Olimme kaksi viimeistä kuukautta taittaneet matkaa pääasiassa bussilla. Nyt oli aika pistää vähän vauhtia matkantekoon ja lentää vaihteeksi. Bangkokista siirryimme siis lentäen Hongkongiin, vilkkaaseen miljoonakaupunkiin. Hongkong kuului ohjelmaamme osittain sen vuoksi, että sieltä saisimme hommattua Kiinan viisumit. Itse Hongkongiinhan ei viisumia tarvitse, vaan Suomen kansalainen saa sinne lentokentältä kolmen kuukauden oleskeluluvan. No, olihan tuo Hongkong kyllä muutenkin ihan hauska paikka käydä, vaikka kyseessä oli kyllä aivan valtavan vilkas ja ihmismassojen täyttämä paikka.
Tapasimme Hongkongissa Meili lumivuorilla- blogin Sonjan. Hän oli tullut Hongkongiin viisuminuusimisaikeissa. Asuimme hänen kanssaan samassa rakennuksessa ja samassa kerroksessa, mutta eri hostelleissa. Menimme yhdessä anomaan viisumeita Forever Bright- nimisestä matkatoimistosta. Viisumien anominen onnistuikin todella helposti. Piti vain täyttää yksi paperi. Meillä oli myös mukana omia valokuvia viisumia varten, mutta ne eivät kelvanneet, koska niiden tausta ei ollut sininen. Heh, eli siis Kiinan viisumia varten tarvitaan valokuva kirkkaansinisellä taustalla. Onneksi toimistolla oli kuvauspalvelu ja he ottivat meistä sinitaustaiset kuvat. Kuvat maksoivat vain n. 3e/hlö. Itse kolmen kuukauden viisumi Kiinaan maksoi reilut 50e/hlö. Meillä oli aikomus viipyä Kiinassa vain muutama päivä, mutta jouduimme silti ottamaan kolmen kuukauden viisumit. Viisumit tulivat kyllä todella nopeasti. Kun täytimme hakemukset illalla ennen toimiston sulkeutumista, saimme viisumit seuraavana päivän klo 14.
Hongkong oli kyllä todella suuri ja vilkas suurkaupunki. Pilvenpiirtäjiä oli kuin New Yorkissa. Asuimme keskustassa Kowloonissa. Kauppoja ja ravintoloita oli paljon. Ihmisiä oli koko ajan liikkeellä todella paljon, erityisesti illalla. Kaupatkin tuntuivat olevan auki lähes yötä myöten. Kiertelimme kauppoja ja totesimme, että koska elektroniikkatuotteiden hintataso Hongkongissa on osittain verovapaudesta johtuen halpa, kannatti Peten ostaa toinen kamera, joka oli vielä vanhaa kameraa parempi ja joka Suomessa maksaisi n. 300e enemmän. Siinäpä Pete sai sitten uutta kalustoa reissun viimeisiä viikkoja varten.
Hongkongissa asuminen on kallista. Meidänkin pikkuinen muutaman neliön luukku maksoi n. 32-36e yöltä. Niin pieniä hotellihuoneita ei Suomesta edes löydy. Se hyvä puoli huoneessa oli, että sängyllä istuessa saattoi helposti kurottamalla tarttua tavaraan kuin tavaraan, ei tarvinnut nousta ylös sängyltä. Vessa oli ehkä reilun neliön kokoinen. Samalla kun kävi suihkussa pystyi lavuaarin ääressä pesemääm hampaat. Kätevää! 🙂
Kaikki muu olikin sitten Hongkongissa jopa yllättävän halpaa. Tietyillä alueilla oli edullisia ravintoloita, joissa kaksi henkeä söi ja joi kymmenellä eurolla. Annokset nyt eivät aina olleet niin mahdottoman isoja. Toisaalta ensimmäiselle aamupalalle mennessämme tilasimme varmuuden vuoksi neljä annosta. No, sillä kertaa annnokset olivatkin sitten sen verran isoja, että saimme tehdä ihan töitä ahtaessamme aamupaloja kitoihimme. Sinä päivänä ei tarvinnut lounastaukoa pitää.
Myös liikkuminen oli Hongkongissa halpaa. Metrot olivat pitkiä ja niitä kulki säännöllisesti. Liput maksoivat matkan pituudesta riippuen euron molemmin puolin ja samalla lipulla saattoi myös vaihtaa linjaa, kuten Euroopassakin. Ensimmäisinä päivinä emme käyttäneet metroa, koska halusimme nähdä kaupunkia ja tämän vuoksi kävelimme paljon, mutta parina viimeisenä päivänä vaihdoimme sitten metroon. Busseja kulki myös paljon ja ne olivat kaksikerroksisia muistuttaen täten Lontoon ja Dublinin busseja. Bussilla kuljimme vain matkat lentokentältä hostellille ja takaisin lentokentälle lähtöpäivänä.
Hongkongissa meille sattui pitkästä aikaa sadepäivä. Sinä päivänä emme sitten tehneet muuta kuin haimme Sonjan kanssa viisumit Forever Brightilta. Lisäksi Pete osti sen kameran itselleen. No olihan siinäkin tietty yhdelle päivälle ihan mukavasti asioita. Seuraavana päivänä sade oli häipynyt ja pääsimme ylös The Peak- näköalapaikalle. The Peak sijaitsee Hongkong Islandin puolella korkealla kukkulalla. Kowloonista saaren puolelle pääsee kätevästi metrolla. Metroasemalta oli hyvät opasteet raitiovaunuasemalle. Siellä olikin sitten jonot vastassa. Muutama muukin oli aikeissa mennä ratikalla ylös vuorelle. Ei ihme, sillä menopaluulippu maksoi vain n. 4e ja jos maksoi yhteensä vajaat 7e, pääsi myös käymään Sky Terrace- nimisellä näköalapaikalla. Jonotimme raitiovaunuun ehkä noin tunnin. Itse matka ylös kesti vain viitisen minuuttia. Reitti oli kyllä paikka paikoin todella jyrkkä. Ylös päästyämme Hongkong näkyi koko komeudessan ja kaikkine pilvenpiirtäjineen alapuolellamme. Ilma vain oli hiukan usvainen. Myöhemmin iltapäivällä alkoi taas vähän sataa.
Hongkongista meille tuli väkisinkin mieleen Singapore. Hongkong on kuitenkin Singaporea suurempi ja pilvenpiirtäjiäkin on paljon enemmän. Satuimme sopivaan aikaan ottamaan iltakuvia kaupungista. Ihmisiä oli liikenteessä todella paljon ja syykin selvisi pian – alkamassa oli valoshow. Valoshow oli huomattavasti pienimuotoisempi kuin Singaporen vastaava, mutta antoi silti pimeydessä loistaville pilvenpiirtäjille lisähohtoa. Suomi pelasi juuri silloin puolivälieräottelua Venäjään vastaan, eikä mikään langaton nettiyhteys tuntunut toimivan. Saimme ikäviä uutisia kotimaasta, kun myöhemmin eksyimme illalliselle korealaiseen ravintolaan. Grillasimme itsellemme ravintolapöydässä kanaa, kun ystävämme ilmoitti, että Suomea ei sitten tänä vuonna nähdä lätkän MM-kisojen finaalissa.
