Majoituimme San Pedro de Atacamaan kahdeksi yöksi. Tämä pikkukaupunki sijaitsee Pohjois-Chilessä vajaan 50km:n päässä Bolivian rajasta keskellä autiomaata. Kaupungin tiet ja kadut ovat hiekkaa. Talojen rakennusmateriaalina on käytetty punertavaa savea. Rakennusten julkisivut ovat ankeita, koska ulkoseiniä ei ole kukaan vaivautunut maalaamaan. Silti kaupungista löytyy esim. ihan hienoja ravintoloita ja viihtyisä keskusaukio. Boliviaan verrattuna hintataso on korkea, ja esimerkiksi vaatimattomasta hostellihuoneestamme jouduimme pulittamaan peräti 28e/yö. Saimme myös heittää hyvästit halvoille ravintolaillallisille.
San Pedro Atacamasta järjestetään paljon retkiä lähiseudun nähtävyyksille. Kuitenkin suurin osa nähtävyyksistä oli samaa sorttia, mitä olimme jo Bolivian puolella nähneet (laguuneita, suola-aavikko, autiomaan maisemia yms.), joten valitsimme retkien joukosta sellaisia, jotka olisivat meille uudenlaisia. Jo heti tulopäivän illansuussa Pete halusi lähteä kokeilemaan hiekkalautailua. Hän on aiemmin harrastanut lumilautailua, joten tämä oli kesäinen korvike hänen vanhalle harrastukselleen. Anu ei puolestaan viitsinyt niin sanotusti maksaa turhasta, koska laji ei häntä kiinnosta. Peten lautaillessa autiomaan hiekkadyyneillä Anu päätti lähteä tutustumaan San Pedro de Atacaman ravintolatarjontaan.
Seuraavana yönä Peteen iski tämän reissun ensimmäinen vatsatauti, joskaan se ei kauhean paha ollut. Anulla oli ollut samankaltaisia oireita edellisenä iltana, mutta oireet hävisivät yön aikana. Kävimme aamupäivällä kaupungin terveyskeskuksessa. Lääkäri ei ollut paikalla, eikä hoitajasta oikein hirveästi apua ollut. Piikin hoitaja olisi voinut pistää, mutta ei oikein hirveästi houkuttele ottaa tällaisissa maissa noita piikkejä, hygieniataso kun ei ole ihan Suomen luokkaa… Joitain tippoja ja jauhetta hoitaja antoi Petelle, lisäksi listan sallistuista ja kielletyistä ruoka-aineista. Kerroimme hoitajalle, että Peten silmässä on myös ongelma, että siellä taitaa olla hiekkamurusia edellisen päivän lautailureissusta. Tähän hoitaja totesi, että menkää ostamaan joitain silmätippoja kaupasta. Että sellaista. Me kun luulimme, että silmää voisi tutkia ja jopa poistaa sieltä ongelman aiheuttajan. Itsekin olimme roskaa yrittäneet edellisenä iltana poistaa, mutta tuloksetta.
Vatsatauti ei menoa haitannut. Iltapäivällä lähdimme retkelle Kuulaaksoon. Kuulaakso on alue, joka muistuttaa Kuun pintaa. Kirkas aurinkoinen ilma teki kalliomuodostelmista upean näköisiä. Navakka tuuli pöllytti hiekkaa paikka paikoin, joten saimme olla tarkkana, ettemme saaneet lisää hiekkaa silmiimme. Retken lopuksi nousimme Kuulaakson eräälle kukkulalle, josta sitten katselimme auringonlaskua.
Pari tuntia Kuulaakson retkeltä palaamisen jälkeen lähdimme jo uudelle retkelle. Tämän yöretken tarkoituksena oli tutkia tähtitaivasta läheisellä observatoriolla. Olosuhteet täällä Pohjois-Chilen kuivalla aavikkoalueella ovat otolliset tähtien tarkkailulle, koska valtaosa illoista on pilvettömiä.
Iloksemme opas oli kanadalainen tähtitieteilijä, joka parempien ilmojen perässä oli pari vuotta aiemmin muuttanut Kanadasta Chileen. Saimme siis kunnon englanninkielisen opastuksen. Aluksi oppaamme kertoi yleisiä asioita taivaankappaleista sekä hieman historiaa siitä, miten ihmiset ovat näitä taivaankappaleita ennen muinoin tarkkailleet ja kuinka kehityksen eteneminen on muuttanut ihmisten käsityksiä maailmankaikkeudesta. Lisäksi hän nimesi meille eri tähtiä, joista monet olivat sellaisia, joita ei näe kuin täällä eteläisellä pallonpuoliskolla. Aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiterkin näytti ihan tähdeltä, mutta kun katsoimme sitä suuren kaukoputken läpi, niin huomasimme, että tutunnäköinen planeettahan se siellä killittää kirkkaassa yössä!
Lopuksi saimme siis katsella tähtiä, Kuuta ja Jupiteria erilaisten kaukoputkien läpi. Kuu oli tuona iltana vielä lähes täysi, ja pystyimme kaukoputken läpi havaitsemaan mm. Kuun kraaterit melko tarkkaan. Jotkut tähdistä olivat niin kaukana, että niitä ei paljaalla silmällä pystynyt edes näkemään, mutta kaukoputken läpi kylläkin. Nämä tähdet olivat kaukana toisissa galakseissa. Tämä retki oli mielenkiintoinen. Ainut miinus oli todella kylmä yö. Päivisin täällä saa hikoilla helteessä, mutta öisin toppavaatteille on käyttöä. Onneksi retken järjestäjät toivat meille toppatakkeja ja huopia. Retki päättyi kuuman kaakaokupin ääressä kysymysrinkiin observatorion mökissä. Joku kuorsasi oppaan vastaillessa kysymyksiin. Meitäkin jo väsytti. Aamulla oli määrä lähteä pitkälle bussimatkalle kohti Chilen pääkaupunkia Santiagoa.