Machu Picchu vuonna 2011 ja 2022

Machu Picchu on yksi niistä harvoista nähtävyyksistä, joihin olemme palanneet uudestaan. Machu Picchu on listattu yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä, ja kyllä se ihmeellinen paikka onkin. Jo vuoden 2011-2012 maailmanympärimatkan päätteeksi olimme listanneet sen mielestämme hienoimmaksi ihmisen rakentamaksi paikaksi. Nyt 11 vuoden jälkeen halusimme vielä kerran nähdä tämän inkojen kadonneen kaupungin. Mikä tekee tästä paikasta niin hienon, että halusimme palata sinne?

Mikä Machu Picchussa viehättää niin paljon?

Ensinnäkin, Machu Picchu sijaitsee henkeäsalpaavan hienolla paikalla Andien vuoriston harjanteella trooppisen vuoristometsän keskellä noin 2430 metrin korkeudessa. Alueen tunnusomainen vuori Waynapicchu kohoaa komeana upeiden raunioiden vieressä. Vastapäätä on vieläkin korkeampi Machu Picchu-vuori. Toisekseen, alueen historia on mystinen ja mielenkiintoinen. Tiedetään, että muinaiset inkat asuttivat kaupunkia noin vuodesta 1420 aina 1530-luvulle, jolloin espanjalaisvalloittajat saapuivat nykyisen Perun alueelle. Inkat hylkäsivät Machu Picchun hävittyään espanjalaisille. Machu Picchu oli kuitenkin niin hyvin piilossa, etteivät espanjalaiset koskaan löytäneet sitä. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se löydettiin vuonna 1911.

Miten Machu Picchu on muuttunut 11 vuodessa?

Machu Picchu on edelleen yhtä upea kuin se oli vuonna 2011, mutta turistien määrä on kasvanut melkoisesti. Kun vuoden 2011 aikana Machu Picchulla kävi miljoona turistia, oli luku kasvanut jo 1,5 miljoonaan vuonna 2018. Koronapandemian alkuvaiheen aikana Machu Picchu oli suljettu kahdeksan kuukauden ajan. Me kävimme Machu Picchulla marraskuussa 2022, ja karkeasti arvioituna turisteja oli low-season-ajankohdasta huolimatta selvästi enemmän kuin vuonna 2011.

Machu Picchun alueella liikkumiseen on sittemmin tullut erilaisia rajoitteita. Nykyään koko alue on jaettu viiteen circuitoon, kulkureittiin. Lippuja myydään kullekin reitille, ja ne ovat eri hintaisia. Lippuja voi ostaa netistä tai Machu Picchun kylästä (Aguas Calientes), elleivät ne sitten sisälly jo mahdollisen Cuscosta ostetun retken hintaan (kuten meillä vuonna 2011). Me valitsimme reitin 2, koska se sisälsi laajimman alueen Machu Picchusta. Käsittääksemme vierailija voi myös ostaa useampia reittejä. Meille kuitenkin riitti tuo 38€:n hintainen reitti 2 mainiosti.

Waynapicchulle otetaan vuoden 2011 tavoin edelleen vain 400 turistia päivässä, 200 kello seitsemän aamulla ja loput 200 kymmeneltä. Onneksi olimme kivunneet tälle mahtavalle vuorelle jo vuonna 2011, sillä nyt liput olivat kaikki loppuunmyytyjä, vaikka tiedustelimme niitä jo noin viikko etukäteen. Jos siis haluaa päästä Waynapicchulle, on liput syytä ostaa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Machu Picchu-vuori, josta koko paikka on saanut nimensä, kohoaa ylväänä Waynapicchua vastapäätä. Sinnekin pääsee Waynapicchun tavoin vaeltamaan. Me jätimme harkinnan jälkeen tämänkin paikan tällä kertaa väliin. Lisämaksu, 55€/hlö, tuntui turhan suurelta, ja meillä vierähti jo muutenkin alueella puolisen päivää.

Toinen suuri muutos sitten vuoden 2011 on se, että kulkureitit ovat ainoastaan yksisuuntaista. Kannattaa siis edetä rauhallisesti ja huolellisesti, sillä takaisin ei voi palata kuin ainoastaan ostamalla uuden lipun. Aina ei tosin edes huolellinen eteneminenkään auta. Esimerkiksi kakkosreitillä on pieni osa alueesta jaettu niin, että vierailijan täytyy valita joko ylemmän tai alemman reitin väliltä. Koska olimme ymmärtäneet pääsevämme kaikille reitin 2 alueille, emme ajatelleet asiaa siinä kohtaa sen tarkemmin. Valitsimme alemman reitin, aikomuksena mennä ylempi reitti myöhemmin. Tämäpä ei yksisuuntaisuuden vuoksi ollutkaan mahdollista. Kyselimme asiasta eräältä vartijalta, ja hän tarjosi meille oikotietä ja pääsyä kyseiselle ylemmälle reitille, jossa hienoimmat näköalapaikatkin sijaitsevat, 25 euron lisämaksua (lue korruptiorahaa) vastan. Ei auttanut muu kuin  maksaa se. Ylemmän reitin poisjääminen olisi nimittäin ollut huono juttu, sillä siellä sijaitsee paikka, jossa olimme ottaneet kuvan itsestämme 11 vuotta sitten, ja halusimme palata samaan paikkaan uutta kuvaa varten. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kyseisten kivenlohkareiden päälle meneminen oli jossain vaiheessa estetty köysin. Jouduimme siis poseeraamaan kivien vieressä olevalla kulkuväylällä. No, lähelle kuitenkin pääsimme!

Kannattiko paluu Machu Picchulle?

Toki ensimmäinen vierailu inkojen kadonneeseen kaupunkiin oli aivan erityinen ja hohdokas, mutta silti voimme sanoa, että kannatti palata. Machu Picchu jaksoi sykähdyttää vielä toisellakin kerralla. Vaikka vierailua hiukan laimensivat uudet kulkurajoitukset ja kasvanut turistien määrä, oli silti hienoa nähdä tämä maailman ihme vielä kerran. Machu Picchun alueella elävät laamat ovat sittemmin kesyyntyneet, ja nyt joitain pääsi jopa rapsuttamaan. Ja tuo junamatka Ollantaytambosta Machu Picchu-kylään PeruRailin nostalgisella junalla halki kauniiden maisemien oli myös uudestaankin kokemisen arvoinen. Matkasta puuttui enää se, että olisimme nähneet junan ikkunasta Andeilla elävän silmälasikarhun pötköttelevän puron rantapenkereellä.