Mongolia on kohde, joka oli pyörinyt ajatuksissamme jo vuosia. Sinne olisi kiva päästä seikkailemaan. Kun Mongolian valtio otti käyttöön väliaikaisen viisumivapauskokeilun vuoden 2023 alussa, päätimme, että nyt jos koskaan, sillä tämä kokeilu olisi voimassa vuoden 2025 loppuun asti. Autonvuokraus Mongoliassa sopisi puolestaan reissutyyliimme, ja kun saimme selville, että maassa itsekseen autoilu on turvallista, varasimme lennot Ulan Batoriin ja aloimme suunnitella matkaa toden teolla.
Saimme Uusia polkuja -vloggaajilta vinkkejä matkan suunnittelussa, ja he vinkkasivat meille hyväksi todetun autonvuokraajan, Batboldin, jolla on myös Instagram-tili. Tästä pääset hänen TripAdvisor-arvosteluihinsa. Samainen kaveri haki meidät lentokentältä ja vei meidät Ulan Batorin hotelliin, jossa vietimme ensimmäiset pari yötä ennen autoreissun alkua.
Reitti ja auto
Autonvuokraus Mongoliassa kesti meillä yhdeksän päivää. Reittimme kulki seuraavasti: Ulan Bator – Tšingis-kaanin patsas – Turtle Rock – Baga Gazryn Zulu Mountain – Mandalgovi – Tsagaan Suvarga (White Stupa) – Dalanzadgad – Khongor Sand Dunes (Gobin autiomaan dyynit) – Dalanzadgad – Flaming Cliffs & Camel Statues (Kamelipatsaat) – Arvaikheer – Duut Resort & Hot Springs (jurttamajoitus & kuumat lähteet) – Karakorum – Khustai Resort (toinen jurttamajoitus) & Hustain kansallispuisto. Kilometrejä kertyi tällä reitillä noin 3000.
Saimme allemme automaattivaihteisen Lexus 470 -nelivetomaasturin. Henkilöautolla ei kyseistä reissua olisi voinut toteuttaa, sillä reittimme sisälsi hiekkaa, syviä monttuja, lumista maastoa, jyrkkiä ylämäkiä sekä joenylityksiä. Batbold oli koko ajan WhatsAppin päässä tavoitettavissa ja apuna, jos jotain olisi sattunut. Onneksemme kaikki meni hyvin, ja kyselimme häneltä lähinnä majoituksiin liittyviä asioita. Batbold oli suureksi avuksi koko reissumme ajan, siksikin voimme häntä lämpimästi suositella.
Teiden kunto vaihtelee Mongoliassa hyvin paljon alueen mukaan. Asfalttiteitä on Ulan Batorin ja muiden suurempien asutuskeskittymien ympärillä, mutta monissa kaupungeissa maan eteläosissa sekä harvaan asutuilla ja asumattomilla seuduilla on hiekkateitä. Laajoilla aroalueilla näitä hiekkateitä voi kulkea rinnakkain useita, eikä tienviittoja ole. Ajaminen Mongoliassa vaatii siis todellista tarkkaavaisuutta.
Teiden kunto
Erilaiset ilman nettiä toimivat karttaohjelmat tulivat tarpeeseen suunnistaessamme (lumisilla) sorakentillä, joilla saatoimme ajaa satoja kilometrejä näkemättä yhtään autoa. Käytimme kolmea eri karttaohjelmaa – Google Mapsiä, Maps.me:tä ja OsmAnd Maps -karttaohjelmaa – ja hyvin usein meillä oli kaksi eri ohjelmaa auki yhtä aikaa, mikä helpotti reitinvalintaa. Emme varsinaisesti eksyneet kertaakaan, mutta kerran ajelimme puoli tuntia ympyrää.
Joenylitykset ”keskellä ei mitään” jännittivät eniten. Niistä selvisimme onneksemme mainiosti. Hustain kansallispuistossa juutuimme kiinni lumeen katsellessamme villihevosia, mutta apu saapui yllättävän pian – turistipariskuntaa kuljettanut paikallisopas veti automme irti lumesta hinausliinan avulla. Kyseinen seurue oli myös bongailemassa alueen eläimiä sekä matkalla omaan majoitukseensa.
