Antarktiksen matkan jälkeen meillä oli edessämme paluu arkeen. Risteilyllä kaikki oli suunniteltu valmiiksi, mutta nyt meidän piti taas alkaa itse tehdä suunnitelmia majapaikkojen ym. käytännön asioiden suhteen. Vietimme Ushuaiassa yhden yön tutussa Aonikenk- hostellissa. Yritimme löytää kaupungista uutta järjestelmäkameraa, mutta Canonin malleja löytyi tasan yksi ja sen hinta oli reilut 5000e, joten arvelimme pärjäävämme muutaman päivän vielä pokkarikameralla. Uuden kameran hankinta jäisi siis myöhemmälle.
11.12 meidän oli määrä lentää illalla Buenos Airesiin ja viettää siellä yö lentokentällä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun meille ilmoitettiin Ushuaian lentokentällä, että lentomme on peruttu koneen teknisten ongelmien vuoksi. Mikä säkä meidän kannalta! Pääsimme yöksi Ushuaian keskustan hienoon Albatros- hotelliin. Lentoyhtiö kustansi meille myös illallisen ja tietty aamiainenkin kuului sopimukseen. Lensimme Buenos Airesiin aamulla. Ihmettelimme kovasti Aerolineas Argentinas- lentoyhtiön vanhaa kalustoa. Ei ihme että lentoja perutaan, kun yhtiö käyttää vielä vanhoja MD-80- sarjan koneita. Koneen matkustamo oli suoraan 80- luvulta. Yhtiöllä on uudempaakin kalustoa, mutta molemmilla meidän lennoillamme (Buenos Aires – Ushuaia sekä Ushuaia – Buenos Aires) oli käytössä tuo vanha konetyyppi.
Buenos Airesissa kiiruhdimme suoraan laivaterminaalille. Onneksi pääsimme vielä saman päivän aikana siirtymään Uruguayn Coloniaan lautalla. Lennon myöhästyminen ei siis aiheuttanut mitään sen kummempaa, kuin että Colonian visiittimme jäi n. 6h lyhyemmäksi, mitä alunperin olimme suunnitelleet. Nopea tunnin lautta Buenos Airesista Coloniaan oli aika hinnakas (n.45e per henkilö).
Coloniassa tapasimme kolme suomalaista, jotka olivat majoittuneet samaan hostelliin kanssamme. Kaksi heistä oli ihan naapurikylästä Lappeenrannasta. Mukava oli pitkästä aikaa jutella suomalaisten kanssa. Colonia oli muutenkin mukava pikkukaupunki. Sen vanhakaupunki oli rauhallinen ja idyllinen. Kaupungin vanha portti, mukulakivikadut, vanhat rakennukset ja vanha valkoinen majakka huokuivat vuosisatojen takaista tunnelmaa. Colonia on erinomainen paikka rentoutumiseen ja rauhoittumiseen.
Coloniasta siirryimme bussilla Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Montevideo olikin sitten aivan erilainen paikka kuin Colonia. Itse kaupunki ja sen keskusta olivat ihan ok, vaikkei niissä mitään ihmeempää nähtävää ollutkaan. Meitä oli varoiteltu kaupungin varkaista. Huomasimme itsekin kaupungilla kävellessämme, että Montevideossa on paikkoja, joita kannattaa hämärän tullen välttää. Vanhassa kaupungissa on kortteleita, jotka jo päiväsaikaankin olivat mielestämme hiukan arvelluttavia.
