Bangkokista bussimatka Thaimaan ja Kambodzan rajalle kesti noin neljä ja puoli tuntia. Bussi ei vienyt meitä rajalle asti, niin kuin ensin oletimme, vaan parin kilometrin päähän siitä jonnekin bussiasemalle, josta sitten piti itse suoritutua rajalle ja Kambodzan puolelle. Tämä oli mielestämme ihan tahallista, näin saatiin ihmiset matkustamaan tuktukeilla. Rajan yli meidän piti mennä kävellen. Se kävi yllättävän nopeasti. Meillä olikin etukäteen otettuina netin kautta sähköiset viisumit Kambodzaan. Viisumi antoi meille kuukauden oleskeluluvan maassa ja maksoi n. 20e.
Kambodzan puolella saavuimme siis jalkaisin rajakaupunkiin Poi Petiin. Thaimaan puolella meille oli yritetty myydä kalliita bussi/taksilippuja Siem Reapiin, mutta emme ostaneet niitä, koska arvasimme lippujen olevan ylihinnoiteltuja. Poi Petissa meidän piti sitten päästä vain bussiasemalle. Heti tullin jälkeen huomasimme kyltin, jossa mainostettiin, että turistit pääsevät ilmaiseksi bussilla bussiasemalle. Uskaltauduimme kyytiin, sillä bussissa istui kaksi muutakin turistia. Arvelimme, että joku koira tässä oli haudattuna, mutta ilmainen kyyti houkutteli. Se koira oli siinä, että meidät vietiin hiljaiselle bussiasemalle, joka ei ollut paikallisten käytössä, vaan siellä oli vain muutamia turisteja. No, emme kyllä ehkä olisikaan paikallisten bussilla tällä kertaa halunneetkaan matkustaa. Täällä bussilippujen hinnat olivat sentään halvemmat kuin liput, joita meille oli Thaimaan puolella yritetty myydä. Yhden hengen bussilippu Siem Reapiin maksoi täällä n. 6,50e ja taksilippu n. 9e, mutta taksissa pitäisi olla neljä henkeä. Jos ottaisimme taksin kahdestaan, olisi hinta n. 35e.
Hetken mietittyämme päätimme, että bussilla emme ainakaan lähtisi Siem Reapiin, sillä bussi ei ollut ilmastoitu ja se lähtisi vasta kahden tunnin päästä. Ajatus yksityiskyydistä alkoi tuntua hyvältä, mutta hintaa piti saada alaspäin. Turvauduimme kivenkovaan taktiikkaan, jolla olimme tälläkin reissulla säästäneet ties kuinka paljon rahaa – lähdimme kävelemään pois, tässä tapauksessa ulos bussiasemalta päätielle päin. Johan rupesi tapahtumaan! Ulkona parveilevat taksikuskit alkoivat kysellä, mihin olimme menossa. Sitten yksi kuskeista kysyi, paljonko maksaisimme kyydistä. Sanoimme, että $24 eli vajaat 20e, joka oli hinta, jonka olisimme maksaneet, jos taksissa olisi ollut neljä henkeä. Mies sanoi, että ok, hän ottaa meidät kyytiin sadan metrin päässä tien laidasta. Niin saimme sitten yksityiskyydin Siem Reapiin. Kuski otti taksitunnukset pois autonsa ovesta. Todella halpa hinta mielestämme kahden tunnin (n. 150km:n) taksimatkasta, mutta täytyy muistaa, että Kambodza on myös todella halpa maa.
Siem Reapissa pääsimme samalla taksilla suoraan Golden Orange- hotelliin, josta meillä oli etukäteisvaraus kolmeksi yöksi. Reilun 130000 asukkaan Siem Reap tuntui Bangkokin sekavan suurkaupungin jälkeen todella miellyttävältä paikalta. Turisteja tosin oli paljon läheisten Angkorin temppelien takia. Kaupungissa itsessään ei ollut juuri mitään nähtävää. Kiersimme Siem Reapin temppelit, mutta ne olivat joko vaatimattomia tai sitten työn alla/remontissa tms.
Angkorin temppelit olivat syy, jonka takia olimme tulleet Siem Reapiin. Nämä UNESCO:n maailmanperintökohteisiin kuuluvat temppelit rakennettiin kauan sitten 800-1400- luvuilla khmerien aikakaudella. Jotkut temppeleistä ovat säilyneet hyvinkin, toisista on jäljellä enää rauniot. Temppelit sijaitsevat ihan Siem Reapin kaupungin kupeessa. Ajattelimme ensin, että vuokraisimme polkupyörät ja kiertäisimme temppelit pyöräillen, mutta koska helle oli kova (n. 40 astetta), emmekä halunneet kuluttaa temppeleihin aikaa kuin yhden kokonaisen päivän, päädyimmekin vuokraamaan tuktukin. Päivähinta tuktukille ja kuskille oli vain $15 (n. 11e). Yhden päivän pääsylippu temppeleille maksoi $20 (n. 15e).
Onneksi ostimme vain yhden päivän liput Angkorin temppeleille, sillä ehdimme paremmin kuin hyvin kiertää kaikki tärkeimmät ja vähemmänkin tärkeät temppelit kahdeksassa tunnissa. Lähdimme liikkeelle jo klo 7 aamulla. Aloitimme hienosta Angkor Watin temppelistä. Ihmisiä oli todella paljon. Aikaisin aamulla ilmavirta tuktukin kyydissä tuntui jopa vähän vilvoittavan, mutta päivän edetessä hiki alkoi virrata ihan kunnolla. Vettä taisi kulua kuusi litraa tuon kahdeksan tunnin aikana. Hullun hommaa kierrellä temppeleitä 40 asteen helteessä! 🙂 Jotenkin sitä alkoi toisaalta jo olla tottunut siihen, että kun kävelee ulkona, niin vaatteet ovat hetkessä litimärkiä hiestä.
Temppelit olivat todella hienoja, mutta loppua kohti ne alkoivat jo toistaa itseään. Mieleenpainuvimmat temppelit olivat Angkor Watin lisäksi Ta Prohm- temppeli, jossa puut olivat vallanneet kasvutilaa temppelirakennelmien kustannuksella sekä Bayon- temppeli kasvohahmoineen. Norsujen terassi oli myös hauska yksityiskohta. Kävimme yhteensä 16 eri temppelillä. Siinä sitä oli kyllä temppeleitä ihan riittämiin yhdelle päivälle!
Bangkokin jälkeen alkoi tuntua siltä, että tarvitsimme yhden huilipäivän matkustamisen keskelle. Niinpä vietimme yhden sellaisen Siem Reapissa Angkorin temppelien jälkeisenä päivänä. Lepäilimme viileässä huoneessa, kävelimme kaupungilla ja kävimme molemmat parturissa. Pyörähdimme vielä vimeisen kerran keskustan Pub Streetilla, jossa ravintolat kilpailevat keskenään ja houkuttelevat asiakkaita halvalla oluen hinnalla (n. 20-35snt/tuoppi). Illalla sitten tuli kylään pitkästä aikaa ei niin mieluisa vieras, vatsatauti. Onneksi se oli laatuaan lievähkö, mutta kyllä se yöllä silti hiukan valvotti. Tauti iski Peteen. Toivotaan, että se tällä kertaa menee ohi nopeasti ja ettei tarvitsisi lääkärillä käydä…
