Viikko Dominicalla

Guadeloupen jälkeen vuorossa oli Dominica, meille uusi maa. Olimme etukäteen varanneet netin kautta laivaliput kyseisten saarten välillä, hintaan 59€/hlö. Satamassa kaikki toimi hyvin, ja vaikka laiva oli vähän myöhässä, pääsimme mukavasti perille Dominican pääkaupungin Roseaun satamaan. Roseau oli illan hämärässä yllättävän hiljainen, vaikka muutamiin outoihin huuteleviin tyyppeihin törmäsimmekin kadulla astellessamme rinkat selässä kilometrin matkan satamasta kohti majapaikkaa. Kieltämättä vähän karmivaa se oli. Majapaikan isännän mukaan kyseiset tyypit ovat kuitenkin harmittomia, heillä vain menee lujaa. 

Olimme päätyneet majoittumaan koko kahdeksan päivän Dominican vierailun ajaksi samaan AirBnb-huoneistoon. Monissa paikoissa majapaikkamme oli vaihtunut vähän turhankin tiiviisti, ja nyt halusimme pientä breikkiä jatkuvasta rinkkojen purkamisesta ja pakkaamisesta. Vaikka Roseau ei ole Dominican parhaita alueita, oli sataman ja kunnon kauppojen läheisyys iso plussa. Majoituspaikkamme ja erityisesti sen isäntä olivat saaneet netissä hyvät arvostelut, joten uskalsimme varata peräti kahdeksan yötä samasta majapaikasta. Suurimman osan ajasta viettäisimme siis pääkaupungissa, joka on kuitenkin kooltaan melko pieni, sillä siellä asuu vain noin 14 000 asukasta. Saaren muihin osiin tutustuisimme vuokra-autolla.

Roseaun ehdoton miinus on se, ettei mereen pääse uimaan oikein mistään. Meri kimmeltää kirkkaana ja houkuttelevana kaupungin edustalla, mutta kunnon uimarannoille on matkaa. Kaupungin ainoa ranta on roskainen, eikä houkuttele uimaan. Keskustasta löytyy ravintola, jonka laiturilta kirkkaaseen veteen voi pulahtaa, mutta ravintola kiskoo lystistä peräti kymmenen euron maksun. Yritimme kysellä, josko mereen pääsisi ostamalla ravintolasta ruokaa ja juomaa, mutta tämä ei onnistunut.

Roseaun hienoin paikka on Morne Bruce-näkölapaikka, jonne on keskustasta vajaan puolen tunnin kävelymatka. Kukkulalle pääsee autolla, mutta sinne voi myös kivuta varjoisaa polkua pitkin. Polku lähtee ”kasvitieteellisestä puutarhasta.” Näköalapaikalta avautuvat näkymän keskustaan ja Karibianmerelle. Aamu on paras aika käydä täällä.

Dominica ei ole turisteilla pilattu maa. Moniin nähtävyyksiin saa tutustua lähes yksin. Karibianristeilijät pysähtyvät Roseaun satamassa, mutta joka päivä emme risteilijöitä nähneet. Joillain nähtävyyksillä sattui olemaan pikkubussilastillinen laivaturisteja, mutta hetken odottelun jälkeen ryhmä aina poistui paikalta melko äkkiä, varmaankin tiukan aikataulun vuoksi.

Vuokrasimme auton Dominicalla kahdeksi päiväksi. Kolmaskin päivä olisi mennyt, sillä saarella on yllättävän paljon nähtävää. Erityisesti saaren sisäosa on kaunis, sillä jylhiä vuoria peittävät vehreät sademetsät. Teiden kunto vaihtelee, mutta monttuihin ja reikiin on syytä varautua.

Sademetsiin kätkeytyy monia kauniita vesiputouksia ja kuumia lähteitä. Ainakin suosituimmille putouksille on viiden euron pääsymaksu, mutta jos aikoo kiertää useita paikkoja, kuten me teimme, kannattaa ostaa 12 euron viikkopassi, jolla pääsee vesiputouksille ja muutamalle muullekin nähtävyydelle.

Dominican korkeimmat vesiputoukset ovat Trafalgar-putoukset. Ne sijaitsevat saaren eteläosissa vuorten ja sademetsän keskellä. Putouksille on parkkipaikalta muutaman sadan metrin helppo kävelymatka. Vasemman putouksen luo voi mennä lillumaan lämpimään veteen Secret Pool-nimiseen paikkaan. Dominicalla on muitakin lämpimiä kylpemispaikkoja, mutta meiltä ne jäivät tällä kertaa väliin. Mikään paikka ei houkutellut niin paljon, ja koska käyntikohteita oli paljon, tingimme ajasta tässä kohtaa, olimmehan vastikään kylpeneet Guadeloupen lämpimissä vesissä useaan kertaan.

