Matkamessuilla tammikuussa järjestetyn Mieletön matka -kilpailun voitto tiesi meille uutta reissua. Kilpailun pääpalkintona oli nimittäin 2000 euron arvoinen lahjakortti Touring Cars -matkailuautovuokraamoon, ja kun saimme vielä sovittua vuokrausajankohdaksi meille parhaiten sopivan kesäkuun puolivälin, saattoi matkan suunnittelu toden teolla alkaa. Pyysimme mukaan reissuun matkabloggaajatuttaviamme Katria ja Ilkkaa (Ne Tammelat). He eivät kauaa asiaa miettineet, vaan lähtivät ilomielin suunnittelemaan yhteistä mieletöntä matkaamme.
Reitti ja sen suunnittelu
Reitin suunnittelu tapahtui Katrin ja Ilkan kanssa yhdessä muutaman palaverin merkeissä talven ja kevään aikana. Kaavailimme meille sopivan reitin vajaan kahden viikon Euroopan-kiertueelle, josta löytyisi jokaiselle jotain – uusia maita ja alueita sekä upeita luontokohteita ja muita mielenkiintoisia käyntikohteita. Isommat kaupungit päätimme jättää reitin ulkopuolelle. Vaikka teimme melko karkean reittisuunnitelman, toteutui se loppujen lopuksi hyvin. Kaikki tärkeimmät kohteet tuli nähtyä.
Reittimme kulki seuraavasti: Viro (Tallinna) – Latvia – Liettua (Šiauliain Ristikukkula) – Puola – Ukraina (Mostyska) – Slovakia (Tatravuoret ja Prešov) – Itävalta (Lesachtal) – Italia (Dolomiitit [Seceda, Colfosco], Bolzano) – Sveitsi – Liechtenstein (Vaduz) – Saksa (Neuschwansteinin linna, Paholaisen silta) – Tšekki (Plzeň, Karlovy Vary, Broumov) – Puola – Liettua (Vilna) – Latvia – Viro.
Matkan turvana Autoliitto
Kesäkuun 9. päivänä matka sitten pitkän odotuksen jälkeen vihdoin alkoi. Autoliiton jäseninä jo omalla autolla taitettu ensimmäinen etappimme Imatralta Touring Cars -autovuokraamoon Vantaalle oli turvattu. Jos jotain sattuisi, olisi apu puhelinsoiton päässä. Toinen suuri hyöty meille tällä matkalla oli merkittävä alennus laivalipuista. Autoliiton jäseninä saimme nimittäin peräti 50 prosentin alennuksen Eckerö Linen laivalipuista Helsingin ja Tallinnan välillä. Maksoimme edestakaisista laivalipuista (neljä henkeä ja matkailuauto) vain 187 euroa. Autoliitto oli turvanamme myös Euroopassa matkailuautolla ajellessamme.
Tallinnan TV-torni
Matkamme ensimmäinen varsinainen käyntikohde Tallinnan TV-torni, Viron korkein rakennus. Pilvinen ja sateinen sää hiukan harmitti, sillä peräti 314 metriin kohoavasta tornista voisi kirkkaana päivänä nähdä jopa Helsinkiin asti. Nyt sellainen ei ollut mahdollista, eikä tornista itse asiassa nähnyt oikein yhtään minnekään. Myös reunakävely Pohjois-Euroopan korkeimmalla näköalatasanteella 175 metrissä jäi toiseen kertaan.
Meille oli kuitenkin järjestetty yhteistyön merkeissä suomenkielinen kierros tornin sisätiloissa. Kierroksesta jäi mieleen erityisesti virolaisen Dolores Hoffmanin suunnittelema värikäs ja loistelias lyijylasiteos. Näköalaravintolassa 170 metrissä nauttimamme illallinen oli myös todella hyvä. Mukava vierailu kaiken kaikkiaan. Tornissa kannattaa siis ehdottomasti käydä, vaikka sää ei suosisikaan!
Latvia ja Liettua
Tallinnan jälkeen luvassa oli pari pitkää ajopäivää halki Baltian ja Puolan. Ajelimme pääosin Via Balticaa pitkin. Latviassa yövyimme leirintäalueella, mutta muuten se oli tällä reissulla vain läpikulkumaa. Liettuassa piipahdimme puolestaan Šiauliain kaupungin kupeessa kököttävällä Ristikukkulalla, jossa olimme käyneet jo kerran aiemmin. Erikoiselle ja jopa hieman karmivalle Ristikukkulalle on pystytetty yli 100 000 ristiä.
