Karibian Grenada

Vuorossa oli Karibian saarihyppelyn viimeinen maa Grenada, jonne saavuimme lentäen naapurimaasta Saint Vincent ja Grenadiineilta. Olimme aloittaneet varsinaisen Karibian kierroksemme jo joulukuun ensimmäisenä päivänä Arubalta, ja nyt päädyimme takaisin eteläiselle Karibialle. Karibian osalta Kuuba, Dominikaaninen tasavalta ja Jamaika sekä tämän reissun alkupuolella Trinidad ja Tobago olivat meillä jo käytyjä maita, mutta nämä muut, pienet Karibian saarivaltiot saavutimme joulu-helmikuun välisenä aikana. Käymättömiä valtioita meillä on Karibian alueelta tällä hetkellä enää Bahama ja Haiti.

Grenadalla valitsimme majapaikaksi jälleen kerran AirBnb-huoneiston, jossa onnistui ruuanlaitto. Viikko vierähti taas hujauksessa samassa majapaikassa, hieman pääkaupunki St. Georgen ulkopuolella. Saaren paras ranta Grand Anse oli kävelymatkan päässä, samoin ruokakaupat. Kaupungin hulinat eivät majapaikkamme luo ulottuneet, ja kanaemot tipusineen vierailivat rauhallisessa pihapiirissämme päivittäin.

Grenada on mukava sekoitus muita käymiämme Karibian saarivaltioita. Täältä löytyy hienoja vaaleita rantoja, kirkasta vettä ja monia kauniita vesiputouksia. Matalia vuoriakin on, ja paikka paikoin tiet ovat mutkikkaita ja hitaita. Asukkaita maassa on reilut 124 000. Liikenneruuhkia on, mutta ne eivät ylly yhtä pahoiksi kuin monilla muilla saarilla. Liikenne on täälläkin, brittien entisessä siirtomaassa vasemmanpuoleista, mutta vuokra-autoilu onnistuu silti mainiosti, vaikkakin tarkkana liikenteessä saa kyllä olla.

Autolla kurvailimme siis Grenadan tärkeimmille nähtävyyksille. Vesiputouksista kaunein oli Seven Sisters. Kaksi pientä putousta altaineen sijaitsevat vehreän sademetsän keskellä noin puolen tunnin vaellusmatkan päässä parkkipaikalta. Pääsymaksu on 2 euroa. Saimme tutustua putouksiin ihan kahdestaan, kaikessa rauhassa. Kertakaikkisen kaunis paikka kyllä!

Muista vesiputouksista mainittakoon Annandale-putoukset. Paikka on suosittu risteilyturistien keskuudessa. Suosion salaisuus lienee lyhyt helppokulkuinen reitti, ja ovathan nämäkin putoukset toki kauniit. Uimamahdollisuuskin on. Pääsymaksu on noin neljä euroa.

Annandalen lähellä on toinen suosittu putous Concorde, joka sijaitsee käytännössä tien vieressä. Tänne on siis myös helppo tulla. Pääsymaksu on vain noin euron, ja uidakin voi. Concordelta voi vaeltaa vielä upeammalle, hiljaiselle Au Coin-putoukselle, joka on Concordea puolet korkeampi. Reitti on tosin mutainen, joten vähintäänkin lenkkarit on hyvä olla jalassa. Vaellus kestää puolisen tuntia suuntaansa. Samalta suunnalta löytyy myös kolmas putous Fontainbleau, mutta tämän paikan voi suosiolla jättää väliin. Fontainbleauta ”koristavat” oksat ja risut, ja polku on paikka paikoin lähes umpeen kasvanut sekä vaarallisen liukas.

Mt. Carmelin putoukset saaren itäosassa kannatta myös käydä katsastamassa. Pääsymaksu on vain euron, ja polku putouksille helppokulkuinen. Lähtöpaikka on merkattu tien viereen kyltein. Lähtöpaikka on sikäli helppo löytää, että opasehdokkaat viittovat ohi ajavia autoilijoita pysähtymään tien sivuun. Mt. Carmenillakaan emme ruuhkiin törmänneet, vain pari paikallista tuli vastaan sinne mennessämme.

