Jamaikan vesiputouksia

Jamaika on siunattu kauniin vehreän vihreällä luonnolla sekä lukuisilla vesiputouksilla. Niitä on ympäri saarta. Kaikkia putouksia ei kahdessa viikossa voi millään käydä, mutta joihinkin niistä kannattaa yrittää päästä. Useiden putousten tunnuspiirteenä on se, että niissä voi kävellä ja myös uida.

Joillekin putouksille voi mennä omatoimisesti, mutta jotkin taas sijaitsevat sellaisissa paikoissa, että paikallisen oppaan/kuskin ottaminen on järkevintä. Putousten löytäminen yksin esim. vuokra-autolla voi olla hankalaa, sillä tienviitat ovat puutteelliset. Julkisillakaan ei monille putouksille pääse. Paikallinen kuski on hyvä valinta senkin puolesta, että samalla saa tietoa Jamaikasta, sen luonnosta sekä elämästä yleensä.

Me ostimme retken Mayfield Falls-nimisille putouksille Negrilin rannalta, jossa retkentarjoajia oli liikkeellä runsaasti. Maksoimme retkestä yhteensä $110. Hintaan kuului kyyti, liput putouksille sekä lounas Negrilissä retken päätteeksi.

Putoukset itsessään oli ihan hieno kokemus. Kuski jäi odottelemaan meitä, kun lähdimme paikallisoppaan kanssa kahlaamaan putousten virkistäviin kuohuihin. Jaloissa piti veteen mennessä olla tossut. Rantasandaalit eivät putousten työntekijöiden mielestä sopineet, eivätkä myöskään paljaat jalat. Niinpä jouduimme vuokraamaan tossut. Tossujen vuokra oli peräti $7, mutta tingimme molemmille tossut kymmenellä dollarilla, sillä mielestämme hinta oli korkea. Kaiken kukkuraksi opas painui veteen itse paljain jaloin.

Vesi Mayfieldin putouksilla oli kirkasta, puhdasta, virkistävän lämmintä ja hyvin mineraalipitoista, terveellistä iholle siis. Opas näytti meille koko ajan parhaimpaa kulkureittiä. Kahlasimme hänen perässään vedessä vastavirtaan ylöspäin kohti putouksen yläpäätä. Nousu oli melko loivaa, eli mikään kauhean vaativa sporttinen suoritus tämä ei ollut. Silloin tällöin sitä joutui kuitenkin ottamaan ihan kunnon voimakkaita harppauksia, että pääsi ylös jonkin kiven päälle. Välillä kastauduimme putouksien vesialtaissa. Päivä oli kuuma, joten kastauduimme useita kertoja ja se tuntui mukavalta.

Toinen vesiputous, jossa kävimme Jamaikalla ollessamme, oli Dunn’s River Falls. Dunn’s River Falls on yksi maailman harvoista vesiputouksista, jotka laskevat suoraan mereen. Koska kyseessä on vielä hyvin kaunis putous, ei ole ihme, että se kuuluu Jamaikan suosituimpiin nähtävyyksiin.

Dunn’s River Falls sijaitsee Ocho Rios-nimisen kaupungin kupeessa Jamaikan pohjoisrannikolla.Vietimme Ocho Rioksessa kaikkiaan viisi yötä, joten kävimme putouksilla omatoimisesti. Otimme kadulta taksin muutamalla eurolla ja hurautimme putouksille.

Tämä paikka oli huomattavasti viimeistellympi mutta myös turistisempi kuin Mayfield Falls, jossa muita turisteja oli hyvin vähän. Kulkureitit oli rakennettu hyvin ja opastetaulut kertoivat, missä mitäkin on. Sisäänpääsy oli peräti $20/hlö. Lisäksi maksoimme $6 säilytyslokeron vuokrauksesta. Tossut, joilla saattoi kahlata läpi putouksen, maksoivat $10. Tossujen vuokrausta ei ollut, vaan ne piti ostaa. No eipä se haitannut, sillä tuollaisille tossuille löytyy aina käyttöä vaikka avantouinnissa taikka snorklatessa. Lisäksi tossuissa oli Jamaikan lipun väritys.

Dunn’s River Falls on paikka, jonne monet Karibianreisteilyllä olevat turistit tulevat käymään lyhyellä Jamaikan päivävisiitillään. Risteilijät rantautuvat juuri Ocho Rioksen satamaan. Meidän hotellimme oli rannalla sellaisella paikalla, josta näki, milloin risteilijöitä sattui olemaan satamassa. Jos putouksille aikoo mennä sellaisena päivänä, jolloin laiva on laiturissa, kannattaa se tehdä vasta myöhemmin iltapäivällä, kun turistit ovat takaisin laivassa. Näin välttyy suurimmilta ruuhkilta.

Me menimme putouksille päivänä, jolloin risteilijää ei näkynyt ja vieläpä myöhemmin iltapäivällä, mutta silti tuntui, että porukkaa siellä oli ihan riittävästi. Ihmisiä koottiin yhteen suuriksi ryhmiksi. Jokaisella ryhmällä oli sitten oma opas sekä oma valokuvaaja ja videokuvaaja. Putoukset oli määrä kulkea ylös tässä porukassa kädet käsissä pitkässä letkassa. Välillä pysähdyttiin valokuvaamaan. Meitä ei oikein innostanut tämä hitaassa tahdissa etenevä letka, joten irroittauduimme porukasta jo alkumatkalla. Omien valokuvien ottaminenkin oli helpompaa, kun muuta porukkaa ei ollut ympärillä.

Menimme putoukset lopulta ylös kahteen kertaan, sillä tuntui, että mitä pidemmälle päivä eteni, sen vähemmän putouksilla oli porukkaa. Vesi oli puhtaan kirkasta ja virkistävän lämmintä. Korkeuseroa oli huomattavasti enemmän kuin Mayfieldin putouksilla, joten täällä kipuaminen kävi jo jonkinlaisesta liikunnasta. Kuuluisin, kaikissa mainoskuvissa näkyvä kohta, oli aika jyrkkä, mutta liikkuminen silti suhteellisen helppoa. Kivet ja kalliot eivät olleet liukkaita kuin muutamassa kohdassa. Vesi virtasi alaspäin voimakkaasti, mutta sen massa oli matalan vedenpinnan takia niin pieni, ettei se vienyt mennessään. Mukava kokemus kaiken kaikkiaan!