Nagano, lumiapinat ja Fuji-tulivuori

Viiden päivän Etelä-Koreaan, lähinnä Souliin, tutustumisen jälkeen oli aika siirtyä seuraavaan uuteen maahan Japaniin. Japaniin olimme varanneet aikaa viikon, mikä sekin on kovin lyhyt aika. Tokion hulinoita emme montaa päivää jaksaneet katsella, sillä suurkaupungit eivät edelleenkään kuulu suosikkikohteidemme joukkoon. Japanin-matkan tärkeimmät osiot olivatkin Naganon lumiapinat ja Fuji-tulivuori.

Nagano

Matkustimme Tokiosta Naganoon luotijunalla. Liput maksoivat noin 44 €/hlö ja ne ostettiin lipunmyyntitiskiltä Tokion valtavalta ja ihmisiä kuhisevalta juna-asemalta. Osa junista menee Naganoon suoraan, osassa yhteyksistä on vaihto Omiya-nimisellä asemalla. Tämä selvisi meille sen jälkeen, kun istuskelimme tyytyväisinä 300 km tunnissa kiitävässä junassa ajatellen sen olevan menossa suoraan Naganoon. Sepä olikin matkalla väärään suuntaan. No, hyppäsimme pois Fukushiman kaupungissa ja pääsimme onneksemme sieltä samalla lipulla takaisin Omiyaan ja sieltä sitten oikealla junalla kohti Naganoa. Tämän episodin jälkeen varmistimme aina tarkasti, monellako junalla matka taittuisi. Tokiossa meille lipun myynyt henkilö kertoi, että tietyt junat menevät kaikki Naganoon, mutta unohti mainita sen, että osissa yhteyksistä junaa täytyisi vaihtaa Omiyassa.

Itse Nagano on Japanin mittakaavassa pieni kaupunki, sillä siellä asuu vain noin 400 000 asukasta. Meille suomalaisen pikkukaupungin asukeille tämänkin kokoinen kaupunki on aivan riittävän vilkas, ja itse asiassa Nagano tuntui jotenkin isommalta kuin väkiluvun perusteella voisi olettaa. Kaupungin keskusta, juna-aseman ympäristö, on täynnä palveluita. Meidänkin hotellimme oli vain muutaman sadan metrin päässä asemalta. Ahtautta kuvastaa hyvin se, että hotellillamme ei ollut niin sanottua normaalia parkkipaikkaa, vaan monikerroksinen parkkitalo, jossa autot siirretään hissillä varastoon tiiviiseen pakettiin.

Nagano muistetaan vuoden 1998 talviolympialaisista, mutta siellä on myös muuta nähtävää, esimerkiksi Zenkoji-temppeli. Tämä seitsemännellä vuosisadalla rakennettu temppeli on yksi buddhalaisten kuuluisimmista pyhiinvaelluskohteista Japanissa. Siellä on hibatsu, joka tunnetaan piilotettuna Buddhana. Patsas näytetään yleisölle kuuden vuoden välein. Seuraava näytös on vuonna 2028.

Sake on perinteinen japanilainen alkoholijuoma, joka valmistetaan vedestä, riisistä, koji-homeesta ja hiivasta. Naganossa on useita sakepanimoita, ja me kävimme niistä yhdessä. Panimolla ei puhuttu englantia, mutta onnistuimme silti saamaan pienet maistiaiset. Täytyy sanoa, ettei sakesta tullut meidän suosikkijuomaamme, vaikka se olikin miedompaa, kuin olimme etukäteen ajatelleet.

Naganon lumiapinat

Nagano tunnetaan ennen kaikkea lumiapinoistaan. Eivät ne sentään keskustassa elä, vaan reilun tunnin ajomatkan päässä vuorilla Naganosta koilliseen päin. Vuokra-autolla liikkuminen on meille sopiva ja mieluisa tapa tutustua ympäristöön, niinpä huristelimme paikkaan autolla, jonka vuokrasimme Naganon juna-aseman läheltä. Vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta Japanissa ajelu on ihan ok, ainakin näillä seuduilla. Lumiapinoita voi mennä katsomaan myös esimerkiksi retkibussilla.

Mutta mitä nämä tällaiset vuorilla elävät apinat oikein ovat? Kyseessä on japaninmakaki, maailman pohjoisimpana elävä apinalaji. Se on ainoa apinalaji, joka elää alueilla, joissa lumi peittää maan useana kuukautena vuodessa. Sen elinalueet ovat siis melkoisen ankarat muiden apinalajien elinalueisiin verrattuna. Olemme itse aiemmin nähneet näitä veijareita Avarassa luonnossa, ja nyt pääsimme seuraamaan niitä ihan livenä lumiapinapuistossa.

Luonnonpuisto, jossa tämä valtava apinapopulaatio elää, sijaitsee vuorilla, ja vielä maaliskuussa maassa ja puissa on lunta reilusti. Parkkipaikalta lähtevä vajaan kahden kilometrin mittainen kulkutie on paikka paikoin todella jäinen ja liukas, joten hyvät kengät ovat tarpeen. Myös kylmyys tulee ottaa huomioon. Kävellessä tulee kyllä lämmin, mutta nollan kieppeillä pysyttelevä päivälämpötila ei ole kovin korkea, ainakin jo apinoiden puuhia pidemmän aikaa seurailee. Pääsylippu luonnonpuistoon ei ole kallis, vain vajaat 5 €/hlö.

