Suunnistimme Makedoniasta Albanian puolelle bussilla. Ohridista olisi päässyt kolmella eri julkisella bussilla Albanian Beratiin (Ohrid-Struga-Elbasan-Berat), mutta ajattelimme säästää hiukan vaivaa ja ostimme liput suoraan bussiin välille Ohrid-Berat. Tai niin ainakin luulimme. Strugassa meidän ei kyllä tarvinnut pysähtyä, mutta kun pääsimme rajan yli ja Elbasanin kaupunkiin, meille ilmoitettiin, että bussimme menee Tiranaan ja meidät siirrettäisiin tavalliseen paikallisten bussiin, joka menee Beratiin. No, huijauksen makua tässä oli, sillä maksoimme suorasta bussiyhteydestä 35€/hlö. Paikallisten bussit eivät näin kalliita ole, mutta vaikea sanoa, paljonko otimme takkiin. Ajallisesti matka ei onneksi ollut kovinkaan pitkä, sillä siihen meni yhteensä pysähdyksineen vain reilut viisi tuntia, saman verran mitä netistä olimme aikaisemmin lukeneet.
Harmituksemme hiipui, kun pääsimme Beratiin. Linja-autoasemalla saimme tarvittavan infon hotellille siirtymiseen. Rahanvaihtokin onnistui samassa paikassa. Taksimatka hotellille maksoi vain vajaat kolme euroa. Majoituimme kahdeksi yöksi Hotel Beratiin hyvälle paikalle keskustan tuntumaan.
Beratin kaupunki sijaitsee kauniilla paikalla keskellä jylhiä vuoria. Kaupungin päänähtävyyksiä ovat kolme vanhaa kaupunkia, joista ylhäällä vuorella sijaitseva Beratin linna on tärkein. Kipusimme linnaan päivän kuumimpien hetkien jälkeen illansuussa. Silti urakka oli hikinen, sillä lämpötila keikkui 37 asteen tuntumassa ja aurinko porotti vielä kuumasti. Matkan olisi voinut taittaa myös taksilla, mutta halusimme kävellä, halvoista hinnoista huolimatta. Linnassa oli paljon hauskoja vanhoja keskiaikaisia rakennuksia, moskeijoita, kirkkoja ja muurien raunioita. Alueella oli myös muutama katumyyjä sekä terassiravintola. Turisteja oli hyvin vähän.
Kaksi muuta vanhaa kaupunkia ovat Mangalem ja Gorica. Näistä ensimmäinen on osittain vuoren rinteellä, jälkimmäinen lähes kokonaan. Täällä matkailija pääsee siis kipuamaan ihan urakalla, jos näihin kaikkiin alueisiin haluaa tutustua.
Turismi on Albaniassa ja Beratissa vielä hyvin alkutekijöissä. Pari vuotta sitten kaupungissa ei ollut edes turisti-infoa, nyt niitä oli ilmaantunut parikin kappaletta. Samoin matkatoimistoja ja retkentarjoajia oli muutamia. Itse hyödynsimme näitä palveluita. Englantia osattiin vaihtelevasti. Pääosin sillä kuitenkin pärjäsi suht hyvin. Kyselimme retkiä muun muassa Tomorin vuorelle ja Bogovan vesiputouksille, sillä näistä kohteista olimme löytäneet mainintoja netissä.
Päädyimme lopulta ostamaan kokopäiväretken, johon kuului kolme käyntikohdetta, Kasabasin silta, Osum-kanjoni sekä Bogovan vesiputoukset. Menimme retkelle kahdestaan ja mukaamme tulivat kuski ja opas, joka puhui hyvin englantia. Retki alkoi aamuyhdeksältä ja takaisin Beratissa olimme viiden maissa illalla. Hinta oli 30€/hlö. Lisäksi maksoimme omat lounaamme, vajaat 7€/hlö (kallis täkäläisittäin, mutta ruoka oli todella tuoretta ja hyvää.)
Kaikki sujui retken aikana hyvin ja saimme paljon tietoa mielenkiintoisesta Albaniasta. Oppaamme tuntui olevan kiinnostunut Suomesta ja hän kyselikin paljon maastamme. Lisäksi hän otti kuvia meistä nähtävyyksillä firman nettisivuille, sillä kuten sanottu, turismi on vielä kehitysasteella tässä maassa, joka oli vielä 1990-luvun alkuun asti suljettu turisteilta. Heidänkin bisnes on pyörinyt vasta vähän aikaa. Tuntui, että olimme tavallaan koeajamassa tätä retkeä. Vakuuttelimme retken käyntikohteiden olevan meille turisteille mieluisia ja hienoja. Tietty vaatimattomuus paistaa nimittäin läpi täkäläisistä. Esimerkiksi oppaamme vähätteli Beratin nähtävyyksiä, vaikka mielestämme kaupunki on todella hieno.
Tässä retkenjärjestäjämme nettisivut:
https://1001albanianadventures.wordpress.com/
https://www.facebook.com/1001AlbanianAdventures/
Satuimme yöpymään Beratissa juuri silloin, kun Albania pelasi viimeistä alkusarjan otteluaan Romaniaa vastaan. Seurasimme Albanian voitokasta peliä ensin italialaisessa ravintolassa ja sitten kävelykadun terassilla. Kun ottelu päättyi, alkoi valtaisa mekkala ja juhlinta. Ilotulitusraketit alkoivat välittömästi paukkua. Ihmiset osoittivat huutaen suosiotaan joukkueelleen, joka EM-kisojen ensikertalaisena otti nyt ensimmäisen voittonsa. Autot ajoivat äänekkäästi tööttäillen pääkatua pitkin ja Albanian liput liehuivat. Meteli oli korviahuumaava. Silti emme nähneet ollenkaan humalassa olevia ihmisiä. Suomessa vastaava tilanne olisi varmaan tietänyt… no, kaikki tietävät mitä.
Ensivaikutelma sekä tähänastiset kokemukset Albaniasta ovat olleet pelkästään plussaa. Maisemat ovat Balkanin vuoriston ansiosta kauniit. Kukaan ei ole yrittänyt huijata, ihmiset pikemminkin ovat vain kiinnostuneita meistä matkaajista ja jotkut tulevatkin kadulla kysymään, mistä olemme kotoisin. Turisti saa ainakin vielä tottua tuijotukseen. Ihmiset tuntuvat myös kunnioittavan meitä turisteja. Esimerkiksi hotellimme henkilökunta, jos sattui istumaan aulassa sisään astuessamme, nousi seisomaan ikään kuin kunnianosoituksen merkiksi. Meistä tämä tuntui hämmästyttävältä.
Albania on siistimpi maa, mitä etukäteen ajattelimme. Hygieniataso on naapurimaiden luokkaa. Ruoka on hyvää ja edullista. Beratin viihtyisän kävelykadun terassilla iso olut maksaa vain reilun euron. Hyvä ja ison pizzan saa parilla kolmella eurolla hienossakin ravintolassa. Muidenkaan ruokien hinnat eivät päätä huimaa.Turistimassat eivät ole tänne rantautuneet. Silti nähtävyydet ovat hienoja. Tämä on siis ainakin vielä budjettimatkaajan unelmamaa.