Ajaminen matkailuautolla Euroopassa
Baltian jälkeen oli vuorossa Puola, joka jäi tällä reissulla pelkäksi läpikulkumaaksi. Siellä moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja nopeita ja tuovat mieleen suuren Amerikan tiet. Pysähdyspaikkoja on mukavasti, ja polttoaineen ja evästen santsaamisen lisäksi monissa paikoissa on mahdollista myös käydä suihkussa. Suihkut maksavat usein muutaman euron, mutta löysimmepä eräästä rekkaparkista jopa ilmaiset suihkut. Samaisessa rekkaparkissa vietimme myös yhden yön.
Suurella neljän hengen matkailuautolla ajaminen halki Euroopan hiukan hirvitti etukäteen, lähinnä mahdollisten mutkikkaiden pikkuteiden vuoksi. Tilaa oli monin paikoin kuitenkin riittävästi, emmekä joutuneet ahtaisiin paikkoihin kuin muutaman kerran. Neljän kuskin mukanaolo mahdollisti toisaalta pitkät ajopäivät, toisaalta myös sen, että arvioivia silmäpareja oli useita esimerkiksi autoa parkkipaikalle sovittaessamme.
Tiemaksuja jouduimme maksamaan muutamissa maissa. Sveitsissä ajelimme sen verran vähän aikaa, että päätimme edetä maksuttomia teitä pitkin. Muissa maissa hoidimme maksut aina heti rajan ylittämisen jälkeen, usein jollain huoltoasemalla. Itävallassa saimme tuulilasiin tarran, joissain maissa vain paperin, ja Tšekkeihin saavuttuamme maksoimme tiemaksun sähköisesti. Menettelytavat vaihtelevat siis maittain, mutta asiat selviävät kyllä kysymällä.
Ukraina
Kolme neljästä matkaseurueemme jäsenestä ei ollut aiemmin käynyt Ukrainassa. Otimme Ukrainassa käynnin mukaan matkaohjelmaamme, koska reittimme kulki niin lähellä maan rajaa. Rajanylitys onnistui helposti kävellen Puolan Medykasta, jonne jätimme auton vartioidulle parkkipaikalle. Nopean passintarkastuksen jälkeen edessämme avautui suuri Ukraina
Olimme suunnitelleet käyvämme Ukrainassa melko pikaisesti, ja maassa vierailu sujui myös lopulta odotettua nopeammin. Vierailumme rajoittui Mostyskan pikkukaupunkiin, jossa ei muita turisteja näkynyt. Hurautimme Mostyskaan rajalta paikallisbussilla 15 minuutissa. Kaupunkikierroksen ja lounaan jälkeen otimme taksin takaisin rajalle, minkä jälkeen palasimme Puolaan ja jatkoimme matkaamme kohti Slovakiaa.
Slovakian Tatravuoret
Slovakiassa olimme aiemmin käyneet vain Bratislavassa, reilireissulla kauan sitten. Olimme kuitenkin kuulleet ja nähneet kuvia maan kauniista maisemista, joten Slovakia oli ehdottomasti otettava mukaan tämän matkan yhdeksi kohdemaaksi. Olimme valinneet Slovakian pääkohteeksi Tatravuoret. Yöksi päädyimme Prešovin pikkukaupunkiin.
Saavuimme Tatravuorilla Tatranská Lomnican kaapelihissiasemalle, josta nousimme ylemmäs vuorille ihastelemaan maisemia. Onneksi olimme liikkeellä hyvissä ajoin, sillä huipulle menevä kaapelihissi pystyy kuljettamaan vain rajallisen määrän ihmisiä päivässä, ja mekin saimme odotella iltapäivään asti sinne pääsyä. Odottaminen ei haitannut, sillä maisemat olivat niin upeat. Odottaminen kannatti, sillä ylhäällä Lomnicky Štítillä maisemat olivat vielä huikeammat.
