Nicaraguasta pääsimme kätevästi luotettavalla Tica Busin bussilla Costa Rican pääkaupunkiin San Josehen. Olimme saaneet kaupungin turvallisuudesta ristiriitaisia tietoja, joten päätimme ottaa varman päälle ja jäädä yöksi bussiyhtiön omaan hotellin Tica Bus- hotelliin, joka sijaitsi asemalla. Siisti ja turvallisen oloinen huone irtosi 37 dollarilla (n. 27e).
Halusimme tutustua pääkaupungi n lisäksi maan muihinkin osiin, mutta Costa Ricasta on matkailijan vaikea saada infoa netistä tai mistään muualtakaan. Keski-Amerikan maista Guatemala ja Belize ovat turistiystävällisimpiä, mutta esim. Nicaraguassa ja Costa Ricassa nämä asiat ovat alkeellisemmalla tasolla. Kyselimme hiukan paikallisilta ihmisiltä paikoista, joihin kannattaisi mennä. Onneksi emme lähteneet Karibian rannalle,niin kuin alunperin olimme suunnitelleet. Siellä nimittäin sataa hyvin paljon. Meille suositeltiin Tyynenmeren rantoja. Costa Rican parhaimmat ja aurinkoisimmat rannat sijaitsevat maan luoteisosissa, mutta koska meillä oli San Josen yön lisäksi vain kolme yötä aikaa viipyä maassa ennen Panamaan menoa, emme halunneet lähteä niin pikälle. Tai pitkälle ja pitkälle, Costa Rica on muiden Keski-Amerikan maiden ohella pieni maa, mutta tiet ovat onnettoman hitaita ja matkanteko kestää yllättävän kauan. Keskituntinopeudeksi paikallisbusseilla voi laskea korkeintaan 50km/h. Tämän takia valitsimme Costa Rican pääkohteeksemme Puntarenaksen kaupungin, joka sijaitsee vain puolentoista tunnin bussimatkan päässä San Josesta Tyynenmeren rannalla.
Olimme varmaan koko Puntarenaksen kaupungin ainoat ulkomaalaiset turistit. Itse kaupungissa ei ollut mitään ihmeempää nähtävää. Rantakaan ei sameine vesineen ollut kovin houkutteleva, vaikka kävimme kerran polskimassa Tyynenmeren lämpimissä aalloissa. Niinpä päätimme tehdä päivän retkiä Puntarenaksesta käsin. Ensimmäiseksi käyntikohteeksemme valitsimme Monteverden kansallispuiston.
Monteverden reissu osoittautui melkoiseksi hukkareissuksi lupaavista esitteistä huolimatta. Matkustimme ensin Monteverden kaupunkiin bussilla kolme ja puoli tuntia. Sitten meillä oli vain kolme ja puoli tuntia aikaa siirtyä juosten kaupungista neljän kilometrin päässä sijaitsevaan sademetsäpuistoon, tutustua puistoon ja palata taksilla takaisin bussiasemalle, josta viimeinen bussi lähtisi klo 15 iltapäivällä takaisin Puntarenakseen. Onnistuimme tässä aikataulullisesti haastavassa rupeamassa, mutta itse sademetsäpuisto oli melkoinen pettymys. Ensinnäkin sisäänpääsy oli $17 (n. 12e) per nenä, eli melkein yhtä paljon kuin minkä tahansa USA:n kansallispuiston viikon sisäänpääsymaksu. Toiseksi, emme saaneet rahoille mitään vastinetta. Näimme puistossa vain yhden perhosen, jonkun ison tuhatjalkaisen, oravan ja pari pikkulintua. Kulkuväylätkin olivat sisäänpääsyyn nähden todella huonot. Hyvä puoli oli se, että Puntarenaksen armoton kuuma ja kostea helle oli helpottanut, sillä liikuimme ylhäällä vuorilla n. 1,5km:n korkeudessa. Bussimatkakaan ei ollut kallis, vain n. 2e/hlö/suunta. Mutta mistä näitä etukäteen tietää. Kuten sanottu, Costa Rica ei ole niitä parhaita matkailumaita.
Seuraavana päivänä lähdimme aivan toisenlaiselle retkelle. Suomen ulkoministeriön nettisivujen tiedotteessa sanottiin, että kaikki retkien tarjoajat eivät ole luotettavia Costa Ricassa. Siitä huolimatta varasimme hotellimme aulasta löytyvän esitteen perusteella retken Costa Rican rannikkovesillä sijaitsevalle paratiisisaarelle. Hiukan epäilimme tuon saaren paratiisimaisuutta, vaikka esitteessä luvattiin valkohiekkaista rantaa, snorkalausta, herkullista lounasta yms.
Tällä kertaa meidän ei tarvinnut pettyä. Retki osoittautui oikein hyväksi ja järjestelyt toimivat hyvin. Ajoimme ensin tunnin isohkolla veneellä Isla Tortuga- nimiselle vaaleahiekkaiselle palmusaarelle, ihan vain me kaksi ja kuski. Näimme matkalla paljon merilintuja, mm. pelikaaniyhdyskuntia. Saarella saimme uida lämpimässä vedessä, joka oli kirkkaampaa kuin Puntarenaksessa. Pääsimme myös snorklaamaan saaren edustan koralliriutalle. Riutta ei ollut mitenkään ihmeellinen Punaisenmeren upean kirkkaisiin korallivesiin verrattuna. Belizessäkin snorklasimme hienommissa vesissä. Näimme tälläkin kertaa kuitenkin paljon värikkäitä kaloja sekä meritähden, merikäärmeen ja jonkinlaisen merihämähäkin. Ei siis hukkareissu missään nimessä!
Retken hintaan kuuluva barbecue- lounaskin oli varsin herkullinen, joten 50 dollarin (n. 35e:n) retkimaksu per henkilö ei tuntunut kalliilta. Mehukkaat ananasviipaleet maistuivat myös saarella. Veneemme kuljettaja halkaisi meille kookospähkinän, ja saimme maistella tuoretta kookosta ja juoda pähkinän sisällä olevaa kummallisen makuista kirkasta nestettä. Näimme vielä poistulomatkalla muutaman tumman delfiinin, joten retki oli onnistunut. Tämä oli Costa Ricaa parhaimmillaan!
Puntarenaksesta siirryimme takaisin San Josehen. Meillä oli koko päivä aikaa tutustua Costa Rican pääkaupunkiin, joka ei tarjonnut oikeastaan mitään ihmeempää nähtävää. Yöbussi kuljettaisi meidät kohti Keski-Amerikan viimeistä kohdettamme Panama Cityä.
Joo-o, tervetuloa Latinalaiseen Amerikkaan… Vain hullu lukee niitä matkustustiedotteita, eihän sitä uskalla tehdä enää mitään jos niihin uskoo?
Totta puhut!