Matkustimme Bangladeshiin Mongoliasta, yhdeksän päivän mittaisen autoreissumme päätteeksi. Vietimme maassa yhteensä vain neljä yötä, mikä riitti meille mainiosti. Emme ole suurkaupunkien ystäviä, mutta valitsimme silti yöpymispaikaksi Dhakan valtavan miljoonakaupungin. Bangladesh on yksi maailman tiheimmin asutuista maista, joten ruuhkaa olisi luvassa joka tapauksessa. Bangladesh sai kunnian olla meidän 135. maa.
Majoittuminen Bangladeshissa
Yövyimme Dhakassa hyvätasoisessa The Raintree Dhaka -hotellissa, joka sijaitsee Banani-alueella, vain noin 15–30 minuutin ajomatkan matkan päässä kansainväliseltä lentokentältä. Tämä alue on yksi parhaista alueista majoittua. Huisketta ja vilinää riittää tälläkin alueella, mutta Dhakan mittapuussa mitattuna alue on varmastikin siisteimmästä päästä.
Itse hotelliin olimme oikein tyytyväisiä. Huone oli siisti, aamupalabuffett runsas ja ravintola auki 24/7. Palvelu oli erinomaista, jopa ylenpalttisen kohteliasta. Länsimaisten turistien vähyys heijastui henkilökunnan käytökseen; meitä palveltiin lähes kuninkaallisina. Ilmiö oli nähtävissä myös muualla maassa lentokenttää myöten.
Hotellin hienoin paikka oli katolla sijaitseva uima-allas, jonne saattoi paeta suurkaupungin melskettä ja hulinaa. Ympärillä näkyi hieman enemmän puita – harvinainen näky Dhakassa. Myös hotellin hinta ilahdutti; maksoimme yöpymisestä vain 60 €/yö.
Retkiä Dhakasta
Jo Mongoliassa ollessamme tutkimme Instagramista ja netistä retkenjärjestäjien tarjontaa. Parhaimman vaikutelman antoi Dhaka Tour Guides. He näyttävät seuraavan monia maailmanmatkaajia Instagramissa, ja otimmekin heihin yhteyttä sitä kautta. Vastaus saapui nopeasti, ja pian olimme neuvotelleet sopuhinnan kahdelle retkelle. Otimme Dhaka Tour Guidesin kautta myös lentokenttäkuljetuksen hotelliimme. Bangladeshin valloitus saattoi alkaa.
Dhaka City Tour
Ensimmäinen retkemme suuntautui itse Dhakaan. Vierailimme kuuden tunnin aikana pääkaupungin tärkeimmissä nähtävyyksissä. Meillä oli mukanamme kuski ja opas, ja molemmat puhuivat ihan hyvin englantia. Retki oli all inclusive, mutta jätimme lounaan vatsataudin pelossa väliin. Hintaan sisältyi kyydin, opastuksen ja lounaan lisäksi pääsyliput nähtävyyksille sekä pullovesi. Internet-yhteyskin järjestyi pyydettäessä.
Ensimmäiseksi suuntasimme parlamenttitalolle, joka sijaitsee kauniilla paikalla vesistön äärellä. Vieressä on majoitusrakennuksena toimiva asuinkompleksi.
Seuraava käyntikohde oli Dhakan yliopisto, maan suurin yliopisto, joka on brittien rakentama. Kävelimme halki kampuksen ja bongailimme eri tiedekuntien rakennuksia.
Yliopistolta matka jatkui Dhaleshwarin hindutemppelille. Vaikka Bangladeshissa islam on valtauskonto, on maassa uskonnonvapaus, ja hinduja on noin 8 % väestöstä. Otimme kengät pois jaloistamme ja menimme tutustumaan tähän pieneen sievään temppelialueeseen.
Hindutemppelin jälkeen vuorossa oli Lalbaghin linnoitus. Täällä näkyi olevan myös jonkin verran paikallisia näin perjantaina, muslimien pyhäpäivänä. Linnoituksen hienoin yksityiskohta oli Pari Bibin, moguli Subedar Shaista Khanin tyttären, hauta. Hauta on rakennettu ennen vuotta 1688.
