Chilen pääkaupungista Santiagosta pääsee kätevästi bussilla Valparaisoon. Matka kestää puolitoista tuntia. Valparaiso on Chilen tärkeimpiä matkailukaupunkeja. Meille Valparaiso oli pienoinen pettymys. Ei sen takia, että jouduimme juoksemaan siellä terveysasemalla, vaan sen takia, ettei se oikein vastannut odotuksiamme. Kaupungin yleisilme oli hiukan sotkuinen. Valparaison vanhakaupunki on nimetty osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa, muttei se ollut mielestämme mitenkään erikoinen. Joitain hienoja rakennuksia sieltä löytyikin, mutta pääasiassa rakennukset olivat yllättävän ränsistyneitä ja monet myös graffiteilla töhrittyjä.
Valparaiso on kuuluisa pastellinvärisistä taloistaan. Me koitimme metsästää niitä kävelemällä pitkin katuja. Lopulta hostellimme lähiympäristö osoittautui parhaaksi paikaksi niiden bongaamiseen. Toki luulimme, että niitäkin olisi hiukan enemmän. Iso osa taloista oli pilattu vuoraamalla ulkoseinät pelleillä. Jotkin pelleistä oli sentään maalattu pastellein sävyin.
Melko iso osa Valparaison vierailustamme kului yksityisellä klinikalla ramppaamiseen ja siellä oleiluun. Molempien pidempään jatkuneet vatsaoireet pakotivat meidät tutkimuksiin. Olisiko meillä kenties salmonella tai jokin parasiitti? Asiaan piti saada selvyys, sillä Antarktiksen risteily lähestyi vinhaa vauhtia ja siellä haluaisimme ehdottomasti olla kunnossa. Testitulosten perusteella ei kummallakaan onneksi ollut mitään sellaista, mutta ihmeen sitkeästä pöpöstä kuitenkin oli kyse. Lääkäri määräsi molemmille kolmen päivän antibioottikuurin. Jokohan sitä lopulta tulisi täysin terveeksi, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä, mitä voi ja uskaltaa syödä…
Chilen vierailumme päättyi Valparaison visiittiin. Seuraavaksi ohjelmassa oli toinen viinimaa Argentiina. Olimme valinneet ensimmäiseksi Argentiinan kohteeksemme Mendozan, koska se oli sopivan matkan päässä Valparaisosta ja sinne pääsi suoralla bussiyhteydellä. Argentiina tulisi olemaan reissumme 15. maa.
On aina mielenkiintoista vertailla ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia matkoilta. Minusta Valparaiso oli aivan ihana kaupunki ja osittain juuri noiden rapistuneiden talojen ja hienojen graffitien vuoksi. Tosin siellä oli myös yksi parhaista hostelleista upealla kattoterassilla ja hyvää ruokaa ja juomaa. Kukkulat ja meri niiden takana muodostivat mahtavan maiseman ja viivyttiinkin kaupungissa alkuperäisiä suunnitelmia pidempään, kun tykättiin siitä niin. Käytiin myös naapurissa Viña del Marissa, mutta se oli meidän makuun ihan liian hieno.
Mendozan ympärillä on paljon viinitiloja, mutten tiedä poikkeavatko ne paljon noista joissa jo kävitte Chilen puolella. Itse kävin Trapichessa ja yhdellä pienemmällä sekä tilalla, jossa tehtiin likööreitä ja marmeladeja yms. Mendozassa kannattaa kuitenkin kiivetä isolle kukkulalle, jonka päällä on joku iso patsas (ehkä Neitsyt Maria?). Muuten siellä ei kovinkaan paljon näkemistä ole.
Sitä onkin oppinut, ettei toisten mielipiteisiin pidä liikaa luottaa, koska ihmisten maut on niin erilaisia. Ihmiset myös hakevat niin erilaisia asioita matkakohteeltaan, joku haluaa bilettää, toinen löhötä rannalla ja kolmas kiertää museoita. Mutta tuntuisi aika erikoiselta, jos Unesco olisi tuon kaupungin perintöluetteloonsa nimennyt noiden graffittien takia… Mielestämme myös rakennukset olivat todella ränsistyneitä eivätkä rapistuneita arvokkaalla tavalla, mutta nämä on juuri niitä makuasioita, joista voi olla montaakin mieltä 🙂
Mendozassa jäi tuolla kukkulalla käymättä, mutta muuten tuli kyllä kierreltyä jonkin verran. Näkemistä siellä ei kyllä hirveästi ole niin kuin sanoitkin, paitsi nuo viinitilat, jotka olivatkin syynä sinne menoon. Halusimme myös hiukan verrata Chilen ja Argentiinan viinejä.