Grenadalla on myös pari linnoitusta, jotka ovat hyviä käyntikohteita. Itse linnoitukset eivät tosin ole kovinkaan näyttäviä, mutta niistä aukeavat hienot näkymät merelle ja muualle lähiympäristöön.  Fort George on aika pitkälti jo raunioitunut linnake Grenadan pääkaupungin keskustan tuntumassa. Keskustan itäpuolella sijaitsee puolestaan Frederick-linnoitus, jossa on hieman paremmin säilyneitä osia. Molemmille linnoituksille on kahden euron pääsymaksu.

Grenadan keskiosissa lähellä Seven Sisters-vesiputouksia on saaren kylmin kohta Grand Etang-kansallispuisto. Viileys johtuu vuoristoisesta sijainnista. Alueelle on parin euron pääsymaksu. Näköalat eivät yllätykseksemme olleet kummoiset. Grand Etang-järvi oli mielestämme melko mitäänsanomattoman näköinen, vaikka paikka sinäsä oli ihan viihtyisä. Alueen parasta antia olivat hassunrohkeat erikoisennäköiset apinat, jotka tulivat jopa olalle istumaan. Retkibussien oppaat ruokkivat apinoita banaaneilla, ja apinat napsivat maasta myös isoja perhosentoukkia syötäväksi.

Grenadan kuuluisin nähtävyys on vedenalainen patsaspuisto, ja se lepää meressä saaren länsipuolen rantavesissä. Paikkaan on vaikea päästä maalta käsin, ja veneretki onkin oikeastaan ainoa vaihtoehto. Buukkasimme snorklausretken Grand Ansen rannalla sijaitsevasta Eco Dive-sukellusfirmasta Coyaba Beach-hotellin alueelta. Vajaan kolmen tunnin kestoinen retki maksoi noin 60 euroa/hlö. Osa porukasta sukelsi patsaille, ja me muut snorklasimme. Oppaamme ui edellä ja johdatti meidät betonista ja teräksestä valmistetuilta patsailta toisille. Toisena pysähdyspaikkana oli riutta, jossa oli paljon korallia, mutta vain jonkin verran kaloja. Mukava retki kyllä kaiken kaikkiaan!

Grenadan paras ranta on ehdottomasti Grand Anse. Ranta on niin pitkä, että vaikka se on saaren suosituin ranta, ei ruuhkia silti ole. Muita kauniita, rauhallisia rantoja ovat saaren pohjoisosan Levera sekä eteläosissa sijaitseva La Sagesse. Lentokentän kupeessa on Magazine-ranta. Vedenalaisen patsaspuiston suunnilla on puolestaan Black Bay-ranta. Tänne on hieman hankalampi päästä, sillä kunnon autotietä ei ole. Mereltä käsin rannan toki voi bongata.

Grenadalta voi matkustaa lautalla naapurisaarille Carriacoulle ja Petite Martiniquelle. Me päätimme käväistä päiväretkellä Carriacoun saarella. Epäonneksemme moni muukin oli päättänyt matkustaa samaan suuntaan, ja laiva oli tupaten täynnä, Carriacoulla oli nimittäin pian alkamassa karnevaalit. Satama-alueen alkeellisuus korostui entisestään, kun ihmiset tungeksivat sankoin joukoin ensin ostamaan lippuja ja sitten laivaan. Tunnelma oli lähes kaoottinen. Lopulta ihmiset saatiin survottua laivaan, ja matka pääsi alkamaan noin tunnin myöhässä, osan matkustajista jäädessä silti ulkopuolelle odottamaan seuraavaa laivaa. Onneksi olimme tulleet satamaan ajoissa!

Aallokkoisen parin tunnin lauttamatkan päätteeksi saavuimme Carriacoun rauhalliseen satamaan, jossa taksit olivat matkailijoita vastassa. Päätimme kuitenkin kävellä parin kilometrin matkan rannalle. Eteemme avautui kävelymatkan päätteeksi vaalea Paradise-ranta, joka ei ollut ruuhkilla pilattu. Pitkältä kapealta rannalta oli helppo löytää suojainen varjopaikka, jossa saattoi nauttia merinäkymästä varsin privaatisti. Pulahdus lämpimään turkoosiin Karibianmereen oli nautinto. Paluumatkalla Grenadalle saimme istuskella puolityhjässä paatissa yläkannella lempeiden aaltojen keinutellessa kevyesti lauttaa. Näimmepä myös delfiinien hyppivän iloisesti laivamme vanavedessä! Retkipäivä oli tullut onnellisesti päätökseen. Samoin alkoi tulla päätökseen Karibian saarihyppely, ja matka jatkui jonnekin aivan muualle.