Linnoitukselta siirryimme pienelle Star-moskeijalle (Tara Mosjid). Moskeijassa pääsi käymään sisällä, vaikkeivat jotkut ilmeisesti pitäneet siitä, että nainen astui sisään. Harmiksemme moskeija ja sen edusta oli pressutettu ”juhlakuntoon”, joten hyviä kuvia siitä ei saanut. Maahan oltiin virittämässä suuria keltavihreitä mattoja, ihan hauska ja näyttävä yksityiskohta.
Bangladeshissa on myös pieni kristittyjen vähemmistö, joten kirkkojakin löytyy. Vierailimme pienessä armenialaisessa kirkossa. Kyseessä on katolinen kirkko, mutta se tuntui silti aika kotoisalta erityisesti sisältä.
Kävelimme kaupunkikierroksen aikana myös halki basaarin. Tyrkyttämistä ei ollut nimeksikään. Turistien vähyys näkyy maassa siis hyvällä tavalla. Meitä kyllä tuijotettiin sitäkin enemmän. Pinkkiin palatsiin emme päässeet sisään, näimme rakennuksen vain ulkoa aidan takaa kerjäävien lasten häiritessä kuvauspuuhiamme. Vaikka Dhakassa oli yllättävän vähän kerjäläisiä, Pinkin palatsin luona niitä näytti kyllä olevan.
Dhakan kaupunkikierros huipentui veneajeluun Buriganga-joella, joka on Meghna-joen sivuhaara. Lyhyen ajelun päätteeksi rantauduimme veneiden purkupaikalle. Kipusimme ylös erään telakalla olevan laivan katolle, josta avautui hyvä näkymä lähialueelle.
Panam City/Sonargaon
Seuraavana päivänä lähdimme samaisen kuskin ja oppaan kanssa Sonaragaoniin, Bangladeshin entiseen pääkaupunkiin. Olipa mukava hypätä taas ilmastoituun autoon ilman, että tarvitsi itse ajella ruuhkaisessa Dhakassa. Matkustimme noin 30 km kaakkoon, eivätkä liikenne ja ihmisvilinä juuri hiljentyneet.
Saavuimme pienelle sievälle Goaldi-moskeijalle. Moskeija sijaitsee viheralueella ja on suojeltu. Sen turmeleminen on kyltein kielletty, sakon tai vankeusrangaistuksen uhalla. Moskeija on valmistunut noin vuonna 1520.
Moskeijan jälkeen oli vuorossa Panam City, joka on osa Sonargaonia. Panam City oli hallinnon ja kaupan keskus Sonargaonin ollessa Bengalin valtion pääkaupunki 1300-luvulta aina 1600-luvun alkuun asti. Tämän nykyään arkeologisen suojelukohteen vanhat rakennukset ovat eri arkkitehtuuristen tyylien – suurmogulien, brittien ja paikallisen bengalilaisen – tyylin sekoitus. Kävelimme kauniin rauniokaupungin halki. Panam Cityssä ollessamme (ja muuallakin) meitä pyydettiin lukuisiin valokuviin paikallisten kanssa. Vaikutti siltä, että valkoinen ihminen oli täällä suurempi nähtävyys kuin itse rakennukset. Olimmepa kahden opiskelijaryhmänkin haastattelussa, josta toinen jopa videoitiin opiskelutehtävänä. Panam City oli kaiken kaikkiaan koko bangladeshin mieleenpainuvin vierailukohde.
Panam Citystä retki jatkui Boro Sardar Bariin, joka on kenties koko Sonargaonin alueen kaunein rakennus. Kyseessä on vanha aatelisten asuinrakennuskompleksi. Boro Sardar Barin vieressä samalla viheralueella on museo (Zainul Folk Arts & Crafts Museum), jossa näimme vanhaa paikallista esineistöä.
