Kauhean kaoottinen Bangkok

Bangkokin bussiasema sijaitsi kaukana keskustasta. Bussiaseman infopisteen naiset neuvoivat meille, millä bussilla pääsisimme hotelliimme. Matkustimme paikallisbussilla lähes tunnin. Kuski vinkkasi meille, missä päin hotellimme olisi. Aloimme kävellä sinne suuntaan. Hotellia ei löytynyt, joten jouduimme alkaa kysellä ohjeita hotelliimme. Kävi ilmi, että hotelliin oli vielä matkaa kilometrejä. Kävelimme muutaman kilometrin rinkkojen kanssa. Loppumatkan menimme tuktukin kyydillä. Olimme hotellilla lähes kolme tuntia Bangkokin eteläiselle bussiasemalle saapumisen jälkeen.

Olimme taas tehneet todellisen löydön hotellin suhteen netin kautta. Saimme huoneen hienosta kolmen tähden hotellista vain 11e:lla/yö. Nettivaraajan etuna meille annettiin vielä isompi huone kuin mitä olimme varanneet. Jos olisimme varanneet samaisen hotellihuoneen paikan päältä, olisimme maksaneet siitä kolminkertaisen hinnan. Täällä todellakin kannattaa majoitus olla etukäteen varattuna!

 

Hyvä hotelli pelasti kolmen päivän vierailumme Bangkokissa. Bangkok nimittäin oli yksi reissumme kauheimmista paikoista. Tämä yli yhdeksän miljoonan asukkaan suurkaupunki ei meiltä kovin hyvää arvosanaa saa. Kaupungissa on hienoja temppeleitä, mutta muuta hyvää siitä ei oikein voi sanoa. Kaupunki on saasteinen, meluisa ja ruuhkaisa. Siellä on todella vaikeaa ja hidasta liikkua jalkaisin lukuun ottamatta temppelialueita, joihin on panostettu hiukan enemmän. Tuntuu, että lyhyeenkin matkaan saa menemään tuhottomasti aikaa. Julkisia liikennevälineitä on, on ilmajuna ja metro, mutta niillä ei pääse esimerkiksi nähtävyyksille tai kaikille bussiasemille, vaan päätepysäkiltä pitää jatkaa jollain paikallisbussilla, taksilla tms.  vielä eteenpäin. Kartan kanssa liikkuminen on todellista arpapeliä, sillä kartat eivät vastaa todellisuutta, eikä niihin ole merkitty kaikkia katuja.Tosin eipä kaupungistakaan tahdo löytyä katujen nimiä. Nähtävyydet on merkattu karttaan miten sattuu. Meidän piti jatkuvasti kysyä neuvoa ihmisiltä, ja siltikin liikkuminen oli haastavaa. Asiaa vaikeutti vielä thaimaalaisten yleisesti ottaen todella heikko englanninkielen taito. Karttaa he eivät osaa lukea senkään vertaa.

 

Seuraava etappimme Bangkokin jälkeen tulisi olemaan Kambodza ja siellä Siem Reap. Kävimme ostamassa liput jo kaksi päivää ennen matkaa Bangkokin pohjoiselta bussiasemalta. Matka sinne julkisilla kulkuvälineillä hotelliltamme kesti tunnin. Löysimme kuitenkin oikean tiskin ja saimme liput kahden päivän päähän rajalle menevään bussiin. Loppupäivän pyörimme ostoskeskuksissa, jotka olivat nekin hyvin sekavia paikkoja. Onneksi meidän ei tarvinnut tehdä mitään suurempia ostoksia. Vitamiineja ja jääkaappimerkin onnistuimme sentään löytämään.

Bangkokissa ollessamme meidän piti pestä pyykkiä. Meille luvattiin, että saisimme käyttää hotellin pesukonetta ja pestä pyykkimme itse, mutta kun myöhemmin kysyimme asiaa, ei se ollutkaan enää selvä juttu. Meille sanottiin, että meidän pitäisikin viedä pyykit pesulaan. Sanoimme, että olimme jo ostaneet pesuainet ja että meille oli luvattu pesukoneen käyttömahdollisuus hotellilla. Asia meni lopulta kuitenkin niin vaikeaksi, että katsoimme parhaaksemme pestä vaatteet käsipelillä hotellihuoneen ammeessa. Tilavassa ammeessa pyykit peseytyivät hyvin. Kuivuminen tosin kesti ilmastoinnista huolimatta yllättävän kauan.

 

Bangkokissa halusimme tietenkin nähdä kaikki kaupungin hienot temppelit. Ajattelimme, että eihän siinä montaa tuntia mene, olimmehan Roomankin joskus kiertäneet yhdessä päivässä, ja siellä oli todella paljon nähtävää. Asia ei sitten mennytkään ihan niin. Kuten sanottu, liikkuminen Bangkokissa on mahdottoman hidasta. Vaikka temppelit kartalla näyttivät olevan melko lähellä toisiaan, ei todellisuus ollutkaan ihan niin yksinkertainen. Aloimme temppelikierroksen metron päätepysäkiltä, josta suuntasimme eteenpäin kävellen. Kävimme ensin katsomassa Wat Traimitr- temppeliä, jonka sisällä komeili suuri kultainen buddhapatsas. Patsas ja itse temppelikin olivat kyllä hienoja.

