Santo Domingosta suuntasimme seuraavaksi rauhallisempaan Samanaan. Matka Caribe Toursin bussilla kesti kolmisen tuntia ja maksoi n. 6e/hlö. Samanan niemimaa tunnetaan luonnonkauniina paikkana. Myös pikkukaupunki, jonne olimme menossa, on siis nimeltään Samana. Bussin ikkunasta katselimme Dominikaanisen tasavallan vehreitä maisemia.
Ensivaikutelma Samanan kaupungista oli positiivinen. Mutta kun pääsimme hotellille, oli hämmästys suuri. Emme olleet tajunneet, että varaamamme hotelli Bahia Principe Cayacoa olisi niin hieno ja niin upealla paikalla. Suuri hotellikompleksi oli rakennettu kaupungin edustan merenlahden rinteelle. Korkeuseroa hotellin eri osien välillä oli paljon, joten portaita pääsi kipuamaan päivittäin moneen otteeseen. Huoneet olivat tosi hienot, siistit ja hyvinvarustellut. Uima-allasalueet olivat viihtyisät. Näkymät merelle olivat upeat. All inclusive-ateriat ja juomat olivat todella maittavia ja runsaita. Hyvät jälkiruuat jäivät erityisesti mieleen. Palvelu pelasi viimeisen päälle hyvin. Ruokailussa likaiset astiat korjattiin salamannopeasti pois ja viiniä kaadettiin lasiin niin kovalla tahdilla, ettei lasi koskaan ehtinyt vähentyä alle puolivälin. Kylläpä meillä reppureissajilla nyt oli lokoisat oltavat!
Samanassa nautimme siis luonnollisesti hyvän hotellin antimista. Onneksi emme olleet siellä kuin neljä yötä, muuten olisi voinut olla vaikeuksia mahtua vaatteisiin. 🙂 No, tulihan tietty niitä portaita kivuttua päivittäin. Lisäksi teimme Samanassa myös pari retkeä.
Ensimmäinen retki oli snorklausretki ja se toteutettiin katamaraanilla. Kävimme parissa paikassa polskimassa ja kurkistelemassa vedenalaisia maisemia. Meri oli melko aallokkoinen, mutta snorklaaminen onnistui silti suht hyvin. Ensimmäisessä paikassa ei ollut mitään ihmeellistä. Australian, Malediivien tai Egyptin upeisiin riuttoihin verrattuna paikka oli lähinnä vitsi, vaikka kyllä siellä pinnan alla kaloja ja koralliakin hiukan näkyi.
Toinen snorklauspaikka oli sikäli mielenkiintoinen, että pääsimme katsomaan, miltä näyttää kymmenisen vuotta sitten uponnut laiva, jonka rakenteisiin oli kasvanut korallia. Laivan uumenissa eleli paljon värikkäitä kaloja. Näimme myös aivan valtavankokoisen kalaparven. Se lipui hitaasti eteenpäin vedessä. Melko aavemainen tunnelma!
Retken lopuksi pääsimme vielä viettämään aikaa valkohiekkaisen Cayo Levantado-nimisen saaren rannalla. Samalla saarella on myös Bahia Principe-ketjun toinen hotelli. Ranta oli lyhyehkö mutta hieno, turisteja tietty oli jonkin verran.
Toinen retki Samanassa suuntautui maan korkeimmalle vesiputoukselle El Limonille. Ostimme tämänkin retken hotellilta. Vajaan puolen tunnin automatkan jälkeen hyppäsimme kumisaappaisiin ja otimme allemme hevoset. Tämä retki oli privaattiretki meille kahdelle, meidän ja hevosten lisäksi matkaan lähtivät vain hevosten omistajat.
Ratsastus putoukselle kesti reilut puoli tuntia. Jännäsimme, miten hevoset selviäisivät epätasaisesta alustasta ja jyrkistä korkeuseroista. Itse selässä pysyminen oli helppoa. ja kaikki sujui hyvin. Pieni sadekuurokaan ei matkantekoa haitannut.
El Limon oli kyllä käymisen arvoinen paikka. Siellä pääsi myös uimaan.Vesi oli hiukan viileää meriveteen verrattuna, mutta rohkeasti pompimme veteen. Hevoset odottelivat hevosparkissa ja pojat tavaroittemme kanssa putouksen edustalla.
Samanan niemimaalla kannattaa kyllä ehdottomasti käydä, jos Dominikaanisessa tasavallassa matkustaa, jo pelkästään tuon putouksen takia. Kauniit vehreät palmujen peittämät rinteet tekevät maisemista kauniit. Los Haitisesin luonnonpuisto olisi myös ollut venematkan päässä Samanan kaupungista, mutta emme sinne sitten lähteneet, koska luonnonpuistossa ei lintuja lukuun ottamatta eläimiä elele. Dominikaanisessa tasavallassahan kyllä asustaa luonnonvaraisia iguaaneja ja krokotiileja, mutta niiden elinalueet eivät matkareitillemme osuneet.