Sonargaonista siirryimme hieman itään Meghna-joen rantaan. Hyppäsimme taas veneen kyytiin ja ajelimme lähisaarelle. Huomasimme iloksemme paatin lipuvan toiselle NomadManian alueelle, joten saimme Bangladeshissa merkattua kaksi uutta aluetta karttoihimme.
Saarella näimme paikallista ”maalaiselämää”, kotieläimiä, luontoa, pieniä viljelmiä ja hedelmäpuita, pään päällä koreja kantavia naisia ja ovenraosta kurkkivia pikkulapsia. Tämä oli oikein mukava hetki meluisan kaupunkielämän vastapainoksi.
Viimeisenä kohteena oli kaksi erillistä, joskin hyvin samanlaista pikkutehdasta, joissa valmistettiin shareja, paikallisten käyttämiä koristeellisia kaapuja. Käytännössä paikat olivat suuria huoneita, joissa istui vierekkäin aina kaksi miestä tai poikaa valmistaen näppärästi ja taitavasti uutta upeaa sharia. Nämä sharit päätyisivät rikkaitten käyttöön. Nuorimmat työntekijät olivat 12-vuotiaita, mikä oli tietysti meille länsimaalaisille kauhistus.
Niin oli tämäkin retki tullut päätökseen, ja suuntasimme takaisin hotellille. Viimeisen päivän Dhakassa vietimme hotellilla lepäillen. Poistuimme vain kerran kadulle kummastelemaan kaupungin hulinoita. Emme ole varmoja siitä, kummat ihmettelivät enemmän, me paikallista liikennettä ja menoa vaiko paikalliset meitä.
Loppuyhteenveto
Bangladesh valikoitui matkakohteeksemme lähinnä sopivien lentojen vuoksi. Halusimme Mongolian oheen toisenkin uuden maan, ja olihan se kieltämättä aika erikoista suunnata Mongolian pakkasista suoraan tropiikin 30 asteen lämpöön. Todellinen maabongarihan menee maahan kuin maahan, joten miksipä ei?
Itse Bangladeshista meillä ei juuri muuta huonoa sanottavaa ole kuin se, että väkeä ja roskaa oli aivan liikaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiitta, ja englantia puhutaan yleisesti. Jokaisesta maasta löytyy aina jotain hienoa nähtävää, niin Bangladeshistakin. Vaikka nähtävyydet eivät vedä vertoja naapurimaan Intian vastaaville, ei turismin aiheuttamia lieveilmiöitä, kuten huijaamista, kokemuksemme mukaan esiinny, tärkeä asia ainakin meille. Hyvän hotellin ja mainioiden retkien ansioista maassa vierailusta muodostuikin loppujen lopuksi meille oikein hyvä kokemus.
Mitä tulee maan hygieniatasoon, netissä on saatavilla hieman ristiriitaista tietoa asiasta. Ilmeisesti suunta on hyvä, mutta puutteita on silti edelleen. Olimme erittäin varovaisia koko vierailun ajan ja söimme vain omalla hotellilla hyväksi todettuja hyvin kypsennettyjä tulisia ruokia. Hyvä käsihygienia ja pulloveden juonti olivat itsestäänselvyys. Valkopippuriannostusta nostimme Mongolian yhdestä kerrasta päivässä kahteen Bangladeshissa. Pysyimme terveinä ja saatoimme palata kotiin hyvillä mielin, upean reissun päätteeksi.
Lue myös toinen saman reissumme postaus Autonvuokraus Mongoliassa!
Tässäpä oli tiivis ja hyvä paketti Bangladeshiin. Itse en ole maassa käynyt, vaikka oli lähellä kun Kolkatassa olin kolme viikkoa töissä niin siitä olisi ollut lyhyt viikonloppuloman paikka se tehdä. Jäi tekemättä ja nyt on korkealla kynnyksellä tuonne matkustaminen pelkästään maapisteen vuoksi. Hyvä idea ottaa tuonne opas, koska muuten tuolla ymmärtääkseni liikenteessä pärjääminen ”julkisilla” olisi täysi mahdottomuus länkkäreille. Mikä tuo valkopippuri homma on?