Italian Dolomiitit
Matkamme pääkohde oli Dolomiitit, ja saavuimme sinne Itävallan kautta. Tämä Alppeihin kuuluva Koillis-Italiassa sijaitseva vuoristoalue on kuuluisa jylhistä vuorenhuipuistaan ja erikoisista kivimuodostelmistaan. Dolomiiteille matkustamisesta olimme haaveilleet jo pitkään, ja nyt sinne pääsyyn tarjoutui viimein oiva tilaisuus.
Ensimmäiseksi suuntasimme Secedalle, joka kuuluu monien muiden Dolomiittien alueiden ohella Unescon maailmanperintöluetteloon. Vaikka Seceda sijaitsee henkeäsalpaavissa maisemissa 2519 metrin korkeudessa, ei sinne pääsyyn vaadita patikointia. Ylös voi nimittäin mennä kahdella kaapelihissillä, joista ensimmäinen lähtee Ortisein kylästä. Ainakaan näin kesäkuussa hissilippujen saaminen ei tuottanut ongelmia. Matkailijoita oli melko paljon, mutta varsinaisia ruuhkia ei. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa Secedan kauneudesta.
Dolomiittien toinen kohteemme oli Gran Cirin vuoren läheisyydessä sijaitseva Colfoscon (tai Calfoschin) kylä. Pidimme tässä kohtaa matkaa pienen tauon ajamisesta ja majoituimme kahdeksi yöksi samalle leirintäalueelle. Niin sanottuna vapaapäivänä kaikki valitsivat itselleen sopivinta ohjelmaa; Anu huiputti Gran Cirin vaeltaen, Pete toteutti pitkäaikaisen haaveensa alamäkipyöräilystä Dolomiiteilla ja Katri ja Ilkka nousivat kaapelihisseillä ylös ihastelemaan Dolomiittien maisemia. Huikeaa aluetta tämäkin!
Sveitsi ja Liechtenstein
Dolomiittien jälkeen ohjelmassa oli ajamista Sveitsin upeissa alppimaisemissa kohti Liechtensteinia. Anu oli yöpynyt Liechtensteinissa ja ihastunut siihen vuosia sitten, joten maahan oli mukava palata. Petekin sai nyt Liechtensteinista uuden käydyn maan. Vaduzin linna ja viinitarhan kupeessa sijaitseva Punainen talo ovat Liechtensteinin kauneimpia maamerkkejä. Maan ehdottomia valttikortteja ovat kaunis luonto, siisteys ja rauhallisuus – turisteja on mukavan vähän.
Lue tästä myös aiempi postauksemme Liechtensteinista: Alppien Liechtenstein
Saksa ja Tšekki
Niin sanotun paluumatkamme käyntikohteiksi olimme valinneet joukon erilaisia paikkoja Saksasta ja Tšekeistä. Etelä-Saksassa Fussenin kaupungin kupeessa on upea Neuschwansteinin linna, joka tunnetaan myös Prinsessa Ruususen linnana. Jos haluaa nähdä linnan paalupaikalta, on varauduttava bussijonoihin. Toinen vaihtoehto on patikoida ylös. Ylhäällä on sitten odotettavissa toinen koetinkivi – korkealla syvän rotkon yläpuolella keikkuvalle sillalle uskaltautuminen.
Toinen hieno Saksan nähtävyys, jossa kävimme, on Kromlaussa sijaitseva Paholaisen silta (Devil’s Bridge). Sen kivikaari muodostaa täydellisen heijastuman veteen, kun valaistus on oikea ja vedenpinta tyyni. Sillan ulkoasu ei kyllä yhtään käy yksiin sen nimen kanssa, niin rauhalliselta ja lempeältä paikka vaikutti. Isompia ruuhkia sillalla ei ollut.
Tšekeissä meillä oli kolme varsinaista käyntikohdetta, joissa jouduimme kiireisen aikataulun vuoksi piipahtamaan melko pikaisesti. Karlovy Varyssa, Tšekin suosituimmassa kylpyläkaupungissa, ihastelimme kauniin vanhankaupungin julkisivuja. Kävimme myös katsomassa kuumista lähteistä pulppuavaa parantavaa vettä, jota on käytetty kylpylöissä keskiajalta lähtien niin sisäisesti kuin ulkoisestikin erilaisten vaivojen lieventämiseen.