Polttoaine
Batbold vakuutti meille ennen autonvuokrauksen alkua, että polttoainetta saa joka puolelta. Tämä piti paikkansa. Emme kuitenkaan laskeneet 90-litraista tankkiamme alle puoliväliin juuri kertaakaan. Joidenkin pikkukylien ainokaiset bensa-asemat näyttivät autioilta, mutta toisaalta isompia asutuskeskittymiä tuli eteen sen verran tasaisin väliajoin, ettei meidän tarvinnut jännittää polttoaineen loppumista.
Bensa Mongoliassa oli varsin huokeaa – hinta vaihteli 60:n ja 70:n sentin välillä. Halpa polttoaine piti iloksemme matkustukulut kohtuullisina, sillä nelivetomaasturi ei ole taloudellisin kulkupeli. Kireät pakkasyöt lisäsivät luonnollisesti kulutusta, mutta toisaalta sitä alensi alhainen keskinopeus.
Yöpyminen
Aikomuksemme oli yöpyä muutama yö autossa, sillä olimme varautuneet siihen, ettei majoituksia olisi tarjolla joka puolella maata. Ensimmäisen yön nukuimmekin etupenkeillä tien varrella keskellä aroa Baganuurin kaupungin kupeessa. Auton varusteluun kuuluneet makuupussit eivät kuitenkaan suojanneet riittävän hyvin kylmyydeltä, joten kyseinen yö jäi ainokaiseksi autoyöpymiseksi. Kesällä tilanne olisi varmasti ollut ihan toinen.
Majoituimme ensimmäisen yön jälkeen jokaisena yönä joko hotelliin tai jurttaan. Hotellien hinta vaihteli 43 eurosta 69 euroon per yö, Ulan Batorin hotellista pulitimme noin 87 €/yö. Valikoimme hyvätasoisia hotelleja, joihin kuului aamupala.
Jurttayöpymiset maksoivat niin Duutissa kuin Khustai Resortilla noin 88 €/yö. Duutissa hintaan sisältyivat kuumat ulkoilma-altaat, ja Khustaissa majoitumme luksusjurttaan, jossa käytössämme olivat oma suihku ja wc. Edellä mainitut jurttamajoitukset olivat koko matkamme mieleenpainuvimpia kokemuksia, ja suosittelemmekin sellaisia lämpimästi myös muille Mongoliaan matkustaville.
Maksaminen Mongoliassa
Ulan Batorissa voi kaikenlaiset ostokset maksaa pankki- tai luottokortilla. Batbold suositteli meille kuitenkin käteisen ottamista mukaan autoreissulle, sillä syrjäseuduilla eivät ulkolaiset kortit välttämättä toimi. Nostimme Ulan Batorin automaateista yhteensä 800 €:n edestä paikallista valuuttaa. Lisäksi vaihdoimme pankissa 400 € tugrikeiksi. Yksi euro on noin 4000 tugrikia, ja lähtiessämme autoreissulle meillä oli hirvittävä määrä rahatukkuja hajautettuna erilaisiin pussukoihin reppuihin ja matkalaukkuun.
Monissa paikoissa, erityisesti bensa-asemilla, myyjät olettivat, että maksaisimme ostokset kortilla. Löimme kuitenkin tiskiin niin huoltoasemilla kuin hotelleissakin ison rahanipun. Emme voi siis varmuudella sanoa, olisivatko korttimme Mongolian syrjäseuduilla toimineet, mutta ehkäpä käteisellä maksaminen oli nopein tapa, mene ja tiedä. Rahamäärä osoittautui kuitenkin sopivaksi, sillä saimme kaiken tuhlattua lähes viimeistä tugrikia myöten ennen maasta lähtöä.
Mongolian nähtävyydet
Suunnittelimme Mongolian reitin maan nähtävyyksien mukaan. Ennen autonvuokrauksen alkua tulivat tutuiksi pääkaupungin Ulan Batorin keskusaukio monine rakennuksineen. Aukiolla komeilevat muun muassa Damdin Sükhbaatarin ratsastajapatsas sekä hallituspalatsi, jonka edessä voi nähdä Tšingis-kaanin ja muun muassa hänen poikansa ja pojanpoikansa patsaat.