Bangladesh on onneksi helppo yhdistää johonkin toiseen maahan, kunhan vain lennot sattuvat hyvin. Liikenne tosiaan on maassa sen verran hurjaa, että hermot eivät kestäneet itsekseen menemistä, ja aikaakin olisi palanut varmasti paljon enemmän. Valkopippureita joku homeopaatti suositteli kauan sitten vatsatautiaikaan otettavaksi aamulla tyhjään vatsaan, muodostaa jonkinlaisen ”suojakalvon” ilmeisesti. Niitä meillä on aina mukana ulkomailla, kun on vieras bakteerikanta.
En ole tajunnutkaan, miten paljon maita teille on jo kertynyt, vau! 🙂 Ja kiitos myös kattavista Bangladesh-vinkeistä. Kiva tietää, että on helppo yhdistää Mongolian kanssa 🙂
Joo, onhan noita maita jo ihan mukavasti kertynyt. Jäljellä olevista maista osa onkin jo sitten hieman ”hankalampia” ja vaatii parempaa/tarkempaa suunnittelua. Nuo lennot olivat meillä Pekingin kautta, eli ei ihan suorin reitti, mutta sen verran edulliset olivat, että valitsimme Bangladeshin Mongolian kaveriksi. Muitakin vaihtoehtoja oli.
Bangladesh voisi olla kiinnostava maa vierailla. Itseäni Sundarban Bangladeshin puolelta kiinnostaisi ajatuksen tasolla, mutta en sitten tiedä, miten haastava sinne kyseisessä maassa on matkustaa. Intiassahan se on varsin helppoa.
Tuota Sundarbanin retkeä mekin harkitsimme, mutta aikaa oli liian vähän. Olimme Bangladeshissa vain neljä yötä, ja Sundarbanin retki olisi vaatinut ainakin kaksi päivää, joten päätimme jättää sen väliin ja keskittyä Dhakaan ja lähialueisiin.
Hurmaavan näköisiä rakennuksia! Voisin matkustaa Bangladeshiin pelkästään yhden moskeijan takia 😁Ikävä kyllä taloudelliset resurssit ovat koko elämäni ajan estäneet matkustamisen jatkuvasti ja välillä kokonaan, joten maitakaan ei ole kertynyt kuin muutama. Teillä sitä vastoin lista on jo todella kunnioitettava 👍
Kyllä joka maasta löytyy aina jotain hienoa nähtävää! 😊 Onneksi halpoja matkojakin on saatavilla, niin voi reissata hiukan edullisemmin! Hyvää uutta vuotta!
Bangladesh on omalla listalla mahdollisesti tämän vuoden matkakohteissa, joten mahtava lukea teidän reissusta! Omalla kohdalla myös on hieman lennoista kiinni, mikä kohde lopulta päätyy reissuun toisen maan kaveriksi, joten täytyy vielä hieman suunnitella. Kivan näköinen erityisesti tuo Panam city 🙂
Mukava kuulla! Panam City oli kyllä Bangladeshin kivoin käyntikohde meidän reissulla. Etelässä olisi ollut sitten mahdollista bongailla tiikereitä, mutta retki sinne olisi vaatinut ainakin pari päivää…
Dhakan liikenne on järkyttävää, mutta muuten pidimme kaupungista! Tuon vanhan pääkaupungin maisemat Sonargonissa olivat myös todella kauniita ja retki sinne kannatti tehdä jo vaan siksikin, että näki, ettei koko maa oli niin ruuhkainen kuin Dhaka, vaikka maassa pienellä alueella asuukin valtavasti ihmisiä.
Mielenkiintoisia retkikohteita ja Bangladesh ylipäätään hyvin mielenkiintoinen kohde. Todella kauniita kuvia myös.
Kiitos! Kyllä Bangladeshiin kannattaa mielestämme matkustaa, ihmiset ovat tosi kivoja siellä!