Olimme kävelemässä kaupungin keskustassa keskellä vilkasta päivää, kun tapahtumat seurasivat nopeasti toisiaan. Meihin nähden etuoikealla käveli kaksi iäkkäämpää miestä. Yhtäkkiä jostain pöllähti paikalle nuori mies, joka tunki kätensä toisen miehen taskuun ja vetäisi sieltä jotakin. Sitten nuori mies kaatoi tämän vanhemman miehen ja lähti juoksemaan paikalta. Samassa Pete pudotti ostoskassimme maahan ja lähti vaistonvaraisesti juoksemaan varkaan perään. Jälkikäteen ajateltuna tämä ei ehkä ollut järkevin temppu, koska siinä olisi voinut itsellekin käydä jotain. Mutta kuten sanottu, kaikki tapahtui niin nopeasti, että siinä ei ehtinyt ajatella tai suunnitella mitään. Anu sai poimittua toisen ostoskasseista kadulta ja lähti juoksemaan perään huutaen samalla espanjaksi ”varas, varas.” (Toinen ostoskassi unohtui siinä rytäkässä kadulle, samoin kaadetun miehen mahdollinen auttaminen tms.) Pete saavutti varasta, joka yritti hämätä takaa-ajajaa pudottelemalla varastamiaan rahoja kadulle. Lopulta Pete otti kiinni varkaan ja tarttui tätä paidasta kiinni. Varas tarjosi Petelle saalista siinä toivossa, että olisi itse päässyt vapaaksi. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole lahjottavissa! Paikalle alkoi kerääntyä ihmisiä. Joku sivullinen soitti poliisit. Uhri ja tämän ystävä saapuivat myös paikalle. Uhri läiskäisi varasta avokämmenellä poskelle pari kertaa. Ihan ymmärrettävää, mutta meidän piti hiukan tulla väliin, ettei pappa olisi ihan piessyt varasta. Varas oli hyvin kiltin ja alistuvaisen tuntuinen. Näköjään kuka tahansa voi olla varas. Olimme aina kuvitelleet, että varkaat ovat jotenkin epäilyttävän tai epänormaalin näköisiä. Tämä varas oli kuitenkin siisti ja kaikin tavoin normaalin nuoren miehen näköinen. Hän vain teki sen virheen, että meni varastamaan rahaa meidän nenämme edestä. 🙂
Poliisit tulivat paikalle ja korjasivat varkaan talteen. Kiinniotto tuskin oli merkityksellinen Montevideon rikollisuuden tai sen vähenemisen kannalta, mutta tulipahan tehtyä päivän hyvä työ. Toinen ostoskassimme mehuineen ja jugurtteineen ei koskaan löytynyt. Minne lie joutunut.
Meidän oli määrä mennä seuraavan päivän aamuna tuomarin eteen todistamaan, että kiinniotettu mies oli juuri se sama varas, mutta emme koskaan ehtineet sinne. Poliisit näet jahkailivat asian kanssa niin kauan, että kun tuomari lopulta olisi meidät vastaanottanut, meidän pitikin jo lähteä lentokentälle. Emme siis tiedä, miten hommassa lopulta kävi.
Että sellaista meille tapahtui Montevideossa. Jos varastetut rahat olisivat olleet meidän, olisimme varmasti juosseet vielä kovempaa kuin mitä nyt juoksimme. Tämä oli kuitenkin varoitus meille siitä, että Etelä-Amerikan suurkaupungeissa pitää olla koko ajan varovainen. Seuraavaksi meillä on ohjelmassa Brasilian Rio de Janeiro, joka on vielä kuuluisampi varkaistaan. Rohkeasti mutta varovaisesti sinne siis!
Huh, missä seikkailuissa siellä viiletetään…Onnittelut sisukkaille sankareille! Olkaahan jatkossa varovaisia…joudutte vielä itse epäillyiksi ratkoessanne ”alamaailman” ongelmia…:) Se on sitten jouluviikko edessä! Täällä ei taida olla yhtään sen jouluisempaa kuin sielläkään, kun viimeisetkin lumenrippeet joutuvat taipumaan vesisateessa.
Hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa – säällä kuin säällä! T. Satu
Joo, kaikenlaista täällä maailmalla sattuu ja tapahtuu… 🙂 Hyvää joulunaikaa myös sinne! Toivotaan, että jouluksi tulisi edes vähän lunta teille!
Heh, päivän naurut tulivat tässä 😀