Ensimmäisenä autonvuokrauspäivänä huristelimme Tšingis-kaanin ratsastajapatsaalle. Tämä patsas on valmistunut vuonna 2008. 40 metriin kohoava monumentti on maailman korkein ratsastajapatsas. Lokakuussa ei täällä, kuten muissakaan Mongolian käyntikohteissa, ollut ruuhkia.
Samana päivänä kävimme myös Kilpikonnakivellä (Turtle Rock). Tässä vaiheessa alkoi ensilumi sataa Mongoliaan, mutta me huristelimme hyvillä kitkarenkailla sitkeästi eteenpäin.
Tsagaan Suvargalla (White Stupa) saimme olla ihan kahdestaan. Kyseessä on upea kalliomuodostelma rotkoineen. Mikä paikka juhlistaa Anun 51-vuotissynttäreitä!
Gobin autiomaa oli yksi reissumme pääkohteista, ja siellä vietimmekin useamman päivän. Mongolian eteläosassa on hieno dyynialue (Khongor Sand Dune), jossa kävimme päiväseltään Dalanzadgadin kaupungista käsin. Gobin autiomaan alueella bongailimme myös eniten kaksikyttyräisiä kameleita.
Liekehtivien kielekkeiden lähettyviltä bongasimme Mongolian Gobi -kyltin, aivan erään jo talveksi kiinni menneen jurttakylän kupeesta. Lähettyvillä näimme myös upeat kamelipatsaat, jotka symboloivat muinaista teereittiä (Tea Road). Teereitti oli osa kuuluisaa Silkkitietä.
Jurtat ovat myös nähtävyys itsessään. Iso osa mongolialaista elää tänäkin päivänä jurtassa paimentolaiselämää viettäen. Aina kun näimme eläinlaumoja – hevosia, lehmiä, lampaita tai vuohia – tiesimme, että lähellä on jurtta tai jurttakylä. Hämmästelimme myös sitä, miten hyvin eläimet ovat sopeutuneet näihin ankariin ja karuihin olosuhteisiin.
Ennen reissua meillä oli tavoitteena yöpyä vähintään yksi yö jurtassa. Homma meni yllättävän hankalaksi, sillä suurin osa jurtista oli laitettu talviteloille. Batbold auttoi meitä, ja lopulta saimme nukkua peräti kolme yötä lämpimissä jurtissa.
Hustain kansallispuisto
Hustain kansallispuisto oli viimeinen käyntikohteemme ennen paluuta Ulan Batoriin. Vietimme siellä kaksi yötä. Hustain kansallispuistossa elää harvinainen mongolianvillihevonen. Laji hävisi jo luonnosta 1960-luvulla, mutta se onnistuttiin istuttamaan takaisin. Nykyään näitä vankkarakenteisia, matalia vaaleanruskeita seepramaisia villihevosia elää Mongoliassa vain noin tuhat. Laji eroaa kesyhevosesta ja on muun muassa sitä arempi. Saimme silti muutamia hyviä otoksia mongolianvillihevosista. Kuvista voi nähdä kesy- ja villihevosen fyysiset erot.
Hustain kansallispuistossa elää myös muita eläimiä, kuten metsäkauriita, villilampaita, majavia, murmeleita, susia, arokissoja ja ilveksiä. Me näimme paljon kauriita ja yhden murmelin, mutta emme muita nisäkkäitä.
Hustain kansallispuiston alueella elää myös paimentolaisia jurtissaan. Kotieläimiä näkee siis myös ympäri kansallispuistoa. Paikalliset kotieläimineen viihtyvät pääasiassa puiston laitamilla tasaisemmilla seuduilla, kun taas villieläimiä näkee parhaiten puiston keskiosissa.
Hustain kansallispuisto on alueena melko pieni, ja yhdessä päivässä voi nähdä käytännössä koko alueen. Aamu ja ilta ovat parhaita aikoja eläinten bongaamiseen, joten mekin panostimme nimenomaan niihin. Talvi toi omanlaisensa vivahteen vierailuumme, ja maisemia kaunisti vaalea lumi. Kesällä alue on varmastikin vähintään yhtä kaunis.
