Saavuimme Etelä-Afrikan Johannesburgiin varhain aamulla pitkän lentomatkan jälkeen. Etelä-Afrikka oli meille tällä reissulla vain pysähdyspaikka, sillä kymmenen päivän jälkeen matkamme jatkuisi kohti Australiaa. Kymmenen päivää on lyhyt aika Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, joten jouduimme taas tekemään valintoja. Safarille pääsy oli meillä molemmilla ollut haaveena jo pitkään. Olimmekin jo ajat sitten varanneet viiden päivän safarin, joka alkaisi Johannesburgista. Loput ajasta päätimme viettää Johannesburgissa. Houkutuksia olisi tietty noille päiville ollut monia, esim. lentää Kapkaupunkiin tai mennä bussilla Botswanaan, mutta jossain vaiheessa täytyy kyllä näin pitkällä reissulla hellittää tahtia. Huilailimme siis neljä päivää Johannesburgissa ja odotimme malttamattomina joulupäivänä alkavaa safaria.
Hostellimme Brown Sugar Backpackers sijaitsi Johannesburgin koillisenpuoleisella esikaupunkialueella. Ensimmäistä kertaa tämän reissun aikana hostellillamme oli uima-allas. Hostellilla oli melko väljää, vaikka olimme ajatelleet sen olevan ihan täynnä lähestyvän joulun takia. Työntekijöitä oli saman verran kuin asiakkaita. Vietimme paljon aikaa hostellilla ja kävimme myös muutaman kerran läheisessä ostoskeskuksessa. Siellä oli täydet jouluhulinat päällä. Ostoskeskus oli koristeltu joulukoristein ja puhallinorkesteri soitti joulumusiikkia. Joulupukkia emme tosin nähneet.
Johannesburgin keskusta ei ole turisteille turvallinen paikka liikkua. Rotuerottelun päättymisestä on kulunut vain reilut 20 vuotta ja kaupungissa on paljon rikollisuutta. Ostimmekin hostelliltamme kaupunkikierroksen, jonka aikana tulivat tutuksi Johannesburg ja sen vieressä oleva Soweto. Meitä oli retkellä vain kolme suomalaista. Kävimme ensin Johannesburgin ja koko Afrikan korkeimmassa rakennuksessa, Carlton Centerissä. 50- kerroksisessa rakennuksessa oli ostoskeskus ja toimistotiloja. Sieltä näki hyvin koko ei niin kauniin Johannesburgin keskustan ja kauemmaksikin.
Kävimme kierroksen aikana myös Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Etelä-Afrikan presidentin Nelson Mandelan kotitalossa. Näimme myös Johannesburgin suuren jalkapallostadionin, jossa pelattiin kesällä 2010 mm. maailmanmestaruuskisojen avaus- ja loppuottelut. Lisäksi ohjelmaan kuuluivat rotuerottelusta kertovat museot Hector Pietersen ja Apartheid. Varsinkin Apartheid- museo esitteli hyvin havainnollistaen valokuvin, videonauhoin ja tekstein vain vähän aikaa sitten päättynyttä rotuerottelua, jonka periaatteena oli siis erottaa mustat ja valkoiset toisistaan yhteiskunnassa, valkoisten ehdoilla tietty.
Aatonaaton iltana painostava 30-asteinen helle purkautui ukonilmalla. Ukonilma oli niin raju, että se katkoi hostellimme alueen sähköt koko yöksi aina jouluaaton iltapäivään asti. Onneksi ruuanlaitto onnistui kaasuliedellä ja kynttilät valaisivat pimeässä.
Jouluaattona päätimme kokeilla, miten onnistuisi suomalainen joulupuuro hostellin keittiössä. Haimme ostarilta ainekset riisipuuroa varten. Tunnin kuluttua meillä oli edessämme iso kattilallinen herkullista joulupuuroa, joka maistui ihan kotoisalta sokerin ja kanelin kera. Tarjosimme puuroa myös hostellin työntekijöille ja muille vieraille. Kaikkien mielestä puuro oli oikein hyvää. Tulihan se joulu meillekin!
Jouluaattona emme voineet joulua pitkään juhlia, sillä joulupäivänä meillä olisi herätys klo 4.30. Viiden päivän safari, jota olimme odottaneet Antarktiksen risteilyltä paluusta asti, alkaisi.