Cuscon lähettyvillä riittää nähtävää. Tarjolla on Machu Picchun ja Sateenkaarivuoren lisäksi paljon muitakin upeita paikkoja, joihin voi tehdä joko päivä- tai useamman päivän retkiä. Morayn inkarauniot ja Marakssn suolakaivokset ovat hyvä päiväretkikohde. Näissä paikoissa vierailimme omatoimisesti taksikyydillä. Kyyti järjestyi majapaikan kautta. Cochahuasin eläintensuojelualue on puolestaan hyvä puolipäiväretkikohde, ja siellä piipahdimme Über-taksin kyydillä. Kuskimmekin innostui katselemaan kanssamme luonnosta pelastettujen andienkondorien, alpakoiden, guanakojen, silmälasikarhujen ja monien muiden eläinten menoa suojelualueella.
Kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin ei aikamme Perussa nytkään riittänyt. Titicaca-järvellä, Punossa, Arequipassa ja Colca-kanjonilla olimme jo sentään käyneet vuonna 2011, mutta esimerkiksi Manun kansallispuisto jäi tälläkin kertaa väliin. Päätimme, että jos Peruun vielä kolmannen kerran joskus tulemme, lähdemme silloin ehdottomasti Manun sademetsiin. Samoin Waqrapukara sekä Palccoyon värillinen Vinicuncan tapainen vuori jäivät vielä näkemättä. Perussa vaan on niin paljon nähtävää!
Vinicuncan lisäksi teimme toisenkin päiväretken, joka sisälsi vaelluksen Andien upeissa maisemissa. Humantay-järvi on suosittu päiväretkikohde, ja sinne on myös syytä lähteä Cuscosta ajoissa. Retken ostimme tuttuun tapaan Luan Travel Perun kautta. Kahden hengen yksityisretki kustansi meiltä yhteensä $170 sisältäen kyydin, oppaan, aamiaisen ja lounaan. Liput Humantay-järvelle (noin $5/hlö) maksoimme lisäksi itse.
Cuscosta matka alkoi puoli viiden aikaan aamulla. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli ohjelmassa pikainen aamiainen, jonka jälkeen tunnin ajomatkan päätteeksi saavuimme vaelluksen lähtöpaikalle. Lähtöpaikka sijaitsee noin 3800 metriä merenpinnan yläpuolella, joten tälläkin vaelluksella on Vinicuncan vaelluksen tapaan syytä lähteä rauhallisesti liikkeelle. Kokalehtien pureskelusta ja lisähappipullosta saa apua ohuessa ilmassa liikkumiseen. Meillä oli kuitenkin allamme jo toissapäiväinen huima Vinicuncan vaellus, jossa noustiin yli 5000 metriin. Toki tämäkin vaellus pisti kyllä puuskuttamaan, sillä järven pinta on noin 4200 metriä merenpinnan yläpuolella. Aivan yhtä rankka se ei kuitenkaan ollut kuin Sateenkaarivuoren valloitus.
Noin tunnin vaelluksen jälkeen saavutimme ensimmäisen näköalapaikan. Humantay-laguuni on tavallisesti sinertävä, mutta sinä päivänä, kun me sinne vaelsimme, laguuni oli poikkeuksellisesti vihertävänturkoosi. Laguunin ympärillä on useita näköalapaikkoja, joista aukeavat hulppeat näkymät lumihuippuvuorten ympäröimälle järvelle. Rannallekin pääsee, mutta pääsy veteen on estetty köysin. Uiminen on siis kielletty.
Laguunin näköalapaikalla maistuvat eväät. Tuulenpitävä takki on myös tarpeen, sillä järvellä on vaelluksen päätteeksi hiukan vilpoisaa. Ihmisiä alkaa aamupäivän aikana kerääntyä laguunille yhä enemmän ja enemmän, joten olimme tyytyväisiä siihen, että lähdimme Cuscosta jo puoli viideltä aamulla. Paluumatka alas parkkipaikalle sujui sukkelaan, ja automatkan aikana poikkesimme lounaalle samaan ravintolaan, jossa aiemmin söimme aamupalan. Ravintolan hienoissa maisemissa nautitun lounaan jälkeen oli aika palata takaisin Cuscoon.
Tästä en ollutkaan kuullut. Näyttää kyllä todella upealta paikalta! Ja tuo on kyllä täysin totta, Perussa tosiaan on valtavasti nähtävää. Sinne yksistään voisi tehdä pidemmänkin reissun.
Kannattaa käydä, jos Peruun vielä joskus eksyt! 😊