Trafalgar-putouksilta hieman pohjoiseen päin on kaunis Emerald Pool. Parkkipaikalta kävelee tällekin putoukselle melko nopeasti ja helposti. Pieni putous laskee altaaseen, jossa voi käydä uimassa kirkkaassa vihertävässä vedessä. Vesi on hieman viileää, mutta siinä tarkenee kuitenkin ihan hyvin käydä pulahtamassa.

Dominican pohjoisosissa on Cabrits-kansallispuisto, jonne pääsee viiden dollarin pääsymaksulla tai aiemmin mainitsemallamme viikkopassilla. Puiston kohokohta on Shirley-linnoitus. Kyseessä on englantilaisten 1700-luvulla rakentama sotilastukikohta. Linnoitus olisi varmasti jo melko ränsistyneessä kunnossa, ellei sitä oltaisi 1980-luvulla restauroitu. Näkymät linnoitukselta aukevat kimmeltävälle merelle.

Saaren eteläkärjessä on vielä hienompi näköalapaikka Scott’s Head. Tänne on ilmainen pääsy. Autolla voi ajaa ylös näköalapaikalle asti. Halutessaan voi kivuta vielä pienen matkan ylös korkeimmalle kukkulalle.

Dominicalta ei juuri vaaleita palmurantoja löydy. Saaren tuliperäisyyden vuoksi rannat ovat tummahiekkaisia. Kauniita rantoja on kuitenkin siellä täällä, ja palmuja löytyy niin rannoilta kuin varsinkin vuorenrinteiltä. Osalle rannoista on viiden euron pääsymaksu, eikä viikkopassi kelpaa. Suurimpaan osaan rannoista pääsee kuitenkin ilmaiseksi. 

Yksi kauneimmista rannoista on Batibou Bayn ranta, jolle on parkkipaikalta 15 minuutin kävelymatka. Matkan voi myös ajaa nelivetoautolla. Ranta on maksullinen. Rannan edustalla on kuvattu Pirates of the Caribbean-elokuvaa.

Purple Turtle-ranta on puolestaan ilmainen, tien vieressä lähellä Cabrits-kansallispuistoa oleva ranta. Ranta soveltuu erinomaisesti uimiseen, sillä vesi on lämmintä ja kirkasta ja merenkäynti lempeää.

Toinen pääkaupunkia hieman lähempänä oleva kaunis ranta on Mero. Merolla kävimme pikaisella visiitillä ensin auton kanssa, ja palasimme sinne sitten uudestaan autonvuokrauksen jälkeen parin viimeisen luppopäivän aikana paikallisbussilla. Meron rannasta (kuten oikeastaan koko Dominicasta) tuli meille jollain tapaa mieleen Jamaika. Muutamassa kohtuuhintaisesta rantabaarista kantautui rennon reggaen rytmejä, ja meno oli muutenkin leppoisaa. Rantatuoleista maksoimme vuokraa vain vajaat kaksi euroa/tuoli.

Dominican saaresta jäi meille pääasiassa positiiviset fiilikset. Vaikka kaduilla näkyi enemmän kerjäläisiä ja kodittomia kuin muilla tällä reissulla käymissämme Karibian maissa, ja vaikka paikallisten rentous oli täälläkin suomalaisittain vähän liiankin äärimmäisyyksiin viritettyä, peittosivat kauniit maisemat ja hienot käyntikohteet nämä seikat. Luonto ja turistien vähyys ovat ehdottomasti Dominican parhaita puolia. Hintataso on hieman alhaisempi kuin monissa muissa Karibian maissa, mutta ihmetystä aiheuttaa edelleen ruuan kallis hinta suhteutettuna palkkatasoon. Jopa Suomen hintoihin verrattuna ovat monet tuotteet täällä käsittämättömän kalliita. Suklaasta, maitotuotteista ynnä muusta tuontitavarasta saa pulittaa vähintään kaksinkertaisen hinnan kotimaahan verrattuna. EU:alueeseen kuuluvilta naapurisaarilta Guadeloupelta ja Martiniquelta voi myös esimerkiksi kosmetiikkatuotteita ostaa monin kerroin halvemmalla kuin Dominicalta. Kaiken huippuna Roseaun satamassa täytyy vielä maksaa 30 euron suuruinen lähtöverokin.

Jotain halpaakin Dominicalta sentään saa. Esimerkkeinä mainittakoon edullinen pikkubussikyyti Roseausta Meron rannalle (18km). Tämä maksoi alle kaksi euroa/hlö, samoin kuin rantatuolin vuokraus. Olut on ravintolassa hieman halvempaa kuin Suomessa, ja Airbnb-majapaikasta maksoimme viikkoalennuksen jälkeen noin 56€/yö (vaatimaton, mutta menettelevä huoneisto). Karibian mittapuulla mitattuna huoneiston hinta on maltillinen, vaikkakin kaukana esimerkiksi Kolumbian tai Perun hintatasosta. Kiitämme Dominicaa, ja jatkamme matkaa kohti Ranskaa, jälleen kerran! 😊