Blogi on elänyt taas viime aikoina melkoista hiljaiseloa… Lempivuodenaikamme kevät on hyvässä vauhdissa, ja rakennustyömaallakin hommat ovat mukavasti edenneet. Loputtomalta tuntuvan projektin määränpää häämöttää jo jossain ei enää niin kauhean kaukana tulevaisuudessa. Sisähommia on ollut paljon mukavampi tehdä nyt kun saimme vihdoin ja viimein lattian valettua tammikuun lopussa.
Tosiaan, viime viikot olemme uurastaneet väliseinien ja sähköhommien parissa, ja kevät jatkuu pitkälti samoissa merkeissä. Kevään juhlapyhät on tarkoitus hyödyntää rakentaen. Viikonlopuiksi ei erillisiä vapaa-ajan suunnitelmia ole tarvinnut tehdä. Samoin arki-illat kuluvat ”rattoisasti” raksalla. Mutta, on se vaan niin palkitsevaa nähdä, miten homma menee koko ajan eteenpäin ja näkyvää tulosta tulee koko ajan.
Saa nähdä, mikä on meidän seuraava iso projektimme. Vai tuleeko sellaista…? Edellinen yhteinen projekti oli maailmanympärimatka, hyvin erilainen kuin tämä rakennusurakka. Eihän noita kahta oikeastaan edes voi verrata toisiinsa. Vuoden reissu toki vaati myös ponnisteluja, mutta maailmalla ei ollut pakko edetä ja painaa eteenpäin hullun lailla, vaikka välillä tuntui, että niin teimme. Olihan meillä hengähdystaukoja ja lepoakin huomattavasti enemmän, kuin nyt kuluneen vuoden aikana on ollut. Eikä matkaaminen maailmalla sentään nyt ihan työnteosta käynyt…
Voi olla, että kun talo jossain vaiheessa on valmis, tulee molemmille tyhjä olo. Voi tuntua siltä, että jotain pitäisi taas kehittää. Uutta taloa tuskin rakennamme. Kyllä tätä taloa tehdään nyt niin hartaasti ja huolella, että kerralla tulee varmasti mieleinen, eikä heti tarvitse olla pois muuttamassa. Ja voihan se olla myös niin, että oikeasti otamme tämän projektin jälkeen hiukan rennommin ja teemme sellaisia asioita, joita tällä hetkellä emme ehdi tehdä.
Raksakuvat ja -jutut ovat kyllä hiukan tylsiä… Luvassa on pian kuitenkin vaihteeksi hiukan parempaa matskua. Anu on nimittäin lähdössä työreissulle Englantiin. Blogin laskuri näyttää matkaan olevan aikaa enää alle kolme viikkoa.