Istanbulin lentokentällä vietetyn yön jälkeen olimme jo valmiit suuntaamaan Venezuelaan. PCR-testit ja biopassit oli hoidettu ja kunnossa, joten mikään ei enää voisi estää pääsyämme lennolle. Lento vain lähtisi seuraavana yönä, joten hengailimme kentällä yhden kokonaisen päivän. Kentällä on onneksi tekemistä, sillä se on kuin valtava ostoskeskus. Keskustaankin olisi voinut lähteä, mutta koska Istanbulin nähtävyydet oli meidän osalta jo nähty, päätimme pysytellä kentällä.
Lopulta, pitkän odottelun jälkeen, koitti se odotettu hetki, kun pääsimme jatkamaan matkaa kohti Caracasia, kaksi vuorokautta alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Vajaan 12 tunnin lento sujui yllättävän kivuttomasti siihen nähden, että edellisen yön olimme ”nukkuneet” lentokentän lattialla. Turkish Airlinesin ruuat olivat edelleen varsin maukkaita, ja elokuviakin tuli hieman katsottua. Pääasiassa aika meni kuitenkin nukkuessa. Aikaisin aamulla laskeuduimme Caracas Maiquetian kansainväiselle lentokentälle.

Istanbulissa biopassien QR-koodit kysyttiin vasta portilla. Caracasissa ne myös tarkastettiin, samoin kuin eräät toiset QR-koodit, jotka anottiin toiselta nettisivulta biopassien saapumisen jälkeen. No, nyt meillä oli kaikki nämä QR-koodit kunnossa. Kentällä kaikilta maahan saapuvilta otettiin lisäksi koronatesti. Tulos tuli meille tuntien päästä, kun olimme jo lillumassa majapaikan uima-altaassa.
Kahden ensimmäisen yön majoitusta olimme vatkanneet Suomessa ennen lähtöä useita päiviä, osaamatta päättää sitä, missä yöpyisimme. Onneksi näin oli, niin meidän ei tarvinnut perua majoitusta. Olimme kylläkin viestitelleet WhatsAppin kautta jo pari viikkoa majapaikkaan, jonka yhteystiedot saimme aiemmin eräiltä Venezuelassa asuvilta suomalaisilta. Päädyimmekin yöpymään juuri tuossa samaisessa Posada Restaurant La Guaricha-nimisessä majatalossa. Lyhyt kyyti kentältä Posadaan järjestyi helposti majapaikan kautta, ja pääsimme vihdoin ja viimein huilaamaan loputtomalta tuntuneen matkanteon jälkeen. Olimme lähteneet kotoa Imatralta sunnuntaina, ja torstaina saavutimme vihdoin ensimmäisen varsinaisen kohteemme, Venezuelan.

Majapaikkaamme Posada Restaurant La Guarichaa voimme lämpimästi kyllä suositella. Majapaikkaa ei löydy netistä hotellihausta, eikä mainoksia näy teiden varsilla, vaan paikka täytyy tietää. Ravintola löytyy kyllä google-haulla, mutta varsinaisia nettisivuja ei ole. Facebookissa ja Instagramissa he kyllä ovat. Kahden hengen huone aamupalalla maksaa noin $40 yö, ja kyyti lentokentältä majapaikkaan noin $11. Ruokakin on kohtuuhintaista. Pieni uima-allas, terassi ja näkymä alas Karibianmerelle lisäävät viihtyisyyttä. Espanjan kielen taidosta on hyötyä, sillä englantia työntekijät eivät juurikaan puhu.



Posadan palveluun olimme tyytyväisiä. Saimme extrana tulopäivän aamupalan, sillä aikaisen saapumisen vuoksi oli vielä aamupala-aika. Meille tarjottiin myös tervetulodrinkit. Pojat olisivat heittäneet meidät ilmaiseksi autolla alas rantaan, mutta sanoimme haluavamme kävellä vähän pitkän matkanteon ja istumisen jälkeen. Kävimme seuraavana päivänä tutustumassa myös itse Caracasin keskustaan, mutta siitä juttua myöhemmin. Parin Posadassa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata jo muualle Venezuelaan..


Venezuelasta on kiinnostavaa päästä lukemaan, sen verran harvoin siitä tulee juttuja vastaan. Meidän Etelä-Amerikkaan kohdistuneilla matkoilla on jätetty Venezuela väliin, kun turvallisuus on mietityttänyt. Kiinnostavia luontokohteita siellä kuitenkin olisi.
Joo, itsekään emme tästä maasta paljonkaan tietoja löytäneet. Yritetään nyt sitten jakaa omia kokemuksiamme täältä.