Majoituimme Salin saarella hyvätasoiseen Riu Funanaan. Finnmatkat mainosti tätä hotellia heidän Salin parhaaksi hotellikseen. Hotelli koostui kahdesta samanlaisesta hotellista, Riu Funanasta ja Riu Garopasta. Nämä hotellit olivat toistensa peilikuvia.


Asiakkaat saivat vapaasti oleilla kummankin hotellin alueilla sekä käyttää molempien puolien baareja ja ravintoloita. Ruoka oli molemmissa hotelleissa ihan samanlaista. Niinpä söimme pääasiassa Funanan puolella. Buffetti oli molemmilla puolilla runsas ja kattava. Eipä tarvinnut nälkää nähdä. Tarjolla oli vaikka mitä einestä.
Hotelleissa oli lisäksi neljä teemaravintolaa, joihin tarvittiin etukäteispöytävaraus. Teemaravintolat olivat yhteisiä. Me kokeilimme aasialaista ravintolaan, joka oli mainio. Lisäksi tarjolla olisi ollut kapverdeläinen tai afrikkalainen ravintola sekä grilliravintola.

Hotellin allasalue oli mielestämme hiukan ahtaanoloinen. Aurinkotuolit olivat vieri vieressä. Kävimme uimassa altaassa vain yhden kerran koko viikon aikana ja vesi oli kyllä aika viileää. Eipä tehnyt mieli istua uima-altaassa olevilla baarituoleillakaan…


Salin saaren eteläpäässä oleva ranta, jossa hotellit sijaitsevat, oli todella hieno. Paras kohta rannasta sattui olemaan juuri meidän hotellimme edustalla. Leveyttä oli reilusti, ja lyhyen kävelymatkan päässä saattoi kiivetä dyynille. Turisteja oli harvakseltaan. Ainoa asia, jota jäimme kaipaamaan rannalla, oli palmut.




Ranta ja koko Salin saari ovat erittäin tuulisia paikkoja. Auringon paistaessa tuuli viilentää ilmaa mukavasti, eikä rannalla ole ollenkaan tukalaa. Pilvisellä säällä siellä tarkenee juuri ja juuri. Aurinkohan tarttuu meren rannalla myös pilvisellä ilmalla. Tuulelta kyllä teki mieli suojautua. Rantatuoleista sai helposti rakennettua pientä tuulensuojaa, joka auttoi jonkun verran.

Hotellin rannalla oli baari, josta sai juomia puoli yhdestätoista eteenpäin. Baarin edustalla oli ohjelmaa joka päivä, yleensä jotain rantajumppaa ja pelejä/leikkejä.


Ohjelmaa oli hotellissa myös iltaisin. Pääasiassa esitysten aiheet olivat sellaisia, etteivät ne meitä kiinnostaneet, mutta eräänä iltana ohjelmassa oli African Night. Esitys oli sikäli pettymys, että taustalla soi kansainvälinen musiikki, ei afrikkalainen. Esiintyjät olivat kyllä pukeutuneet afrikkalaisittain ja näyttivät sellaisilta, mutta siihen se sitten jäikin. Koreografia oli ihan hieno, muttei mitenkään erityisesti afrikkalainen.

Kapverdeläisten suosikkilausahdus on muuten ”no stress.” Sellainen paikka kyllä olikin, ei kiirettä minnekään, ei stressiä, ei huolta huomisesta. Siksihän juuri valitsimmekin Kap Verden tällä kertaa matkakohteeksemme, sillä olimme lepoloman tarpeessa. Tämä sama no stress-asenne näytti pätevän myös kulkukoiriin.
