Lähdimme kiertämään Islannin ympäri vievää kehätietä myötäpäivään, eli Keflavikista pohjoiseen länsirannikkoa pitkin. Komeiden Länsivuonojen jälkeen vuorossa oli maan pohjoisosa. Aika lailla keskellä maata pohjoisrannikolla sijaitsee Akureyri, maan toiseksi suurin kaupunki. Islannin mittakaavassa tämä 19 000 asukkaan kaupunki onkin melko suuri keskittymä. Akureyri on hyvä paikka käydä kaupassa ja tankkaamassa sekä vaikkapa ravintolassa syömässä.
Kun lähtee ajamaan Akureyrista hiukan vielä pohjoiseen, pääsee Husavikin pikkukaupunkiin. Matkalla ei kannata ajaa maksullisen tunnelin kautta, vaan mielummin kiertää se. Samalla näkee hienoja maisemia. Husavik on hyvä olla matkaohjelmassa ainakin siinä tapauksessa, jos mielii valassafarille.
Valassafareita voi varata etukäteen netistäkin, mutta me ajoimme suoraan Husavikin satamaan. Arvelimme, että koronan vuoksi retkillä olisi vielä tilaa. Toisen firman aamusafarit olivat kuitenkin osittain jo melko täysiä, mutta kilpailevan firman retkille oli vielä paikkoja jäljellä. Niinpä pääsimme mukaan kahden ja puolen tunnin valasretkelle. Kumiveneellä tehtävä retki oli kalliimpi kuin perusveneellä tehtävä retki, mutta etuna oli se, että kumivene pystyi liikkumaan nopeammin ja vaihtamaan paikkaa useammin retken aikana. Me maksoimme retkestä noin 128€/hlö, kun halvempi retki olis maksanut jotakin 70-80€:n luokkaa.
Vaikka valasretken aikana sateli vettä, ei se valaiden bongausta haitannut. Näimme useita ryhävalaita. Osa valaista tuli aivan lähelle venettä, ja kännykälläkin sai otettua ihan hyviä kuvia.
Husavikista matka jatkui sitten Pohjois-Islannin toiseen suosittuun kohteeseen Myvatniin. Kyseessä on järvi, jonka lähettyvillä on useita käyntikohteita pienine vaelluksineen. Jos haluaa tehdä pidempiä vaelluksia, sekin onnistuu. Me olimme Myvatnissa puolitoista päivää ja ehdimme siinä ajassa hyvin käydä katsomassa tärkeimmät paikat. Yövyimme Bjarg-nimisellä leirintäalueella Reykjahlidin kylässä. Tätä paikkaa voi suositella erityisesti hyvän sijainnin vuoksi. Leirintäalueella ei tosin ollut varsinaista keittiötä, mutta astioiden pesu onnistui ulkona olevilla pesupaikoilla. Suihkut toimivat kolikoilla, ja asiointi vessoissa ja suihkuissa toimi unisex-periaatteella, kuten Islannissa yleensäkin homma nykypäivänä leirintäalueilla toimii.
Varhain aamulla kannattaa suunnata Hverirille. Hverir on vulkaaninen kuumien lähteiden alue, joka muistuttaa Yhdysvaltojen Yellowstonen kansallispuiston vastaavia paikkoja. Alueella liikkuessa pitää pysytellä merkattujen polkujen varrella. Savu nousee, vesi kiehuu ja muta kuplii erilaisissa luonnon muovaamissa altaissa.
Dimmuborgir puolestaan on suuri laavakenttä, jossa on erikoisia vulkaanisia luolia ja kivimuodostelmia. Lyhyet kävelyreitit on merkattu opaskyltein. Kuvatuin kohde lienee kalliokaari, mutta myös vanha antiikinaikainen kirkko on hyvä käyntikohde.
Hverfjallin kraatterille vie myöskin pieni vaellus. Reitti on hiekkatietä ja se kulkee melko jyrkästi suoraan ylös. Huippu on saavutettu kuitenkin melko nopeasti. Ylhäältä on hienot näkymät ympäristöön sekä itse kiviseen kraatteriin.
Grjotagja on pieni maanalainen luola, joka houkuttelisi kylpemään. Vesi on nimittäin lämmintä ja paikka muutenkin todella houkutteleva. Kyltit kuitenkin kieltävät uinnin, joten on parempi tyytyä vain katselemaan vesiallasta ja kylpeä jossain muualla.
Viti on kraatterijärvi, jonka reunalle pääsee kävellen. Järveä ihastelemaan täytyykin jaksaa kivuta ylös kraatterin reunalle, mutta matka ei ole kovinkaan pitkä. Täältäkin avautuvat hienot näkymät, ja vesi on kauniin turkoosia.
Vitin vieressä sijaitsevat Leirhnjukurin laavakentät. Muutaman kilometrin mittaisella reitillä voi nähdä värikkäitä kuplivia ja höyryäviä laavalampia sekä rosoisia hiekka- ja kivimaisemia. Kuten Hveririssä, täälläkin tuuli kuljettaa rikin hajuisia höyrypilviä mukanaan. Patikoidessa voi siis yhtäkkiä joutua keskelle rikkiusvaa, jonka voi myös tuntea kasvoillaan.
Kaiken kaikkiaan Myvatnin alue on viihtyisä paikka pysähtyä pariksi päiväksi Islannin kiertomatkalla. Turisteja ei näin koronakesänä ollut kovinkaan paljon. Järven ympäri ajellessa voi bongailla vesilintuja. Kahvila- ja ravintolatarjonta ei ole huippuluokkaa, mutta joitain kivoja paikkoja kyllä löytyy. Mutta, suurin vetonaula ovat tietenkin hienot luontoelämykset.
Myvatnin lähettyvillä kannattaa käydä Islannin mahtavimmalla vesiputouksella, Dettifossilla. Putousta on mahdollista ihastella sen molemmilta puolilta, länsi- sekä itäpuolelta. On makuasia, kummalta puolelta putoukset ovat hienommat, siksi kanattaa katsastaa molemmat puolet.
Dettifossin putouksen pohjoispuolella on kaunis Asbyrgin kanjoni. Kanjoni on hevosenkengän muotoinen, yli kolme kilometriä pitkä ja noin kilometrin leveä. Sen seinämät ovat jopa 100 metriä korkeat, ja kanjonissa kasvaa koivuja ja pajuja, mikä on epätyypillistä muuten lähes puuttomalle Islannille. Kanjonista on vaikea saada hienoa kokonaiskuvaa, mutta se onnistuu parhaiten eräältä näköalapaikalta, joka löytyy, kun vaeltelee pitkin kanjonin polkuja. Tämä jääkauden tulvien myötä syntynyt kanjoni on sekin ehdoton käyntikohde, vaikkei se ehkä ensinäkemältä siltä vaikuta. Näköalapaikan maisemat kuitenkin palkitsevat kävijän.
Lue myös Islanti-juttusarjan osa 4 tästä!
Kuvat näyttävät kyllä ihan käsittämättömän hienoilta. Ja hienoja kuvia olette valaista onnistunut nappaamaan. Ilmeisesti lahtivalaita ei näkynyt?
Hei ja kiitos kommentista! Ei näkynyt lahtivalaita…