Kuala Lumpur oli ensimmäinen kohteemme Malesiassa. Singapore-Kuala Lumpur- lennolla huomasimme AirAsian lehdestä, että kuuden päivän päästä ajettaisiin Malesian formulakisat. Pete halusi ilman muuta päästä kisoihin, joten oli aika tehdä pikku muutos matkaohjelmaan. Alunperin meidän piti olla Kuala Lumpurissa kaksi yötä ja jatkaa siitä sitten Penangiin, mutta nyt meillä olisi viisi päivää aikaa ennen formulakisoja. Emme halunneet olla niin pitkään Kuala Lumpurissa, joten päätimme parin päivän päästä lähteä kahdeksi yöksi Melakan kaupunkiin ja palata sitten Kuala Lumpuriin päivää ennen formuloita.
Kuala Lumpur osoittautui keskinkertaiseksi paikaksi. Hotellimme sijaitsi lähellä pilvenpiirtäjiä, ja tämä alue olikin kaupungin parasta antia. Ostos- ja ruokamahdollisuuksia oli runsaasti ja ympäristö oli kohtalaisen siisti. Monilta muilta alueilta kaupunki olikin sitten epäsiistimpi. Liikkuminen oli monissa paikoissa jalkaisin vähän hankalaa, kun liikennettä oli runsaasti, eikä kunnon suojateitä ja jalkakäytäviä aina ollut. Sitä sitten piti vain tunkea ja puikkelehtia muiden paikallisten tavoin autojen välistä tien yli. Liikuimme myös jonkin verran ilmajunalla sekä junalla. Julkinen liikenne toimi kohtalaisesti.
Vaihdoimme suurkaupungin hulinat pariksi piväksi hiukan rauhallisempaan Melakaan. Sinne matkusti bussilla Kuala Lumpurista vain kahdessa tunnissa. Melakan hotellimme Discovery Guesthouse sijaitsi aivan erinomaisella paikalla lähellä kaikkea ja oli halpa, mutta muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan. No, kyllähän pari yötä menee melkein missä tahansa luukussa nukkuessa.
Melaka osoittautui ihan kivaksi kaupungiksi hengailla ja kuluttaa aikaa kisoja odotellessa. Kaupungin nähtävyydet olivat tosin aika nopeasti nähty. Turisteja oli melko paljon, lähinnä aasialaisia. Iltavalaistuksessa Melaka näytti kivalta, kun katulyhtyjen valot heijastuivat kaupungin halki virtaavan joen pintaan. Itse joki ei päivällä ollut niin kaunis sameine vesineen. Hajukin oli paikka paikoin vähän ilkeä. Sääli, ettei täälläkään vesistöjä ole onnistuttu pitämään puhtaina!
Melakasta matkasimme takaisin Kuala Lumpuriin. Olimme jättäneet rinkkamme säilöön erääseen toiseen hotelliin, joka sijaitsi lähellä ensimmäistä Kuala Lumpurin hotelliamme. Kätevää, ei tarvinnut raahata kaikkia tavaroita Melakaan ja takaisin. Rinkat odottivat meitä sitten kirjautuessamme sisään kyseiseen hotelliin.
Sitten oli vuorossa Kuala Lumpurin vierailumme kohokohta – Petronas Malaysia Grand Prix- formulakisat. Rata sijaitsi kaukana keskustasta, noin tunnin bussimatkan päässä. Ihme juttu, että rata (kuten myös radan vieressä oleva kansainvälinen lentokenttä) on rakennettu niin kauas keskustasta, vaikka lähempänäkin olisi ollut lääniä vaikka kuinka paljon.
Kilpailupaikalle ei saanut viedä omia ruokia ja juomia, mutta arvelimme, että tarkastukset ovat taas sitä luokkaa, että pikkuisen kurkistetaan repun sisään ja se on siinä. Niinhän se meni tälläkin kertaa. Salakuljetimme repuissamme sisään vähän mehua, puolitoista litraa vettä sekä pussillisen banaaneja. Joku olisi kyllä halutessaan voinut viedä sisään vaikka aseen tai pommin, sen verran ylimalkainen tuo tarkastus tuntui olevan. Olisi luullut näin isossa tapahtumassa olevan paremmat turvatarkastukset!
Helle oli armoton asettuessamme istumaan katsomon nurmikolle. Onneksi olimme ostaneet liput katettuun katsomoon. Katettu katsomo oli hyvä myös siinä vaiheessa, kun ukkosmyrsky ja rankkasade saapuivat kilpailupaikalle, vain vähän aikaa lähdön jälkeen. Kilpailu keskeytettiin puoleksi tunniksi, jonka jälkeen se jatkui normaalisti loppuun asti. Kimikin pärjäsi ihan hyvin. Tasaisen varmasti hän huristeli viidenneksi, joten ihan hyvä päivä meille suomalaisille. Paikalla oli paljon muitakin suomalaisia meidän lisäksi. Muutama hauska ”esiintyjäkin” löytyi perinteisesti heidän joukostaan. Valkoisin lakanoin he viilettivät katsomon edustalla. Yhdessä lakanassa luki ”Kiitos Kela” ja toisessa ”Sleep. Race. Party. Kimi.” Heh. 🙂
Kisapaikalta takaisin Kuala Lumpurin keskustaan ja hotelliin suoriutuminen kesti sitten kauan. Ensin kisajärjestäjien bussilla alueelle, josta sai ostettua bussiliput takaisin kaupunkiin, sitten bussilippujen osto jonotuksen jälkeen, sitten bussijonossa oloa, sitten bussissa istumista pari tuntia ruuhkassa. Sen jälkeen piti mennä vielä bussiasemalta ilmajunalla hotellille. Nälkäkin alkoi jo olla, joten syömäänkin piti päästä. Eikös pikaruokaloissakin ollut hirveät jonot. Pitkä päivä huonoine syömisineen ja juomisineen verotti sen verran, että Peteä alkoi pyörryttää ja silmissä sumeni Kentucky Fried Chickenin jonossa. Äkkiä siitä sitten vain ruokien kanssa pöytään ja jalat ylös penkin selkänojalle. Onneksi pyörrytys meni nopeasti ohi, ja hetken kuluttua söimme jo kanaa ja riisiä. Kello olikin sitten jo liki puolenyön, kun vihdoin pääsimme hotellille.
Matka jatkui heti kisojen jälkeisenä aamuna kohti Pohjois-Malesiaa. Tässä kohdin mainittakoon, että jos Malesiassa suunnittelee bussilla matkustamista, kannattaa ottaa huomioon se, että busseissa ei sitten ole vessoja, ei edes pitkänmatkan busseissa. Tällaiseen emme vielä ole törmänneet missään reissumme aikana. No, kaipa se kuski pyydettäessä pysähtyy. Onneksi ainakin suurimpien kaupunkien välillä on moottoritiet, joten matka taittuu kilometrimäärään nähden joutuisasti.