Wat Traimitrilta aloimme kävellä Golden Mount- kukkulaa kohti. Kukkulan huipulla on Wat Saket- temppeli. Sinne olikin vaikea löytää, koska nähtävyys oli merkattu kartalla väärään kohtaan. No, kysymällä löysimme perille. Sieltä sitten suuntasimme kohti Grand Palacea, jokia lienee Bangkokin suosituin nähtävyys. Kyseessä on suuri temppelialue.  Matkalla joku paikallinen tuli sanomaan meille, että tänään keltaisella kilvellä varustetut tuktukit vievät turisteja halvalla muutaman muun nähtävyyden kautta Grand Palacelle. Meidän pitäisi vain hakea parista vaate- ja ompeluliikkeestä ilmaisia bensakuponkeja kuskille, ja lopuksi maksaisimme kyydistä vain 10 bahtia (n. 25snt). Mitään muita maksuja ei tulisi. Hyppäsimme tuktukin kyytiin, sillä olimme jo kävelleet ihan tarpeeksi. Kävimme tosiaan katsomassa yhtä temppeliä sekä korkeaa buddhapatsasta. Bensakuponkien haku olikin sitten ei niin mukavaa, vaikkakin itse kuponkeja meidän ei tarvinnut pyytää, vaan kuski sai ne itse.  Molemmissa paikoissa meille tietenkin yritettiin tyrkyttää vaatteita mittatilaustyönä. Sanoimme, että lähtisimme seuraavana päivänä Kambodzaan, emmekä muutenkaan haluaisi mitään ylimääräistä kannettavaa mukaamme. Ompelijamiehet sanoivat, että he voivat lähettää vaatteet Suomeen. Emme suostuneet taivutteluyrityksistä huolimatta. Ensimmäisen liikkeen mies näytti pettyneeltä ja nyrpeältä, kun emme tilanneet mitään. Toisessa paikassa puolestaan ompelija puhui jopa jonkin verran suomea. Kun emme suostuneet miehen ehdotuksiin, hän sanoi meille : ”Menkää pois suomalaiset perkele!” Olimme ihan äimän käkenä, että tätätkö se kuuluisa thaimaalainen ystävällisyys on. Piti ihan kysyä, onko myyjä thaimaalainen, kun ei oikein käytös siltä vaikuttanut.  Olihan noita epäystävällisiä ihmisiä muuallakin Thaimaassa ollut, mutta tämä mies oli kyllä aivan omaa luokkaansa.

 

Tuktuk- kuskimme näytti vaivautuneelta, kun tulimme ulos viimeisestä ompeluliikkeestä. Hän oli varmaankin kuullut ulos asti käymämme keskustelun liikkeessä. Ison buddhapatsaan luona kuski sanoi, että hänen pitää kohta lähteä hakemaan lasta koulusta. Sanoimme, että käymme vain nopeasti ottamassa kuvan patsaasta. Kun tulimme takaisin, oli kuski hävinnyt. Heh, että sellainen huijari. No, meidän ei sitten tarvinnut maksaa edes sitä 10 bahtia, tosin emme päässeet perille Grand Palacellekaan. Kuski sai ilmeisesti sen, mitä halusikin, eli ilmaiset bensakupongit.

 

Suoriuduimme Grand Palacelle ja sieltä muillekin lähistön hienoille temppeleille. Wat Arun eli Aamunkoiton temppeli komeili likaisen Chao Phraya- joen toisella puolella. Nämä temppelialueet olivat Bangkokin viihtyisintä aluetta, tosin katukojut olivat niitä samoja ränsistyneitä rakennelmia kuin muuallakin. Kunnon ravintoloita ei juuri ollut. 7eleven- kaupat olivat pelastuksemme täällä, sieltä löytyi kiinteähintaisia edullisia tuotteita. Katukojuissa sai olla tarkkana, ettei maksanut ylihintaa. Täällä kun turisteilta yritetään sumeilematta nyhtää rahaa enemmän kuin paikallisilta.

 

 

 

 

Kuuma ja kostea lähes 40- asteen helle ei helpottanut temppelikierrostamme yhtään, päinvastoin. Juomaa kului, nälkä ei tahtonut millään tulla. Päivän pelastus oli jälleen kerran tuttu ja turvallinen Hard Rock Cafe, josta saa hyvää ja asiallista amerikkalaistyylistä palvelua ja hyvää ruokaa. Kello olikin sitten jo yhdeksän illalla, kun vihdoin ja viimein astuimme sisään hotellihuoneeseemme. Olimme yltä päältä liassa. Eivät pelkästään sandaalimme, vaan koko ihomme tuntui oleva aivan pinttynyt liasta. Huh, mikä kaupunki ja mikä temppelikierros!