Islanti roadtrip osa 2: Länsivuonot

Islannin länsivuonot on ehkä maan syrjäisin kolkka. Niiden näkemistä varten täytyy poiketa kehätieltä jonkin verran, ja aikaakin saa menemään useita päiviä. Me kiersimme Länsivuonot parissa päivässä, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ollut enempää. Kaksi viikkoa Islannissa ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä aika. Halusimme kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon, joten maan koillisosien upeiden maisemien ohittaminen ei ollut vaihtoehto.

Länsivuonojen maisemat muistuttavat Norjan rannikkomaisemia. Erona on se, että tämä alue on syrjäisempää ja rauhallisempaa. Turisteja on vähän muualle Islantiin verrattuna. Autoja tulee vastaan harvoin, ja tiet ovat osin vielä ihan hiekkateitä. Keskinopeus on täällä väkisinkin alhaisempi kuin muualla Islannissa. Hiekkateiden yleisrajoitus on 80 km/h, mutta käytännössä tällaisen nopeuden ylläpitäminen ei ole järkevää paristakin syystä. Tiet ovat paikka paikoin mutkaisia. Lisäksi maisemien vuoksi on mukavampi edetä rauhassa.

Lampaita ja hevosia näkee laiduntavan niityillä ja vuorenrinteillä paljon. Maatiloja ja pieniä kyliä on siellä täällä. Länsivuonoilla asuu alle 8000 ihmistä, joten ruuhkia ei ole. Palveluita on myös vähemmän kuin muualla Islannissa, mutta ei täällä nälkään silti pääse kuolemaan. Pieniä bensa-asemiakin löytyy sieltä täältä.

Länsivuonojen kuuluisin yksittäinen käyntikohde ja nähtävyys on Latrabjargin kalliojyrkänteet sekä niiden kesäiset asukit lunnit. Maan läntisimmässä kärjessä mereen henkeäsalpaavan korkealta pudottautuvilla kallioilla voi kesäisin nähdä lunneja niin läheltä, että jopa kännykälläkin saa hyviä kuvia. Parkkialueelta voi kävellä polkua pitkin pitkälle jyrkänteen reunamaa pitkin, mutta parhaat lunnipaikat ovat melko lähellä. Kun kurkkaa hieman turvaköysien yli, näkee näiden ihastuttavien lintujen seisoskelevan ja tapittavan pesäkolojensa lähettyvillä jyrkänteen reunamalla jopa metrin parin päässä.

Hyviä käyntikohteita Länsivuonojen alueella ovat myös kuumat luonnonlähteet, joissa voi kylpeä ihan ilmaiseksi. Hellulaugin altaaseen mahtuu helposti kymmenenkin ihmistä, ja ainakin päiväsaikaan saa varautua muihinkin kylpijöihin. Heydalurin kuuma lähde puolestaan sijaitsee leirintäalueen kupeessa keskellä niittyä ja on huomattavasti pienempi. Täällä saimme kylpeä kaksistaan, tosin seuraava porukka oli sitten jo jonossa meidän jälkeemme. Paras aika kylpeä millä tahansa lähteellä on varhainen aamu tai myöhäinen ilta.

Nähtävyydeksi voidaan laskea myös hienot maisemat, joista Länsivuonoilla ajaessa saa kyllä nauttia koko ajan. Vuonojen rannoilla vuorten solassa sijaitsevat pikkuiset kylät ovat kaikki hyviä pysähdyspaikkoja. Isafjördur on erityisen hienolla paikalla ja on hiukan isompi keskus, joten siellä kannattaa piipahtaa.

Leirintäalueita löytyy Länsivuonojen alueelta myös jonkin verran. Täällä päin maata ei kylläkään ”No overnight stay”-kylttejä ole viritelty kovinkaan moneen paikkaan, joten tien poskessa jollain levikkeellä tai levähdyspaikalla yöpyminen tulee kyseeseen, jos leirintäalueelle ei ehdi ihmisten aikoihin.

Länsivuonoilla tienvarsien huoltoasemat ja kahvilat ovat siis harvemmassa kuin muualla Islannissa. Löysimme yhden todella viihtyisän kahvilan tien varresta ihan sattumalta, ja tätä paikkaa voikin suositella. Kyseessä on Litli bær, joka löytyy maps.me-ohjelman avulla. Paikka on Isafjördurista eteenpäin suunnan ollessa Holmavik eli itä. Litli bærista saa muun muassa hyviä vohveleita, ja palvelu on hyvää.

On todella harmi, että jouduimme hiukan kiirehtimään eteenpäin ja ajamaan halki näiden maisemien vain parissa päivässä. Mutta kuten sanottu, Islannissa on niin paljon kaikkea hienoa nähtävää, ettei jokaisessa mielenkiintoisessa tai kauniissa paikassa voi pysähtyä parin viikon matkalla. Saimme onneksi sentään kuitenkin ajella rauhassa ja ihastella näiden syrjäisten seutujen maisemia. Näimmepä matkalla jopa naalinkin! Tämä naali vain oli niin kovin liikkuvaista sorttia, ettei siitä kovin hyvää kuvaa ehtinyt napata.

Lue myös Islanti-juttusarjan osa 3 tästä!