Autoilu Sambiassa, Mosambikissa ja Malawissa

Vuokrasimme lokakuussa 2024 auton kahdeksi ja puoleksi viikoksi Bwana Jimmy Productions -autonvuokrausfirmasta Sambian pääkaupungista Lusakasta. Saimme allemme vanhan Toyota Landcruiserin. Nelivetomaasturi oli ainoa järkevä valinta tälle autoreissulle, tulisimmehan ajelemaan myös Sambian kansallispuistoissa. Oletettavasti myös osa tieosuuksista tulisi olemaan sellaisessa kunnossa, että maavara olisi tarpeen. Auton kattoteltassa meillä oli tarkoitus nukkua alun perin kahdeksan yötä, mutta nukuimme siinä lopulta vain viisi – kahdella eri leirintäalueella. Kolme yötä meni ennakkosuunnitelmista poiketen mökissä South Luangwan kansallispuistossa, ja loput yhdeksän yötä nukuimme hotelleissa ja  AirBnb-majoituksissa. Autoilu Sambiassa oli yleisesti ottaen melko helppoa sujuvaa.

Autoreissun reitti kulki Sambian lisäksi myös Mosambikissa ja Malawissa. Zimbabwen rajan ylitimme kävellen ja kävimme päiväseltään katsomassa Victorian putoukset myös Zimbabwen puolelta. Putoukset olivat näin kuivan kauden lopussa lähes kuivat, mutta Zimbabwen puolella näimme komeita kuohuja. Auton vanhuus hieman hirvitti, vaikka olivathan vanhat Toyotat tunnetusti kestävää tekoa. Auto kesti loppujen lopuksi hyvin. Ainoastaan yhden kerran se ei lähtenyt käyntiin, mutta taustalla oli oma moka; unohdimme päälle erään virtaa vievän, ilmastointiin liittyvän nappulan. Auton ilmastointi hajosi puolestaan toiseksi viimeisenä päivänä. Onneksi ei aiemmin, sillä lokakuussa Sambiassa on todella kuuma! Kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että reissu onnistui hyvin, sillä – mikä tärkeintä – pysyimme koko matkan terveinä.

Reittimme kulki seuraavasti: Lusaka – Livingstone (+ Victorian putoukset) – Kafuen kansallispuisto – Lusaka – Katete – Tete (Mosambik) – Lilongwe (Malawi) – South Luangwan kansallispuisto – Bridge Camp – Lusaka. Monista ajopäivistä tuli pitkiä, joten lähdimme aina liikenteeseen hyvissä ajoin, tavallisesti heti kuuden maissa tai vähän jälkeen kuuden. Kokonaiskilometrejä emme laskeneet, sillä muuten varsin luotettavan menopelimme matkamittari ei toiminut. Joka tapauksessa taitoimme matkaa varmastikin tuhansien kilometrien edestä.

Autoilu Sambiassa karttaohjelmien avulla

Olimme ladanneet etukäteen kotona kaikkien matkustusmaittemme kartat Maps.me-karttaohjelmaan. Suosimme tätä sovellusta sen helppokäyttöisyyden ja selkeyden vuoksi. Se ei kuitenkaan aina näytä kaikkia paikkoja oikein, joten käytimme joskus myös Googlen karttaohjelmaa (Google Maps). Näiden ohjelmien avulla suunnistimme eteenpäin. Tienviittoja näkyi käymissämme maissa vaihtelevasti, siksikin sovellukset ovat tarpeen. Meillä oli kännyköissä Sambian SIM-kortit, mutta katvealueita oli paljon ja esimerkiksi käytännössä koko Kafuen kansallispuisto oli matkapuhelinverkon ulottumattomissa. SIM-kortti ei toiminut myöskään Mosambikissa tai Malawissa. Karttaohjelmat näyttivät kuitenkin melko hyvin jopa pienet hiekkatiet, joilla bongasimme villieläimiä. Suunnistaminen kansallispuistoissa onnistui siis ihan hyvin.

Ajokulttuuri ja teiden kunto

Liikenneolosuhteet ovat arvatenkin hyvin erilaiset Suomeen verrattuna. Liikenne on vasemmanpuoleista ja ajokulttuuri erilainen. Liikennesääntöjä ei kannata miettiä liikaa, vaan avaimet onnistumiseen ovat rohkeus ja joustavuus. Maalaisjärjellä pärjää hyvin, ja vaikka liikenne saattaakin aluksi tuntua kaoottiselta, on se teiden kuntoon ja puitteisiin nähden ihan toimivaa.

Jotkut, lähinnä pääteiksi luokitellut asfalttitiet, ovat näissä käymissämme maissa kohtuuhyviä, mutta kulumia ja isojakin reikiä saattaa tien pinnassa monin paikoin olla. Hiekkateitäkin on erikuntoisia. Hitaasti kulkevat rekat ovat toinen seikka, johon on syytä varautua; jos niitä on liikkeellä paljon, matkanteko voi hidastua aika lailla. Ohittelu onnistuu, sillä monet rekat kyllä näyttävät ”ohitusvilkkua”. Ohituskaistojen vähyys ja paikoin kapeat tiet ja huono näkyvyys hankaloittavat kuitenkin ohittamista, joten ihan helppoa hommaa se ei välttämättä ole. Näimme myös matkamme aikana useamman rekan ajaneen ulos tieltä sekä lisäksi yhden kolaripaikan, jossa kaksi rekkaa oli ajanut nokkakolarin. Törmäys oli aiheuttanut tulipalon, eikä rekoista ollut jäljellä kuin savuavat jääneet.