Plzeňin kaupungissa pääsimme käymään pilsnerin synnyinkehdossa. Täällä, Pilsner Urquell -panimolla, on nimittäin valmistettu pilsner-olutta jo vuodesta 1842 lähtien. Kyseessä on maailman ensimmäinen pilsner-olut, joten paikka on oluenystävän todellinen must see -kohde. Kierrokselle emme lähteneet, mutta söimme erittäin maittavan lounaan panimon ravintolassa. Tällekin paikalle iso suositus!
Broumovin vanha 1200-luvulta peräisin oleva, sittemmin barokkityyliseksi remontoitu kaunis luostari niin ikään Tšekeissä oli viimeinen käyntikohteemme ennen varsinaista kotimatkaa. Täälläkin tyydyimme pikaiseen kierrokseen ja lounaaseen. Olipa kuitenkin mukavaa, että näimme Tšekeissäkin erilaisia paikkoja, kun olimme aiemmin käyneet vain Prahassa ja Liberecissä!
Yöpyminen Euroopassa leirintäalueilla ja rekkaparkeissa
Yövyimme matkan aikana pääasiassa leirintäalueilla. Matkan luonteen vuoksi varailimme leirintäaluepaikat pääasiassa saman päivän aikana joko soittamalla niihin tai yksinkertaisesti saapumalla paikalle ja tiedustelemalla saatavuutta. Tällainen onnistui näin kesäkuussa hyvin, emmekä jääneet ilman paikkaa kertaakaan. Sesonkiaikana heinä-elokuussa tilanne voi olla toinen, ja etukäteisvaraus lienee tarpeen suosituimmissa paikoissa.
Leirintäalueiden hinnat vaihtelivat hiukan maittain. Yöpymiset maksoivat neljältä hengeltä ja matkailuautolta sähköpaikkoineen noin 44–80 euroa per yö. Ilman sähköpaikkaa hinta oli luonnollisesti halvempi, kuten Latviassa vain noin 25 €. Parista rekkaparkkiyöstä emme maksaneet mitään. Slovakian Prešovissa nukuimme puolestaan erään huoneistohotellin parkkipaikalla, sillä sopivaa majapaikkaa ei löytynyt. Katri ja Ilkka halusivat yöpyä huoneistossa, ja me kaikki pääsimme käymään paremmassa suihkussa tuona iltana.
Loppuyhteenveto
Mieletön matka 2025 tuli onnellisesti päätökseen, kun olimme ylittäneet Suomenlahden Eckerö Linen lautalla, palauttaneet auton ehjänä Vantaalle Touring Carsin toimipisteeseen, sanoneet heipat matkakumppaneillemme ja ajelleet kotiin Imatralle omalla autollamme. Olimme taittaneet matkaa halki Euroopan noin 6200 km:n verran, ja siihen päälle vielä reilut 500 km ajoa kotimaassa. Rankka reissu, voimme sanoa, mutta myös erittäin mieleenpainuva. Matkailuautolla näkee lyhyessä ajassa paljon. Vaikkei meistä kenestäkään varsinaista karavaanaria ole tulossa, kannatti tämä reissu silti ehdottomasti heittää. Seuraavan autoreissumme toteutamme todennäköisesti omalla pienellä retkeilyautollamme, vaikka matkailuautolla menemisessä onkin erinäisiä hyviä puolia pienempään autoon verrattuna. Lopuksi vielä reissun plussat ja miinukset.
+ Majapaikka, tavarat ja ruuat kulkivat kätevästi mukana koko matkan ajan.
+ Useamman kuskin mukanaolo mahdollisti pitkät ajopäivät.
+ Matkailuautolla kulkiessa ehti nähdä ja kokea paljon. Saimme määrätä itse tahdin ja pysähdyspaikat.
+ Leiriytyminen puskaparkkeihin ja leirintäalueille piti majoituskustannukset alhaisina.
+ Matkaseura oli mitä mainiointa.
–Ison matkailuauton kanssa kaikkiin paikkoihin (kuten isompiin kaupunkeihin) ei tehnyt mieli mennä, ja sen pysäköinti oli välillä haastavaa.
–Kulkupeli vei melko paljon polttoainetta.
–Joidenkin rekkaparkkien ja leirintäalueiden suihkutiloissa oli toivomisen varaa.
