Reinaknutenin vaelluksen jälkeen aloimme pikkuhiljaa hivuttautua kohti tämän reissun pääkohdetta ja -vaellusta Trolltungaa. Pesulle pääsimme yllättävän lämminvetiseen luonnonjärveen, ja yöpaikaksi valikoitui tien laidan parkkipaikka Kolbeinstveitissa. Lähtisimme tällä kertaa vaellukselle vasta myöhemmin iltapäivällä. Sisällytimme vaelluspäivän aamuun hieman kevyempää ohjelmaa, eli käynnin muutamalla vesiputouksella sekä tietenkin lisää Norjan upeita maisemia.
Kesäkuisena iltapäivänä Trolltungan vaelluksen lähtöpaikalla (P2-parkki) oli autoja melko paljon. Isommat autot, kuten matkailuautot ja -vaunut, täytyy jättää alemmas P3-parkkiin. Valmistelimme parkkipaikalla vaellukselle lähtöä tällä kertaa huolellisemmin ja pidempään kuin yleensä, sillä viettäisimme päämäärässä yön. Mukaan lähtivät teltta, makuupussit ja -alustat sekä normaalia enemmän vettä, ruokaa ja vaihtovaatteita. Vaikka parkkipaikalla oli kuuma, tulisi yö ylhäällä vuorilla olemaan viileä. Maksoimme parkkipaikasta kahden päivän hinnan 700 kruunua (noin 60€). Yhden päivän maksu olisi ollut 500 kruunua (noin 43€). Nämä parkkimaksut ovatkin Norjassa suhteessa suurin menoerä, ainakin meille retkeilyautomatkaajille.
Aloitimme vaelluksen neljän maissa iltapäivällä. Alkumatkan menimme bussilla. Bussilla pääsee P2-parkkipaikalta ylös noin kolmen ja puolen kilometrin verran P1- parkkipaikan lähelle. (Jos P1-parkkipaikalle mielii parkkeerata, on paikka varattava kuukausia etukäteen.) Kyyti maksaa 150 kruunua (vajaat 13€)/hlö, ja paluumatka bussilla takaisin alas parkkipaikalle 100 kruunua (noin 8,50€). Bussimatkan jälkeen meille jäi vaellettavaa Trolltungalle 10 km. Vaelluksen kesto on noin neljä tuntia suuntaansa. Me pyrimme menemään rinkkojen kanssa rauhallisesti, taaskaan siinä kovin hyvin onnistumatta, ja vaelsimme perille alle kolmessa tunnissa. Meille sattui tällekin vaellukselle mainio keli, jopa liiankin lämmin. Ylhäällä Trolltungalla sää oli aivan mahtava. Ilta-auringonvalossa lempeän tyynessä säässä pääsimme ihastelemaan tätä kenties koko Norjan upeinta maisemaa, jossa olimme koskaan olleet.
Mutta mikä Trolltunga oikein on? Suomen kielellä se tarkoittaa Peikonkieltä. Tämä vuorenseinämästä ulkoneva kallionkieleke komeilee Hardangerviddan kansallispuiston laidalla Ringedalsvatnet-järven vieressä yli 1100 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Ei ihme, että paikka on yksi Norjan kuvatuimmista luonnonnähtävyyksistä, niin upea se on. Moni tekee paikkaan kokopäiväisen edestakaisen vaelluksen, mutta me päätimme satsata tähän kohteeseen ja viettää yö Trolltungalla.
Trolltungan reitti on merkattu hyvin punaisin merkein. Siellä täällä on myös merkkipaaluja. Reitti on vaihtelevaa, muttei rankimmasta päästä. Melko alussa vaellusta on jyrkähkö kiviporrasosuus, jonka jälkeen on hieman helpompaa. Kesäkuussa saa varautua myös lumeen, jota reitillä siellä täällä vielä on.
Kun iltasella saavuimme Peikonkielelle, paikalla oli vain kourallinen ihmisiä. Pääsimme upeassa ilta-auringossa kuvauttamaan itsemme tälle huimalle kielekkeelle useita kertoja, eikä jonoja ollut. Korkeanpaikankammoisina jännitimme etukäteen jonkin verran tätä kielekettä, mutta pelko osoittautui lähes turhaksi. Kieleke on hyvin tilava, eikä sieltä ole vaaraa tippua, kunhan ei lähde keikkumaan aivan reunalle. Myöskään kielekkeelle meneminen ei ole mielestämme pelottavaa. Kielekkeen reunalla istuminen jalkoja alas roikottaen on kyltein kielletty, mutta silti näimme joidenkin henkilöiden sitä harrastavan.
Auringon laskettua tuuli yltyi ja ilma viileni. Mukana olevat talvivaatteet tulivat tarpeeseen. Meillä oli mukanamme aivan pikkuruinen kahden hengen teltta, jota olimme viimeksi käyttäneet Australiassa vuonna 2012. Nyt pystytimme teltan kenties upeimmalle paikalle mitä koskaan aiemmin. Viiden tähden näköala kompensoi kovaa ja epämukavaa alustaa ja ahtaita tiloja. Illalliseksi maistui kertakäyttögrillissä käristetyt makkarat. Uni maittoi, vaikka teltta väpätti koko yön tuulessa.
Aamulla sää oli pilvinen, mutta suuntasimme silti vielä kielekkeelle ottamaan kuvia. Muissa teltoissa nukuttiin vielä näin puoli kuuden maissa. Paikalle oli saapunut muutama yöllä matkaan lähtenyt vaeltaja, ja pääsimmepä aamuvarhaisella todistamaan myös kielekkeellä tapahtuvaa kosintaakin. Aamuaurinkoa emme koskaan täällä nähneet, emmekä siis tiedä, olisiko aamu auringonvalon puolesta ollut iltaa parempi kuvausaika Trolltungalle. Illalla valo ainakin oli upea. Väkimäärän suhteen sekä ilta että aikainen aamu ovat molemmat hyviä vierailuaikoja, eli kesäkuussa ruuhkia ei näinä aikoina ole. Meidän telttamme lisäksi alueella yöpyi noin kymmenisen muuta telttaryhmää.
Pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme jo puoli kahdeksan aikaan takaisin alaspäin. Aamukahvit saivat tänä aamuna odottaa hieman myöhempään, kunhan pääsisimme takaisin parkkipaikalle. Jo neljäs vaelluspäivä putkeen ja aiemman, pitkän reissun aikaansaama kunnon aleneminen, josta emme vieläkään olleet nousseet takaisin omille tasoillemme, alkoivat jo tuntua. Selvitimme tiemme linja-autopysäkille kuitenkin hienosti kahdessa ja puolessa tunnissa, ja pääsimme vihdoin kauan odotetuille aamukahveille. Olipahan taas kerran ollut hieno vaellus!
Lue myös Etelä-Norjan vaelluksia osa 1 – sekä Etelä-Norjan vaelluksia osa 2 -postauksemme!
Onpa tässä hienoja maisemia myös patikan varrella, ei vain päätepisteessä Trolltungalla. Tämä on tietysti se kolmas eteläisen Norjan klassikko patikka, jonka joskus haluaisin päästä toteuttamaan. Jos oikein tulkitsin, tämä oli näistä teidän suosikkinne?
Kiitos kommentista! Joo kyllä tämä oli odotetusti näistä vaelluksista meidän suosikki! Toki kaikki Norjan vaellukset ovat olleet upeita. Kannattaa kyllä ehdottomasti mennä!