Japaninmakakit elävät alueella ympärivuotisesti, vaikkakin kesällä ne siirtyvät ylemmäs vuorille ravinnon perässä. Talvella ravintoa on saatavilla hyvin niukasti, ja luonnonpuiston väki auttaakin apinoita ruokkimalla niitä kylmimpinä kuukausina. Apinat viihtyvät talvikuukausina kuumassa lähteessä, jossa ne kylpevät lämmitelläkseen itseään. Luonnonpuistoon on rakennettu iso allas, johon johdetussa lämpimässä vedessä apinat ihmisten iloksi nautiskelevat. Japaninmakakit ovat tiettävästi ainoa apinalaji, jonka harrastuksiin kuuluu kuumissa lähteissä kylpeminen.

Monista muista makakeista poiketen japaninmakakit ovat hyväkäytöksisiä. Niitä ei saa ruokkia, joten ne eivät ole oppineet kerjäämään tai varastamaan mitään turisteilta. Niitä ei myöskään saa lähestyä alle metrin päähän. Toisaalta ihmisiin tottuneet makakit saattavat itse rikkoa tätä sääntöä. Kosketuksia ei kuitenkaan tule, eli vaikka ihmiset ja apinat ovatkin hyvin lähekkäin, pieni hajurako säilyy.

Fuji-tulivuori

Japanin-matkamme toinen kohokohta oli Fuji-tulivuori. Fujin voi nähdä käytännössä kaikista ilmansuunnista käsin. Vaihtoehtoisia majapaikkoja ja näköalapaikkoja on täten useita. Tokiosta pääsee luoti- tai paikallisjunalla eri puolille Fujia. Itse Fujin alueella liikkumiseen vuokra-auto on paras vaihtoehto, ainakin jos haluaa nähdä monia eri paikkoja ja etsiä hyviä kuvauspaikkoja. Me suuntasimme luotijunalla Odawaran kaupunkiin, josta nappasimme jälleen vuokra-auton allemme. Lopulliseen päämääräämme Kawaguchi-järven rannalla sijaitsevaan Kawaguchikon pikkukaupunkiin oli Odawarasta noin puolentoista tunnin ajomatka.

Olisimme halunneet vaeltaa Fujin huipulle, mutta se on mahdollista vain heinä-elokuussa. Niinpä meidän piti tyytyä katselemaan tätä Japanin korkeinta, 3776 metriin kohoavaa tulivuorta alhaalta käsin. Kawaguchikon kaupunki on japanilaisittain todella pieni paikkakunta. Palveluita on silti riittävästi. Tokyo Inn -ketjuhotellia voimme lämpimästi suositella. Yövyimme sekä Naganossa että Kawaguchilla tässä hotellissa, jonka huoneet ja aamupala olivat reissumme parhaita.

Koska Fujin huiputus oli poissuljettu, kiertelimme Fuji-vuoren ympäristön pikkukaupunkeja autolla. Fujin pohjoispuolella on viisi eri järveä, joista on näkymät tulivuorelle. Fujin huippu on usein pilvien peitossa, kuten nytkin saapumispäivänämme. Onneksemme iltaan mennessä pilvet pakenivat, ja näimme kuin näimmekin koko vuoren. Myös seuraavana aamuna näkyvyys oli hyvä. Harmi vain, ettei suurin osa kirsikkapuista vielä ollut aloittanut kukkimistaan. Ilma oli vielä kovin viileä Tokioonkin verrattuna.

Autoilu Japanissa

Lopuksi vielä muutama sana Japanissa ajamisesta. Japanissa vaaditaan kansainvälinen ajokortti (1949-malli), ja sitä kysyttiin meiltäkin molemmissa vuokraamoissa. Liikenne on vasemmanpuoleista ja paikka paikoin ruuhkaista, muttei mitenkään mahdotonta. Liikennesääntöjä noudatetaan hyvin, eikä kaahareita juurikaan näe. Tiet ovat usein kapeita, mutta toisaalta moottoriteitäkin on runsaasti. Osassa teistä on tiemaksuja. Ne maksetaan käteisellä tai kortilla. Tiemaksut voivat tuntua hiukan korkeilta, mutta uskoaksemme niitä valitsemalla säästää aikaa, sillä kaupunkien halki kulkevat maksuttomat tiet voivat ruuhkautua ja olla muutenkin aika hitaita. Koko Japania kattavasta autoilusta meillä ei ole kokemusta, koska kuten jo mainittu, liikuimme pidemmät välit junilla. Suurkaupungeissa autoilua emme suosittele, mutta jos esimerkiksi haluaisi nähdä muita saaria, kuten Hokkaidon, voisi auto toimia ihan hyvin, pääseehän saarten välejä kulkemaan autolautoilla.

Lue myös saman reissumme postaus Soulista ja sen nähtävyyksistä tästä!