Senjan vaelluksia

Senjan saari Norjan luoteisosassa on vaeltajan unelmakohde kesällä, ainakin jos pitää jylhistä maisemista, eikä pelkää kivuta ylös alas jyrkkiä vuorenrinteitä. Vaellukset ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin Lofooteillakin, ja maisemat hivelevät silmiä. Hyvän sään sattuessa vaeltaminen kauniilla Senjan saarella on nautinto.

Segla on Senjan kuuluisin vuori. Komea se onkin, mutta parhaat kuvat siitä saa, kun vaeltaa ylös viereisen vuoren Hestenin rinnettä. Aivan Hestenin huipulle kipuaminen vaatii jo hiukan huimapäisyyttä, sillä vaelluksen loppuosassa pitää selvittää jyrkkä kivikkoinen osuus. Huolellisella tekemisellä homma kuitenkin onnistuu, ja huipulta avautuvat upeat maisemat. Ylös asti meneminen ei ole välttämätöntä, sillä parhaat kuvat Seglasta saa hieman alempaa, jonne vaeltaminen ei ole niin vaativaa, vaikka jyrkkää osuuttakin kyllä on. Koko Hestenin vaellukseen vierähtää helposti kolme neljä tuntia, ainakin jos jää kuvailemaan maisemia yhtään pidemmäksi aikaa.

Seglallekin menee vaellusreitti, ja jos aikaa on, kannattaa sinnekin kivuta. Hestenille ja Seglalle voi myös mennä saman päivän aikana, jos vain kuntoa riittää. Molemmat vaellukset nimittäin lähtevät samasta Fjordgårdin kylästä, ja lähtöpaikat ovat vajaan kilometrin päässä toisistaan. Kyltit neuvovat jättämään auton maksulliselle parkkipaikalle, mutta autoja näkee pysäköitynä myös tien varsilla sekä läheisen koulun pihalla.

Seglan vaelluskin on helppoa alkuosuutta lukuun ottamatta suhteellisen jyrkkä, mutta hitaasti edeten ja taukoja pitäen sekin kyllä onnistuu. Vuonot ja jylhät lumihuippuvuoret tekevät tästäkin vaelluksesta todellisen luontoelämyksen. Aikaa Seglalle kipuamiseen ja alastuloon menee kahdesta kolmeen tuntiin. Vaikka reitin edestakainen pituus on Hestenin vaelluksen ohella vain neljä kilometriä, ei kilometrivauhti jyrkkyyden vuoksi kovin korkeaksi nouse.

Sukkertoppenin vaellusta voi myös lämpimästi suositella. Pääosa reitistä on mukavaa polkuvaellusta. Loppuosassa on muutamia pahoja paikkoja korkeanpaikankammoiselle, mutta itse reitti on hyvässä kunnossa. Huipulta avatuvat hienot näkymät alas syvänsiniselle merelle ja saarille, joita ympäröivät vaaleanturkoosit rantavedet. Hamn i Senja näkyy myös ylhäältä. Sukkertoppenin vaellus kestää vauhdista riippuen pari kolme tuntia.

Samaisen vuonon toisella puolella läheltä Skalandin kylää lähtee myös kaunis vaellusreitti, joka vie ylös Husfjelletin huipulle. Tämä reitti on Senjan mittakaavassa helppokulkuinen, vaikka kyllä täälläkin korkeuseroa tulee yli 600 metrin verran. Vaelluksella on edestakaista mittaa vajaat kahdeksan kilometriä, joten reitti ei ole jyrkimmästä päästä. Aikaa on hyvä varata ainakin kolmisen tuntia.

Breidtindenin vaelluksella voi kivuta Senjan korkeimmalle huipulle 1001 metriin. Tällä reitillä saa varautua myös tarpomaan ylös jyrkkää lumista vuorenrinnettä pitkin. Vaellus soveltuu kokeneille vaeltajille, joilla ei ole korkean paikan kammoa, mutta toisaalta sen alkupätkästä suoriutuu helposti keskitason vaeltajakin. Breidtindenin reittiä voi suositella tiettyyn pisteeseen eli noin 600 metriin asti. Täältä on jo upeat maisemat alas vuonoon ja vuoristojärville. Reilun 200 metrin korkeudella sijaitsevan järven seutu soveltuu hyvin telttailuun, jos sellaisesta on kiinnostunut.

Senjalta löytyy myös muutama helppotasoinen kaikille soveltuva vaellus. Saarella on kaiken kaikkiaan yllättävän paljon vaellusreittejä. Erona Lofootteihin on se, että täällä vaellusreittien lähtöpaikat ja reiteillä olevat polkujen risteykset on merkattu paremmin. Maisemat ovat hyvin samankaltaiset, mutta Senjan reitit lienevät hiljaisempia. Kesäistä Senjaa voi lämpimästi suositella vaelluslomakohteeksi.