Hieno juttu ja ihan mahtavan mieletön reissu meillä! Tästä jäi kyllä kivoja muistoja ja oli hauskaa testata tällaistakin matkistusmuotoa.
Kiitos! Samaa mieltä, onnistunut reissu meillä oli, ja isolla asuntoautolla matkustamista oli kiva testata!
Tatravuoret ja Dolomiitit on kyllä yksiä Euroopan hienoimpia kohteita. Kova veto tuo teidän matka, mutta varmasti helpotti tuo, että oli useampi kuski. Yksin tai kaksinkaan ei varmaan jaksaisi ajaa noin nopeasti tuollaista lenkkiä.
Samaa mieltä noista vuoristoista, upeita ovat! Olihan se aikamoista menoa, mutta neljä kuskia mukana auttoi paljon!
Tätä reissua oli mahtavaa seurata Instagramin puolella. Huikean paljon ehditte kyllä näkemään varsin pienessä ajassa. Paljon tässä oli kohteita, joissa on tullut käytyä – ja mahtaviksi todettua. Tatra on käytänössä käymättä. Puolan puolella sinne joskus yritimme, mutta sää oli sellainen, että eipä siellä mitään nähnyt. Kiinnostaa kuitenkin todella paljon. Ehkä seuraava yritys meilläkin Slovakiassa.
Kiitos, mukava kuulla! Harmi, että teille sattui Puolaan huono sää! Slovakiaan sitten joskus… 🙂
Jos teillä ei olisi upeaa nimeä ”Kaikki maanosat”, niin se voisi yhtä hyvin olla Mieletön matka – sopisi teille kaikkiin matkoihin!!!
Tuo olisi tosiaan hyvä vaihtoehtoinen blogin nimi! 🙂
Kerkesittte kyllä nähdä ihan mielettömästi erilaisia paikkoja. Dolomiitit varsinkin näyttivät todella upeilta. Itse en ehkä uskaltaisi ajaa isolla matkailuautolla.
Lapsuuden perheessäni liikuttiin paljonkin teltta- ja asuntoautoreissuilla pitkin Eurooppaa. Juurikin tänään äitini naureskeli miten vaikeaa oli saada 70-luvulla tietoa ihan vaan vaikka nähtävyyksistä, kun ei ollut nettiä mistä tsekata. Ja miten ärsytti kun joka maassa piti vaihtaa valuuttaa ja yrittää päästä edellisistä eroon — ainakin kolikoista.
Tai kuinka tielle jäädessä jossain vuoristossa piti vaan odottaa, että kyllä joku tulee auttamaan.
Kiitos, oli meillä kova tahtikin. 😊 Ennen vanhaan matkailu oli tosiaan erilaista, oli hyviä ja huonoja puolia nykymatkailuun verrattuna… 😊
Ihanaa luettavaa! On hienoa nähdä, miten matkailuautolla voi yhdistää vapauden, joustavuuden ja syvän yhteyden luontoon ja kulttuuriin. Tämä postaus on täydellinen inspiraatio seuraavalle Euroopan-reissulle!
Mukava kuulla! Ei kun Euroopan-reissua suunnittelemaan siis! 😊
Tätä teidän reissua oli kiva seurata Instan puolella! 🙂
Mikäköhän noiden paholaistensiltojen tarina oikein on? Muistan törmänneeni niihin muuallakin…
Mukava kuulla! Netistä taitaa löytyä jotain tietoa tuosta sillasta.
”Old folk tales say that an old woman signed a pact with the devil when she lost her cow and saw it grazing on the other side of the river. She had no way to get to it, so the devil built a bridge to get to the other side. However, there was a catch. The first person to cross it would lose their life.”
Näitä Paholaisen siltoja taitaa kyllä olla aika monta… 😊
Teillä näytti olleen hieno reissu, jonka aikana kävitte monissa tutuissakin paikoissa, mutta esimerkiksi Karlovy Vary on käymättä. Ehkä pitäisi joskus mennä nauttimaan kylpylähoidoista.
Kirjoitin jo kommentin Ne Tammelat blogiin, että lähdimme 9.6. neljän seniorin porukalla Vuosaaresta Muugaan samalla laivalla kanssanne ja katselin, että baarin naapuripöydässä oli tutunnäköisiä ihmisiä. Arvelin että olin nähnyt kuviaan matkablogeissa tai sitten olimme tavanneet lyhyesti jossakin. Asia jäi silloin tarkistamatta, mutta kiva, että selvisi nyt näistä jutuistanne.
