Elämysretki Vang Viengissä

Kahden Luang Prabangissa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata Vang Viengiin. Kartalta katsottuna välimatka näiden kahden kaupungin välillä ei ollut paljon mitään, mutta koska seutu on vuoristoista ja tie mutkikasta ja näin olen hidasta, matka minivanilla kesti kuutisen tuntia. Maisemat matkan varrella olivat kyllä hienot. Matkan miinus oli se, että kuski ei suostunut pitämään ilmastointia päällä kuin alamäissä ja tasaisilla osuuksilla, ylämäessä hän käänsi ilmastoinnin aina pois päältä. Kyllähän siinä melkoisen kuuma tuli sisällä autossa. Loppua kohden tuntui siltä, että meidän matkustajien piti koko ajan pyytää erikseen kuskia kääntämään ilmastointi päälle, koska hän yritti tinkiä sen päälläpitämisestä jatkuvasti.

 

Vang Viengissä meidät vietiin taas muutaman kilometrin päähän keskustasta, vaikka keskustassakin olisi ollut bussiasema. Tuntuu siltä, että näin menetellään vain siksi, että saadaan tuktukeille töitä, että turistit eivät kävelisi suoraan hotelleille, vaan he joutuisivat ottamaan bussiasemalta tuktukin. No, onneksi täällä hinnat sentään olivat kohtuulliset, 1e/hlö. Ja pääsimme tällä kertaa ihan suosiolla hotellimme eteen.

 

Itse Vang Vieng ei kaupunkina ollut niin hieno kuin Luang Prabang. Nähtävää ei ollut. Vang Viengin vetonaulana onkin aivan jotain muuta kuin temppelit ja historia. Tänne tullaan pitämään hauskaa esimerkiksi melonnan ja rengaskelluskelun (tubing) muodossa. Kaupungin vierustaa halkova joki on suosittu tubing- paikka, jossa noin neljän kilometrin mittaisella matkalla kellujat pääsevät myös pysähtelemään joenvarren baareissa ja ravintoloissa. Osissa baareista on paikkoja, joissa voi hypätä jokeen vaijeriliu’un avulla. Erään ravintolan edustalla oli betonista tehty vesiliukumäki.

 

Tiedustelimme rengaskelluskelun hintoja. Renkaan vuokraus maksoi 6e/rengas ja lisäksi matka lähtöpaikalle tuktukilla 2e/hlö. Totesimme, ettei kannata vuokrata rengasta ja lähteä itsekseen joelle, koska kokopäiväretkiä, jotka sisältäisivät kyseisen jokipätkän kanootilla melomisen lisäksi myös tubingia luolassa sekä lounaan, myytiin hintaan 10e/hlö. Tällainen kokopäiväretki oli paljon houkuttelevampi vaihtoehto, joten buukkasimme siitä itsellemme tekemistä seuraavaksi päiväksi.

Retki olikin hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä. Aamulla meidät vietiin ensimmäiseksi pikkuiseen kylään, jonka kupeessa oli luolaverkoston suu. Saimme otsalamput ja renkaat. Hyppäsimme viileään veteen ja kauhoimme itsemme sisään pimeään luolaan. Luolassa liikuimme kallioon kiinnitettyjen köysien avulla. Luolakelluskelusta tuli mieleen Uuden-Seelannin Waitomon luolien tammikuinen retki. Täällä ei tosin ollut mitään vesiputouksia. Täällä emme myöskään tarvinneet märkäpukuja, vaikka kyllähän tuo vesi hiukan viileältä tuntui sisällä luolassa. Ulkona oli kuitenkin niin kuuma, että lämpenimme nopeasti, kun ulos luolasta tulimme.

 

Luolareissun jälkeen oli vuorossa barbecue- lounas, joka oli kyllä hyvä. Lounaan aikaisen ajankohdan vuoksi meillä ei ollut vielä kovinkaan nälkä, joten osan riisi-sipuli-porkkanaseoksesta heitimme ympärillä parveileville kanoille ja muille lintusille, jotka söivät innoissaan loput lounaastaamme. Lounaan jälkeen kävelimme takaisin autolle päin. Matkalla kävimme elefanttiluolassa, jossa oli buddhapatsaita sekä elefantin hahmoa muistuttava kivimuodostelma.

Seuraavaksi oli vuorossa melomista. Aloitimme kahdeksan kilometrin matkan upeissa jylhissä vuoristomaisemissa. Vesi oli virtaavaksi vedeksi tosi lämmintä. Se näytti ihan puhtaalta. Laosissahan ei ole juurikaan teollisuutta, joka saastuttaisi vesistöjä ja ihmisiäkin koko maassa on vain reilut kahdeksan miljoonaa. Oli kyllä mahtavaa meloa lämpimässä aurinkoisessa säässä hienoja vuorimaisemia ihailleen. Siellä täällä näkyi paikallisten hökkeleitä sekä ihmisiä uimassa.

 

Jossain vaiheessa kuulimme ensimmäiset musiikinjytkeet. Silloin tiesimme, että alkaisimme olla lähellä paikkaa, josta rengaskellujat lähtevät matkaan. Siellähän niitä baareja alkoikin sitten olla vieri vieressä. Turisteja oli yllättävän vähän ja mielestämme alue oli todella viihtyisä, eli mikään Thaimaan Koh Phi Phin tapainen paikka tämä ei todellakaan ollut, ainakaan näin toukokuussa. Pysähdyimme itsekin parissa ravintolassa. Ensimmäisessä paikassa pääsimme hyppimään veteen kuin Tarzan. Työntekijä kuulutti kovalla äänellä mistä maasta kukakin hyppääjä on kotoisin. Siinä sitten hyppelimme vuoron perään veteen uuden espanjalaisen tuttumme kanssa. Itse asiassa ryhmämme hajosi kahtia melomisen aikana, me ja espanjalainen Hector muodostimme yhden ryhmän ja laosilaiset ja thaimaalaiset retkeilijät toisen ryhmän. Meillä vierähtikin melontareissulla aikaa muutama tunti, ja retki päättyi Vang Viengin keskustan rantaan kello viideltä illalla. Hauskaa oli, suosittelemme kaikille Laosiin matkustavile!