Loppuyhteenveto
Meillä oli todella onnistunut ja mieleenpainuva reissu Mongoliassa, vaikka täytyy myöntää, että talvi hiukan yllätti näin lokakuussa. Onneksi olimme kuitenkin varustautuneet melko hyvin, ja me molemmat ostimme matkan aikana vielä uudet talvikengätkin, jotka tulivat tarpeeseen Mongolian kylmillä aroilla.
Yhdeksän päivää auton ratissa oli sopiva aika reissata ainakin näin talvella. Kesällä matkaa voisi taittaa vaikka kuinka pitkään. Mongolia on kaunis ja harvaanasuttu maa. Ihmiset auttavat kykyjensä mukaan, eivätkä he jätä matkaajia pulaan. Voimme lämpimästi suositella Mongoliaa myös omatoimiseen seikkailumatkaan. Vaikka liikenne on oikeanpuoleista eikä ruuhkia Ulan Batorin ulkopuolella ole, on autoilusta ulkomailla syytä olla jonkin verran kokemusta, ennen kuin ratin ääreen Mongoliassa heittäytyy.
Lopuksi vielä Mongolian plussat ja miinukset:
+ Kaunis ja autenttinen maa, upea luonto.
+ Ei turistiruuhkia ainakaan lokakuussa.
+ Maa on turvallinen matkustaa ja liikkua omatoimisesti.
+ Paikalliset ovat avuliaita ja vieraanvaraisia.
–Ulan Batoriin ei ole suoria lentoja Suomesta.
–Englantia puhutaan yleisesti melko heikosti (tai ei ollenkaan).
Lue myös vanha postauksemme Kazakstanin entisestä pääkaupungista Almatysta!
Mongoliassa emme olekaan käyneet, mutta maa on jo jonkin aikaa itseäni kiehtonut. Auton kanssa varmasti tulisi itsekin liikuttua. Kokonaisuutena varsin näppärältä vaikuttaa, vaikka omat niksinsä näyttää kuitenkin vaativan. Varsin ainutlaatuiselta luonto tuolla näyttää.
Hei! Kannattaa ehdottomasti mennä ja vuokrata auto, Mongolia on tosi upea kohde!
Tosi mielenkiintoinen postaus! Mongolia on ehdottomasti meidänkin listalla, vaikka vielä ei olekaan mitään tietoa milloin ehditään sinne saakka. Ensisijaisesti kiinnostaisi seikkailla omalla retkipakulla, mutta auton vuokraaminen vaikuttaa myös varsin hyvältä vaihtoehdolta. Ja tarkemmin ajatellen, neliveto ja meidän pikkupakua paremmat maasto-ominaisuudet vaikuttavat olevan tuolla tarpeen. Teidän talvisissa kuvissa on kyllä upeaa tunnelmaa, mutta ehkäpä kuitenkin valitsisimme vähän lämpimämmän ajan vuodesta.
Kiitos! Mongolia on varmasti upea myös kesäaikaan! Lokakuusss oli se hyvä puoli, ettei muita turisteja juuri näkynyt. 😊
Tilaahan Mongoliassa riittää, eli ei taida olla huolissaan, että löytyykö parkkipaikkoja tai juuttuuko pitkäksi aikaa ruuhkiin (paitsi Ulan Batorissa). Itse tapaan tykätä paikallisoppaista, kuljettajana tai kuljettajan kanssa, sillä heidän tarinoidensa myötä pääsee itse kovin vähällä paikkoihin tutustumisen suhteen ja joskus tarinoissa on kyllä myös paljon sellaista, mitä ei opaskirjoissa ole.
Joo, siitä hyvä maa se kyllä on, että lääniä piisaa! Oppaassa on myös puolensa. Meille sopii keskenään seikkailu, kun meillä on aika erikoiset ruokailu- ja nukkumisaikataulut ja etenemme usein aikamoista haipakkaa. 🙂 Tällä reissulla olisi ollut vaikea kuvitella oppaan vielä olevan mukana siinä atuossa. 😀 Kyllä mekin silti välillä otamme oppaan, varsinkin lyhyemmille retkille. Seuraavassa blogipostauksessa onkin esimerkki sellaisesta, eli maa/tapauskohtaisesti mennään. 🙂
Ihan huippua! En varmaan itse lähtisi tuonne omine terveysongelmineni, mutta upeine kuvineen tämä juttu kosketti kummallisesti! Ei todellakaan ollut liikaa turisteja… Ymmärrän hyvin, että tuolla ei halua mennä minkään oppaan pälpätyksen kanssa, vaan itse kokien ja näkien. Ja tässähän oli myös hyvin infoa sellaiselle, joka haluaa toteuttaa vastaavan reissun.