Hei! hauska yhteensattuma! Meillä oli tosiaan huippureissu, toivottavasti teilläkin oli!
Karlovy Varya voimme suositella. Hoidoissa emme käyneet, mutta kaupunki oli kaunis.
Tämä on varmasti ollut upea reissu ja todella monessa maassa ehditte poiketa parin viikon aikana. Dolomiitit on ihana, sinne aina mieli halajaa takaisin.
Hei! Oli kyllä kiva reissu ja paljon ehdimme nähdä! Samaa mieltä Dolomiiteista! 😊
Luinkin jo matkakumppaneiden version tästä, ja totisesti on ollut vauhtia matkassa. Ilmeisesti ette yöpyneet jokaisessa maassa, mutta ne ”luetaan” silti käyneisiin? Tässä on vähän erilaisia katsantokantoja. Mutta tulihan tuossa ajoa monta tuntia varmaan joka maassa.
Juttu vastasi kysymykseen joka minulle aiemmin tuli, eli kaikki olivat vuorollaan ajamassa. Se varmasti helpottaa todella paljon noin kattavan reissun tekemisessä.
Hienoja vuoristoja ja kuvia niistä!
Meillä on täysin eriävät mielipiteet miehen kanssa autolla reissaamisesta; hän ei ole tyytyväinen edes kartanlukijana eikä osaa katsella maisemia, minä taas tykkään sekä ajaa että ottaa rennommin, jos se nyt on rennompaa silloin kun toinen ajaa 😎
Hei! Juu, maissa ei tarvitse yöpyä, ja silti ne luetaan käydyiksi. Itse olemme tosin aiemmin kaikissa näissä maissa yöpyneet. Laskentatapojahan on monia; joidenkin kriteerien mukaan lyhyt vierailu riittää, kunhan ehtii kokea jotain, toisten mukaan taas yöpymiset lasketaan. Tosin eihän pelkästään yöpyessä ehdi välttämättä kokea mitään. 😊
Ja tosiaan neljä kuskia oli meillä plussaa. 😊 Mukavia reissuja teille!
paljon kerkisittekin parissa viikossa. Dolomiitit ja Tantravuoret kelpaisi minullekin.
Meillä oli nopea tahti ja neljä kuskia. 😀 Nuo kaksi mainitsemaasi paikkaa olivat meidänkin suosikkeja.
Tämä kyllä todella oli Mieletön Matka, oli tosi kiva seurata Instagramin puolella teidän seikkailuja! Tahti oli tosi tiivis, mutta tosiaan useampi kuski mahdollistaa pidemmätkin siirtymät, ja siis ihan älyttömän hienoja kohteita mahdutitte matkan varrelle, upeimpina nuo vuoristot!
Hei, kiva kuulla! Juuri näin! Yksi mukava matka taas reissuarkistoon. 😊
Maabongareiden reissussa näyttää olleen myös ”maabongausvikaa” ainakin Ukrainan osalta. Toisaalta juuri nyt Ukrainassa pitempiaikainen oleilu Kiovassa voi mennä vähän extreme-puolelle. Itse kyllä aikoinaan esimerkiksi jätimme tarkoituksella käymättä Meksikon Tijuanassa, sillä halusimme kunnon kokemuksen Meksikosta ja niitä onkin sittemmin kertynyt useita.
Tuota ristikukkulaa olen kyllä vakavasti harkinnut, että vaikkemme roadtrippaajia olekaan, niin jos päätyisimme käymään vaikka Klaipedassa, kuten olemme vähän suunnitelleet, niin voisi sieltä vuokrata auton melkein vaan sitä varten!
Ristikukkulalle pääsee auton lisäksi myös bussilla. Sillä me sinne ensimmäistä kertaa menimme vuonna 2008. 😊
Ukrainaan teimme tosiaan nyt vain pikaisen visiitin. Anu on Kiovassa viettänyt yhden yön muutama vuosi sitten, ja ehkäpä yhdessä sinne jonain vuonna vielä menemme, kunhan sota loppuu…