Surinamen Kabalebo

Amazonin sademetsäalue on valtava, ja kätkee sisäänsä monia mahdollisuuksia. Retkiä Amazonin alueelle järjestetään useista maista. Surinamen etu on siinä, että maa on pieni, eikä pääkaupunki Paramaribosta tarvitse matkustaa päiväkausia päästäkseen pelipaikoille. Surinamessa on useita retkivaihtoehtoja Amazonin sademetsän alueella. Niistä varmastikin yksi parhaimmista on Kabalebo.

Kabalebo on sen verran syvällä viidakossa, että sinne täytyy lentää. Pienen koneen kyydissä matka Paramaribosta kestää reilun tunnin. Aluksi taakse jäävät keskusta ja esikaupunkialueet. Tiet harvenevat ja muuttuvat vähitellen hiekkateiksi. Asutus vähenee ja hiekkateiden varsilla voi nähdä enää siellä täällä pieniä asustuskeskittymiä pienine tiluksineen. Lopulta maisema muuttuu kokonaan viidakoksi, ja Amazonin sademetsä levittäytyy joka puolelle silmänkantamattomiin. Matalat vuoret ja siellä täällä kiemurtelevat joet luovat omaleimaisuutensa näille Surinamen sademetsäalueille. Ruohoinen kiitorata siintää edessä, ja Cessna laskeutuu pehmeästi pomppien Kabaleboon.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että näin syvällä viidakossa asuttaisiin melko alkeellisissa olosuhteissa. Kabaleboa voisi kuitenkin pikemminkin kuvailla hyvätasoiseksi hotellialueeksi kuin viidakkoleiriksi, vaikka se keskellä sademetsää sijaitseekin. Nurmisen lentokentän vieressä on päärakennus huoneineen, joissa on joko tuuletin tai ilmastointi sekä ruokailutila, jossa runsaat ja laadukkaat buffet-ateriat tarjoillaan. Lisärakennuksissa on muita majoitusvaihtoehtoja, ja työntekijöille on omat mökkinsä. Kabalebosta löytyy myös viihtyisä uima-allasalue, jossa on myös mahdollista nauttia kylmiä virvokkeita. Kännyköiden lataaminen onnistuu milloin vain, ja maksullinen nettikin löytyy. Huoneissa on normaalit suihkut ja vesivessat. Täällä lomaillaan siis varsin mukavissa olosuhteissa. Toisaalta mukavuus näkyy hinnassa. Neljän päivän Kabalebon retken hinta on 824€/hlö sisältäen majoituksen päärakennuksen tuulettimellisessa huoneessa, kaikki ateriat juomineen (miinus alkoholi), retket opastuksineen sekä tietenkin meno-paluulennot Paramaribo-Kabalebo-Paramaribo.

Kabalebossa lähes kaikki ohjelmaan kuuluvat retket lähtevät lentokentän kupeessa olevalta laiturilta. Ohi virtaavaa jokea  pitkin on helpointa tutustua ympäristöön. Veneiden kyydissä lomailijat kuljetetaan eri paikkoihin joko joen ylä- tai alajuoksulle. Uima- tai kylpypaikkoja löytyy, ja vilvoittavan joen virtoihin on mukava heittäytyä paahteisessa säässä. Melontamahdollisuuskin on.

Veneajeluihin yhdistetään myös vaelluksia. Nämä vaellukset eivät vaadi kovaa kuntoa, sillä ne ovat melko lyhyitä ja tasaisia. Vauhti on rauhallinen, ja opas kertoo välillä eri kasvilajeista. Lisäksi matkalla bongaillaan eläimiä, kuten sammakoita, käärmeitä, lintuja ja apinoita.

Kokopäiväretket ovat kestoltaan sen verran pitkiä, että lounas täytyy kuljettaa mukana taukopaikalle. Pulahtamaankin pääsee, sillä retkillä pidetään taukoa pienillä putouksilla ja koskella. Vesi raikastaa ja virkistää ihanasti hikisen urakan keskellä.

Eläinten bongaamiseen Kabalebo on varmastikin niin hyvä paikka, kuin vain sademetsä voi olla. Viidakossa bongailuhan on haastavaa huonon näkyvyyden takia. Joen varrella on mahdollista nähdä jokisaukkoja, vesisikoja, kaimaaneita sekä tietenkin paljon erilaisia lintulajeja, joista äänekkäimpiä ovat puna-arat. Tukaanit pitävät myös kovaa ääntä. Näillä seuduilla asustelee myös puumia ja jaguaareja, mutta niiden näkemiseen tarvitaan jo erittäin hyvää tuuria.

Myös itse rakennusten ja lentokentän luona on mahdollista bongailla villieläimiä. Odotetuin vieras on tapiiri, joka olisi sademetsän uumenissa todella vaikea nähdä. Ympäröivissä metsissä elää muutama tapiiri, ja lähes päivittäin joku niistä pistäytyykin leirissä, usein illalla. Työntekijät heittävät tapiirille herkkuja maahan, jotta se kävisi jatkossakin.

Pihapiirissä elelee korppikotkia ja isohokkoja. Karmea kiljunta paljastuu usein puna-araksi. Jokunen lähimetsien puna-ara on rohkaistunut niin, että tulee välillä Kabaleboon hakemaan vaihtelevuutta ruokavalioonsa. Työntekijät antavat aralle lusikalla puuroa korkeilta portailta linnun istuessa puun oksalla. Puna-aroja elää alueella todella paljon, mutta leirissä niitä pääsee näkemään lähimpänä.