Reissumme tähän asti pisin lento Johannesburgista Australian Sydneyyn sujui hyvin. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla koko ajan ja elokuvia oli mukava katsella. Nukuttua ei tullut kuin pari tuntia, ja koska lensimme suoraan kohti itää, pimeyskään ei kestänyt kovin kauaa. Saavuimme Sydneyyn aikataulun mukaisesti puoli kolme iltapäivällä, joten ehdimme kuin ehdimmekin perille ennen vuoden vaihtumista!
Australia oli reissumme kuudes maanosa. Tänne tulo oli mukavaa vaihtelua jatkuvaan reissaamiseen, sillä Peten ukin serkku Saku asuu Sydneyn lähellä Mount Ousleyn kaupungissa vaimonsa Marja-Liisan kanssa. Sakun ja Marja-Liisan kaksi poikaa Aarre ja Steve asuvat myös täällä lähistöllä perheinensä. Me saisimme pitkästä aikaa majoittua taloon hostellien ja kaiken maailman muiden majapaikkojen sijaan. Mahdollisuus olisi myös saunomiseen sekä pieneen hengähdystaukoon reissullamme, joka oli tismalleen puolivälissä – olimme kiertäneet maailmaa nyt jo siis puoli vuotta.
Pääsimme suoraan lennolta australialaisten uudenvuodenaaton picnicille Sydneyn erääseen puistoon. Täällä uutta vuotta otetaan vastaan ulkona kesästä nauttien. Australialaiset ovat näköjään vieraanvaraista kansaa. Meidän tulon kunniaksi Sydneyssä järjestettiin kaksi ilotulitusta. Ensimmäinen pienempi ilotulistus oli lapsille tarkoitettu ja se pidettiin klo 21 illalla ja varsinainen pääilotulitus oli klo 24 yöllä. Samaan saumaan sattui vuoden vaihtuminen. Mikä yhteensattuma! 🙂 Ja kyllä tuo Sydneyn ilotulitus olikin hieno! Kuudesta eri kohdasta ammuttiin samanlaisia raketteja, lisäksi keskustan pilvenpiirtäjien yläpuolelle nousi pienempiä ilotulitteita. Sataman sillan yläpuolelle ammuttiin kaikista hienoimmat rakettimuodostelmat. Emme ihmetelleet yhtään, että Sydneyn ilotulistusta on sanottu maailman hienoimmaksi!
Meistä molemmista oli oikein mukava majoittua Peten kaukaisten sukulaisten luo Mount Ousleyyn Wollongongin kaupunkiin. Jouluruokaa oli tarjolla heti kun ensimmäisenä aamuna pääsimme aikaeron takia (+9h Etelä-Afrikasta) ylös vasta puolenpäivän jälkeen. Saunassa ja uima-altaassa oli kiva käydä. Pääsimme vierailemaan muidenkin suomalaisten luo ja maistelemaan suomalaisia ruokia pitkästä aikaa.
Vietimme jonkun verran aikaa ihan vain huilaillen. Kävimme rannoilla (esim. Bondi Beachillä) ja puuhailimme arkisia asioita kuten laitoimme ruokaa ja pesimme pyykkiä. Leikimme Ginger- kissan kanssa ja nautimme kesästä, joka oli tähän asti Australian näillä nurkilla ollut viileä. Suomalaisittain lämpötilat olivat kuitenkin riittävän korkeat ja aurinko paistoi useimpina päivinä. Kun pimeä laskeutui, lähistöllä asuvat pussirotat eli opossumit kiipesivät ylös parvekkeelle ruokailemaan.
Lähiseudun nähtävyyksiä piti tietenkin myös käydä tutkailemassa. Kävimme vielä toistamiseen Sydneyssä katsomassa maailman kuuluisinta oopperataloa sekä muita kaupungin kiinnostavia kohteita. Puolen tunnin lauttamatkan päässä Sydneyn satamasta sijaitseva Manlyn pikkukaupunki oli viihtyisä paikka käydä, mutta koska juuri tämä päivä sattui olemaan pilvinen, emme päässeet nauttimaan Manlyn vaaleista hiekkarannoista. Kävelimme rantateitä pitkin ja yritimme bongailla villieläimiä, mutta merilintuja ja yhtä liskoa lukuun ottamatta tuloksetta.
Blue Mountains- kansallispuisto on paikka, jonne useimmat turistit suuntaavat tullessaan Sydneyn seudulle. Matalahkossa vuoristossa sijaitseva kansallispuisto on hyvä paikka nähdä hienoja luonnonmuodostelmia ja vaeltaa. Alueella on myös vaijerihissejä sekä maailman jyrkin junarata, joka vie ihmisiä alas ja ylös jyrkännettä pitkin. Me menimme alas junalla tuota junarataa pitkin ja vaelsimme sitten alhaalla muutaman kilometrin. Takaisin ylös kaupunkiin tulimme pitkää ”Giant Steps”- nimistä portaikkoa pitkin, jossa on yhteensä tuhat askelmaa. Blue Mountainsilla näimme myös erikoisen valkoisen papukaijalajin, jolla on keltainen töyhtö päässä.
Kiaman pikkukaupungissa Mount Ousleysta jonkin verran etelään päin on pari hauskaa pientä nähtävyyttä. Merenrannan kallioihin on ajan saatossa muodostunut koloja, joita pitkin merivesi pääsee virtaamaan. Kolon päädyn seinämään päästessään vesi lähtee virtaamaan voimalla takaisin merelle päin. Mereltä tulee koko ajan uutta vettä, ja kun aallokko on tarpeeksi voimakas, vesi suihkuaa ylös kolosta, joka on siis avoin myös ylöspäin. Varsinainen Blow Hole ei tällä kertaa antanut kovinkaan suurta suihkua, mutta ns. Little Blow Hole eli pienempi muodostelma kyllä. Mieleen tuli ihan geysirit, joskin näiden suihkujen vesi oli huomattavasti geysirien vettä viileämpää.
Australiassa tavoitteenamme oli nähdä pussieläimiä kuten kenguruita ja koaloja. Kymmenen päivän jälkeen emme kuitenkaan olleet pussieläimistä nähneet kuin kaksi kuollutta kengurua tien poskessa sekä nuo kaksi opossumia, jotka joka ilta pimeän tullen tulivat visiitille parvekkeelle. Mutta ei hätää, vaikka suuntaamme seuraavaksi Uuteen-Seelantiin, tulemme tammikuun lopussa vielä uudestaan Australiaan ja jatkamme villieläinten etsimistä Melbourne–Adelaide- välillä. Toivottavasti sitten onnistaa paremmin…
Kuten sanottu maailmanympärimatkamme on nyt puolivälissä. Aika on mennyt nopeasti. Tuntuu, että esimerkiksi viime kesän Amerikan kierroksesta on jo ikuisuus, mutta toisaalta tuntuu siltä, että vastahan me lähdimme matkalle. Toistaiseksi mieleenpainuvimmat kohteet ovat olleet Galapagos- saaret, Antarktis ja tietysti Etelä-Afrikan luonnonpuisto Kruger. Koti-ikävä ei edelleenkään ole vaivannut. Tähän ”kodittomuuteen” ja reissaamiseen on jo tottunut, eikä matkaväsymystä ole ollut kuin hiukan nyt täällä Australiassa, mutta sekin on hoitunut huilaamalla. Viimeiset kuusi kuukautta (Kuulostaa kamalan lyhyeltä ajalta, apua!!!) vietämmekin täällä kaukana idässä ja etelässä ja toivomme, että kaikki sujuu yhtä hyvin kuin on tähänkin asti sujunut.
