Sri Lankaan suunnittelemamme lyhyt visiitti typistyi entisestään, kun Gulf Air perui lentomme Nairobista Bahrainin kautta Colomboon ja pääsimme matkaan vasta vuorokautta myöhemmin, tosin saman aikataulun mukaisesti. Koko yö ja seuraava päiväkin meni matkustaessa, ja kello oli jo puoli yhdeksän illalla, kun saavuimme majapaikkaamme Colombossa. Onneksi yövyimme tässä majoituksessa vain yhden yön, sillä paikka oli melkoisen kulunut ja epäsiistikin. Junalla matkasimme sitten seuraavana aamuna Hikkaduwan rantakohteeseen, n. 100 km Colombosta etelään.
Satuimme Sri Lankaan ja Hikkaduwaan turistikauden ulkopuolella, joten turistiruuhkia ei ollut. Hotellimme Hikkaduwassa sijaitsi mukavalla paikalla meren rannalla, mutta tämäkin paikka oli vähän rempallaan. Liekö ajankohta eli off season ollut syynä siihen, että hotellin henkilökunta ja koko hotelli oli hiukan lomatunnelmissa. Viereisen huoneemme parvekkeen ovi oli auki pari päivää, ennen kuin työntekijä huomasi sen olevan auki. Aamiaista saimme odotella aamuisin melkoisen kauan. Huoneemme oli hajusta päätellen homeessa. Vessapaperirullan sisäpuolella oli näkyvää hometta. Liinavaatteet haisivat tunkkaisilta. Saimme kyllä huoneen mahdollisimman läheltä merta, sillä muita asiakkaita ei ollut. Näköalasta ei siis voinut valittaa. Rannalla oli ihan mukava kävellä ja meressäkin kävimme pulahtamassa. Merenkäynti tosin oli näin monsuunikaudella aika kovaa. Aallot olivat korkeita ja niitä tuli niin tiheään, että rannalta merelle pakeneva vesi törmäsi rajusti uuden aallon kanssa, jolloin tuloksena oli kova aaltojen sekamelska. Sadetta emme sadekaudesta huolimatta saaneet, vaan aurinko paistoi mukavasti ja lämpöäkin riitti.
Hikkaduwan pieni kaupunki on ihan mukava lomanviettopaikka. Täältä löytyi pitkän rannan lisäksi auki olevia ravintoloita ja kauppoja, vaikka ei ollutkaan turistikausi. Vietimme aikaa rannalla ja kylällä kävellen ja lepäillen. Yhtenä päivänä kävimme myös 20km:n päässä sijaitsevassa Gallen kaupungissa. Matkalla Galleen koimme jälleen kerran huijausyrityksen.
Hikkaduwan juna-asemalla seuraamme lyöttäytyi paikallinen mies, joka sanoi olevansa kokki ja työskennelleensä ennen hotellissamme (jonka nimeä hän ei osannut lausua oikein). Lisäksi hän kertoi, että hänen veljensä on naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Kuultuaan aikeemme mennä Galleen katsomaan nähtävyyksiä, varoitteli mies ensin Gallen vaaroista. Kaduilla kävellessä piti kuulemma olla varovainen, ettei tule ryöstetyksi. Sitten hän kertoi, että päänähtävyys Galle Fort (linnoitus) olisi suljettuna kello kahteen asti, sillä linnoituksen sisällä olisi menossa jonkun kirjaston avajaiset ja poliisipartio vartioi siis linnoitusta. Tätä ennen voisimme kuitenkin kiertää tuktukilla muita kaupungin nähtävyyksiä. Epäilyksemme alkoivat herätä. Lisäksi mies neuvoi meille, mistä kannattaa ottaa tuktuk kaupunkikierrokselle, jota ei kuulemma kävellen voinut tehdä, koska matka oli sen verran pitkä. Aika klassinen vedätysyritys.
Päästyämme Galleen marssimme suoraan turisti-infoon. Onneksi sellainen löytyi juna-aseman kupeesta. Mies seurasi vanavedessämme. Hän alkoi selvästi hätääntyä, kun sanoimme haluavamme mennä turisti-infoon pyytämään karttaa. Aluksi mies sanoi, ettei sieltä mitään karttaa saa. Kohta se olikin niin, että ”ehkä sieltä saa kartan, ehkä ei.” Turisti-infon mies antoi meille kartan. Samaan aikaan tämä Hikkaduwan juna-asemalla tapaamamme kokki yritti sanoa jotain turisti-infon työntekijälle omalla kielellään. Onneksi tämä huijausyritys ei ollut niin järjestelmällinen kuin Delhin vastaava, eikä infopisteen mies ollut selvästikään mukana siinä. Saimme tietää, että linnoitukselle on lyhyt kävelymatka juna-asemalta. Infon mies neuvoi meille lisäksi kaikki näkemisen arvoiset paikat itse linnoituksen sisäpuolella.
Lähdimme määrätietoisesti kävelemään kohti linnoitusta. Kokki seurasi meitä vieläkin ja muistutti meitä siitä, että kirjaston avajaisten takia pääsisimme linnoitukselle vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Totesimme tähän, että eiköhän tuo puhe ole ihan höpinää. Tässä vaiheessa mies pysähtyi ja huusi peräämme, että kohta huomaatte, linnoitukselle ette pääse. Ei ihme että mies liukeni paikalta, sillä samalla hetkellä linnoitus aukeni silmiemme edessä, sinne oli todella lyhyt matka juna-asemalta. Mitään poliisipartiota ja kirjaston avajaisia ei ollut, kaikki oli pelkkää huijausta. Tulipahan taas koettua yksi huijausyritys. Onneksi niitä on jo sen verran monta tässä matkan aikana ollut, että niihin osaa jo varautua. Heh, kirjaston avajaiset ja poliisipartio… 🙂