen irtosi kahdella eurolla, skotlantilainen aamupala noin kahdeksalla eurolla ja iso oluttuoppi (pint) noin viidellä eurolla. Skyen ja Edinburghin hintoihin verrattuna tämä tuntui halvalta.

Glenmore Forest Park

Päiväpatikointikohteeksi sopii Cairngorms-kansallispuiston sydämessä sijaitseva Glenmore Forest Park. Morlich-järven ympärillä on useita helpohkoja reittejä, joista voi valita mieleisensä. Tarjolla on niin lyhyitä kuin hiukan pidempiäkin vaihtoehtoja. Inforakennuksesta voi käydä hakemassa aluekartan. Paikka tuntuu olevan kesäaikaan varsin suosittu.

Muita Ylämaan kohteita

Ylämaa on maisemiltaan kokonaisuudessaan jylhempää, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Lampaita näkyi kaikkialla, mutta ylämaan karjaa emme nähneet kuin kahdessa paikassa, tavallista nautakarjaa kyllä enemmän. Säät suosivat meitä, sillä pääosin pilviset viileät kelit sopivat mainiosti aktiivi- ja autolomailuun. Jonain päivänä aurinko paistoi ja lämpötila kipusi jopa 24 asteeseen, ja kylläpä se tuntui jopa liian kuumalta!

Ylämaa on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä keskiaikaisia kyliä ja pikkukaupunkeja. Lähes jokaisessa kylässä tai sen kupeessa on jokin kuvauksellinen kirkko, linna, kartano tai palatsi. Tässä muutamia sellaisia.

Ehkä erikoisin paikka, jossa kävimme, oli Prinssi Albertin pyramidi. Pyramidiko Skotlannissa? Kyllä! Kyseessä on vuonna 1862 valmistunut kuningatar Viktorian miehensä muistolle rakennuttama muistomerkki. Pyramidi on vain 12 metriä korkea, eikä sen sisälle ole haudattu ketään, eli se eroaa merkittävästi Egyptin pyramideista. Sen verran erikoinen paikka kyseessä kuitenkin on, että kipusimme puolentoista kilometrin nousun halki mäntymetsän ylös rinnettä huipulle, jossa pyramidi vankasti seisoo.

Aberdeen

Aberdeeniin tutustuimme autoreissun viimeisenä aamupäivänä. Tämän Edinburghia selvästi pienemmän, noin 200 000 asukkaan satamakaupungin ydinkeskusta on varsin näyttävä, vaikkei se ylläkään loisteliaisuudessaan Edinburghin tasolle. Hieman keskustan ulkopuolella on kaunis Trinity-hautausmaa.

Ajaminen Skotlannissa

Skotlannissa ajaminen osoittautui kaiken kaikkiaan varsin hyväksi tavaksi tutustua maahan. Maata halkoo joukko nopeita moottoriteitä, mutta parhaat maisemat ovat pienemmillä teillä. Tiet ovat monin paikoin varsin kapeita, joten tarkkana on oltava. Erityisesti Skyen saaren tiet ovat niin kapeita, ettei kaksi autoa mahdu leveyssuunnassa kunnolla samalle tielle. Onneksi teiden varsille on rakennettu levikkeitä, joihin jompikumpi voi väistää. Liikenne vaihtelee suuresti tien ja ajankohdan mukaan. Jotkut tiet ovat vilkkaita, kun taas osa maaseudun halki kiemurtelevista teistä on hyvinkin hiljaisia.

Nopeusrajoitukset ovat Skotlannissa teiden kuntoon nähden melko korkeat, joten ylinopeussakkoja on vaikea saada. Toki Skotlannissa ajetaan yleisesti melko kovaa. Rajoituskylttejä ei monin paikoin ole näkyvillä, ja nekin, joita näimme, ovat melkoisen pienikokoisia. Maps.me-sovellus näyttää rajoitukset, mutta niiden varaan ei sataprosenttisesti voi laskea. On jotenkin hassua, että mutkikkaalla kapealla tiellä on satasen rajoitus, mutta asfaltissa lukee jatkuvasti ”slow”. Eikö olisi vain helpompi laskea hiukan nopeusrajoitusta koko tiellä?

Oman kokemuksemme perusteella voimme silti suositella autonvuokrausta Skotlannissa, ainakin jos on liikkeellä kahdestaan tai isommallakin porukalla. Moniin paikkoihin pääsee kätevästi omalla autolla, ja tahdin saa itse määrätä. Autossa saa myös yöpyä yllättävän monella levähdyspaikalla. Vain maksullisten parkkipaikkojen ja nähtävyyksien luona näimme ”No overnight parking” -kylttejä. Leirintäalueitakin on, mutta kesällä ne ovat usein täynnä. Etukäteisvaraus siis vaaditaan. Jos jotain voisi toivoa lisää Skotlannin teille, olisi se enemmän viihtyisiä levähdyspaikkoja, sellaisia, joissa pääsee lähelle vettä, ja hiukan kauemmas tienvarresta. Iso peukku ja plussa kuitenkin meidän Skotlannin roadtripille!