Niin se vaan aika on mennyt eteenpäin vauhdilla, ja reissumme alkaa olla jo ehtoopuolella. Uskomatonta ajatella, että olemme taivaltaneet maailmalla jo reilut kymmenen kuukautta! Olemme käyneet vaikka missä, ja reissumme ensimmäisistä kohteista, kuten Islannista ja USA:sta, tuntuu olevan ikuisuus. Toisaalta muistamme lähtöpäivämme kuin eilisen.
Kaksi kuukautta enää jäljellä, ei siis juuri mitään! Toisaalta kyllähän siinä ajassa ehtii vielä näkemään paljonkin. Aiemmista reissuistamme pisin on ollut kuukauden mittainen, joten kyllä tässä vielä on matkaa onneksi vähän edessäpäinkin…
Vuoden mittaisella reissulla kyllä irtaantuu arjesta tehokkaasti. Itse asiassa muutaman kuukauden matkustamisen jälkeen alkoi tuntua siltä, että tämä reissaaminen on nyt sitä arkea, ja se mikä odottaa kotona, on uutta ja erilaista, ainakin taas vähän aikaa. Tämä arki on ollut mukavaa vaihtelua siihen kotona odottavaan toiseen arkeen, sillä sitä ehtii vielä elää vaikka kuinka paljon tämän reissun jälkeenkin.
Kun nyt olemme kymmenen kuukautta olleet kulkureina maailmalla, on ajatus kotiinpaluusta sekä läheisten ja ystävien tapaamisesta pitkästä aikaa alkanut tuntua mukavalta. Toki on paljon vielä paikkoja, joihin haluamme tulevaisuudessa matkustaa, mutta juuri nyt alkaa tuntua siltä, että vaihtelun vuoksi olisi kiva vaikka asua ihan kotona ja tehdä itse ruokaa. Täällä Aasiassa ei ole ollut mahdollista itse kokata, sillä kunnon hostelleja, joissa olisi vieraskeittiö, ei ole ollut. Aina on täytynyt mennä syömään ravintolaan. Riisinuudeliruuan sijaan olisi myös mukava saada jotain kunnonkin ruokaa välillä. Vaikka ruoka täällä on ollut ihan hyvää, ei se pidemmän päälle olekaan enää niin hyvää. Toista olivat Etelä-Amerikan kunnon pihvit ja muut liharuuat. Niitä kyllä kaipaamme!
Puhtaus on myös sellainen asia, mitä olemme erityisesti täällä Aasiassa alkaneet kaivata, ja nyt puhumme erityisesti ympäristön puhtaudesta. Ilmansaasteet ja roskaisuus ovat alkaneet häiritä meitä, vaikka luulisi, että niihin olisi alkanut tottua. Likaiset ja saastuneet vesistöt ovat karmaisevia. Koto-Suomen ihanaan Saimaaseen niitä ei voi edes verrata. Voipahan tässäkin kohtaa todeta, miten hyvin meillä asiat Suomessa ovat.
Kotiin olemme siis tulossa heinäkuun alussa, maailmalle emme jää seikkailemaan. Ennen reissua keskustelimme, että täällä maailmalla ollessamme voisimme miettiä, jos jokin maa olisi sellainen, jossa haluaisimme kenties asua pidempään. Sellaisia maita ei monia ole. Molempien mielestä USA voisi olla sellainen maa, jossa voisimme asua pidempään, mutta sen täytyisi olla jokin pieni länsirannikon vuoristokaupunki. USA:n mahtavat kansallispuistot ovat olleet eräitä reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja. Muutenkin USA:n meno näytti sopivan meille ihan hyvin. Olemme kuitenkin pohjimmiltamme niin suomalaisia, ettemme kyllä pysyvästi ulkomaille varmaan koskaan muuta. Niin kovia matkaajia kuitenkin olemme, että tämä reissu tuskin viimeiseksi pidemmäksi reissuksi jää, sen verran mukavaa täällä maailmalla on kuitenkin ollut. Mutta nyt nautimme vielä täysin siemauksin vuorotteluvapaasta, lämpimistä ilmoista ja auringosta. Taivallamme vielä Vietnamissa viikon verran ja sen jälkeen suuntaamme Laosiin.
