Malediiveilla teimme rannalla laiskottelun ja uimisen lisäksi kaksi retkeä. Parin tunnin snorklausretkellä pääsimme tutustumaan kahden Etelä-Arin atollin koralliriutan elämään. Molemmat riutat sijaitsevat n. 15 minuutin venematkan päässä hotelliltamme, jonka edustallakin on hieno riutta. Itse asiassa nämä käymämme riutat eivät ainakaan veden kirkkaudessa yltäneet hotellimme riutan tasolle, vaikka näimmekin näillä riutoilla suurempia kalaparvia sekä myös pari kilpikonnaa. Mukava joka tapauksessa käydä muuallakin välillä snorklaamassa.
Toisen retken teimme saman päivän iltapäivänä. ”Say Hello To Neighbours”- ideana oli käydä naapurisaarella, jossa asuu paikallisia. Malediiveillahan turisteilla ei omin päin ole asiaa useimmille paikallisten asuttamille saarille. Vaihtoehtona on joko tulla kutsutuksi jollekin saarelle, tai sitten sellaiselle täytyy tehdä retki.
Naapurisaarella näimme muun muassa paikallisen koulun, moskeijan sekä vanhoja korallista tehtyjä taloja. Näissä taloissa ei näyttänyt enää asuvan ketään. Korallista ei nykyään saa valmistaa taloja, sillä korallit ovat rauhoitettuja ja niiden kerääminen lailla kielletty.
Saarella näytti olevan aika paljon turisteille suunnattuja matkamuistokauppoja. Me olimme kuitenkin sillä hetkellä ainoat saarella olevat turistit ja osa kaupoistakin oli kiinni. Kiertelimme kaupoissa, joissa oli ihan järkyttävän kuuma. Tuulettimetkaan eivät auttaneet. Viilennystä helteeseen saimme kuitenkin nopeammin kuin arvasimmekaan.
Aivan yhtäkkiä taivas meni pilveen ja alkoi sataa kaatamalla. Juoksimme jonkun talon katokseen suojaan. Vettä tuli niin paljon, että hiekkatiet lainehtivat. Kävellessä jalat olivat pahimmillaan nilkkoja myöten lätäkössä. Saaren asukkaita sade näytti miellyttävän, sillä monet menivät sateeseen hyppimään ja kastelemaan itsensä. Paikalliset miehet eivät lopettaneet jalkapallopelejään, vaikka kastuivat litimäriksi. Aikamme odoteltuamme sateen loppumista totesimme, ettei se nyt lopukaan ihan äkkiä. Oppaamme lainasi talon asukkailta pari sateenvarjoa, joiden suojissa pääsimme satamaan. Siitä sitten veneeseen ja takaisin hotellisaarelle. Sade kyllä lakkasi illaksi, mutta olipahan oikein kunnon sadekuuro pitkästä aikaa!
Kolmanneksi viimeisenä reissupäivänä suuntasimme Etelä-Arin atollilta vesitasolla takaisin lentokenttäsaarelle ja sieltä sitten veneellä viereiselle Malen saarelle. Tarkoitus oli viettää viimeinen päivä tutustuen Malediivien pääkaupunkiin Maleen. Pudotus takaisin maan pinnalle oli melkoinen. Male on todella tiiviisti rakennettu yli 100 000 asukkaan (kolmannes Malediivien asukasmäärästä) kaupunki, joka täyttää koko pienehkön saaren. Vaikka kaupunki on moneen muuhun Aasian kaupunkiin verrattuna ihan siisti, on roskia kuitenkin kaduilla ihan liikaa. Kävelimme koko saaren ympäri. Nähtävää ei yhtä moskeijaa lukuun ottamatta ollut, lähinnä tämä kävelyreissu oli paikallisten elämänmenoon tutustumista, mikä sinänsä oli ihan hyvä idea paratiisisaarella vietettyjen päivien jatkeeksi. Malediivit on oikeasti muutakin kuin valkoisia puuterihiekkarantoja ja kirkkaita vesiä.
Malesta meidän on tarkoitus aloittaa kotimatka ja lentää toiseksi viimeisenä reissupäivänämme Lontooseen. Luvassa on noin kymmenen tunnin lento, jonka jälkeen meillä on 18 tuntia aikaa käydä pyörähtämässä ja nukkumassa Lontoon keskustassa. Viimeinen reissupäivä meneekin lentäessä Lontoosta Helsinkiin ja istuessa auton kyydissä Helsingistä kotiin Imatralle. Nyt voi jo oikeasti sanoa, että vähiin käy!
En kestä miten ihanan näköisä maisemia!
Kannattaa ehdottomasti käydä! Suositellaan omatoimimatkaa, joka tulee selvästi edullisemmaksi kuin pakettimatkat. Ja jos tuolla päin maailmaa muutenkin liikkuu, niin ainakin Delhistä ja Sri Lankan Colombosta on suoria lentoja Malelle.