Kiitos! Mongoliasta saa helposti hyviä kuvia ja sitä on helppo kehua ja ylistää, niin upea se on! Oppaassa on varmasti myös omat hyvät puolensa, mutta meille sopi tällainen reissu.
Kiitos kattavasta jutusta! Mongolia on ollut omalla listalla jo pitkään, mutta mies ei siitä ole oikein innostu. Laitan hänet lukemaan juttusi niin ehkäpä mieli muuttuu. Hän nimittäin tykkää ajella autoa eri maissa joten ehkä tämä olisi sellainen yllyke, jolla saisin hänet messiin. 🙂
Ole hyvä!Mongolia on kyllä juuri oikea kohde vuokra-autoilusta kiinnostuneille! Siellä on lääniä, ja saa ajella välillä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Maisemat ovat hienot, eikä ajaminen käy tylsäksi. Toivottavasti päädytte joskus Mongoliaan!
Tuota reissuanne tuli instassa seurattua. Näytti mielenkiintoiselta. Erityisedti nuo tiet, joita ei oikeastaan edes ollut. Mongoliasta olen haaveillut ja Trans Siperian matkasta.
Meilläkin oli aiemmin tarkoitus mennä tuo Trans Siperian junamatka, mutta sitten suunnitelmat muuttuivat. Tämä autonvuokraus sopi meille tosi hyvin, ja oli tosi hauskaa! Junamatkassa on tietenkin sitten omat hyvät puolensa.
Olin Mongoliassa 10 päivää vuonna 2018, mutta silloin palkkasimme kuskin ja oppaan hotellin kautta. Jos tuonne tulee joskus vielä palattua veljen kanssa, niin varmasti tulee auto vuokrattua.
Molemmissa tyyleissä on varmasti hyvät puolensa. Mongoliaan olisi vielä kiva palata joskus kesäaikaan ja nähdä maa sellaisenaankin.
Hei vaan!
Mitä kautta yhteyttelitte Batholdin kanssa Suomesta? Tarkoitus olisi saada vuokra-auto Mongoliaan maaliskuussa.
Hei ja mukavaa alkanutta vuotta!
Viestittelimme alkuun hänen kanssaan Instagramin kautta ja myöhemmin myös WhatsAppilla. Tässä linkki vielä hänen Instagramiinsa:
https://www.instagram.com/car_rent_mongolia_2024/
Kerro terveisiä ja oikein mukavaa reissua Mongoliaan, se on upea maa!
Moi ja uutta vuotta! Iso kiitos nopeasta vastauksesta. Sopiiko vielä udella paljonko oli päivävuokra + oliko rajoituksettomat kilometrit? Vertailen tässä vaan vaihtoehtoja.
Moi.
Päivävuokra oli hänellä 75€ ja rajoittamattomilla kilometreillä. Teimme samaa vertailua myös silloin, ja tämä oli selkeästi edullisin vaihtoehto sekä harvoja paikkoja, joissa ei ollut tuota kilometrirajoitusta. Tiesimme, että meillä kilometrejä tulisi aika paljon.
Kattelinkin jo teidän Instagram-tarinoista, että Mongolia näytti upealta (ja teillä oli superhienoja drone-videoita autoillessa). Tuo Tsingis-kaanin patsas on kyllä melkoisen kokoinen. Mongoliaa on selkeästi hyvä kulkea autolla, mutta mä en oo ikinä autoa vuokrannut reissuilla ja ehkä Mongolia ei oo kuitenkaan se maa, josta vuokrauksen alotan, heh. Upeita kuvia ja Mongolia kiinnostaa kyllä kohteena!
Kiitos! Joo, Mongoliasta ei autonvuokrausta kannata ehkä aloittaa, mutta siellähän voi myös vuokrata kuskin auton mukana. 🙂 Ihana maa kyllä kaiken kaikkiaan!