Tiemaksut

Mosambikissa ja Malawissa tiemaksut ($20 molemmissa) maksettiin rajanylitysvaiheessa maahan tullessa käteisellä. Sambian tiemaksut maksettiin puolestaan ajon aikana erillisissä tietullipaikoissa, käteisellä nekin. Summa oli vakio; maksoimme kaikissa pisteissä tiemaksua  noin 75 sentin edestä. Jokaisesta maksusta saimme tositteeksi leimatun kuitin. Malawissa tuli lisäksi vastaan yksi yllättävä tiemaksupiste Lilongween mentäessä. Meillä ei ollut ollenkaan käteistä rahaa, sillä oletimme rajalla maksetun tiemaksun kattavan kaiken maassa ajamisen. Emme myöskään aikoneet viipyä Malawissa kahta yötä enempää, ja pääkaupungin Lilongwen hotellissa maksu onnistuisi kortilla. Tiemaksu hoitui onneksi lopulta kortilla.

Poliisien pysäytyspisteet

Kaikissa ajamissamme maissa oli runsaasti poliisien pysäytyspisteitä. Sambiassa iloiset poliisit halusivat yleensä vain tietää, mitä meille kuuluu, mistä olemme kotoisin ja mihin olimme menossa. Mosambikissa poliisit ruinasivat lahjuksia. Onneksi vesipullot kelpasivat, eikä meidän tarvinnut lahjoa virkavaltaa sen tyyriimmillä tavaroilla tai rahalla. Malawissa poliisit tekivät oikeita töitä; he kysyivät auton papereita ja ajokorttia, eivätkä pyytäneet lahjuksia.

Huoltoasemat

Huoltoasemia oli kaikissa kolmessa maassa pääsääntöisesti hyvin. Kansallispuistoihin mennessä piti toki aina tankata auto täyteen dieseliä viime hetkellä, jotta sitä riittäisi sitten safariajeluihin. Otimme varuiksi dieseliä myös kahteen viiden litran varakanisteriin. Sitä meni kansallispuistoissa lopulta suunniteltua vähemmän, sillä osallistuimme myös majapaikan järjestämille safareille. Lisäksi hitaalla nopeudella toteuttamamme kansallispuistoajelut veivät polttoainetta huomattavasti vähemmän kuin maantieajo.

Polttoainesaatavuus Sambiassa (jossa pääosan matkasta taitoimme) vaihteli matkan aikana. Kafuen kansallispuistoon mennessä viime hetken tankkaus ei mennyt suunnitelmien mukaan. Dieseliä ei tahtonut saada mistään, vaan se tuntui olevan loppu kaikkialta. Onneksemme saimme polttoainetta kuitenkin huoltoaseman työntekijän tutun omista varastoista kanisteriin. Totesimme yhdessä dieselin riittävän hyvän laadun, sovimme kaikkia miellyttävän hinnan ja tankkasimme auton ja pari varakanisteria täyteen. Apua näköjään saa, kun sitä vain uskaltaa kysyä!

Rajanylitykset

Rajanylitykset piti ottaa huomioon jo autonvuokrausvaiheessa, eli ajoreitti tarkkoine päivineen piti olla suunniteltu jo kotimaassa. Autonvuokrausfirma näet kirjoitti meille valmiiksi viranomaisten vaatimat paperit, joiden avulla rajanylitykset Sambian, Mosambikin ja Malawin välillä onnistuivat. Paperit oli laadittu oikein, eikä meillä niiden suhteen ollut ongelmia millään rajalla. Ainut kommellus – joka ei liittynyt mitenkään autoon – sattui Sambiasta Mosambikiin mennessä. Pyyhälsimme nimittäin Mosambikiin aluksi ilman leimoja. Rekkajonon takana piilossa ollut tullirakennus jäi meiltä huomaamatta, sillä emme nähneet mitään kylttejä, eikä kukaan opastanut tai pysäyttänyt meitä. Onneksemme eräs rajatyöntekijä otti meidät mopolla kiinni ja käski palata takaisin. Olimme kyllä jo aikeissa kääntyä takaisin itsekin, eihän Mosambikiin ole asiaa ilman rajamuodollisuuksia. Tästäkin tilanteesta selvisimme hyvin, ja tullimiesten tuimat ilmeet muuttuivat maahantulomuodollisuuksien edetessä onneksemme ystävällisempään suuntaan. Vaikka raja-alue oli suomalaisen mittapuun mukaan todella epäselvä, otimme syyn sähellyksestä omalle kontollemme ja pyytelimme anteeksi – paras tapa selvitä tilanteesta ilman sakkoja tai muuta harmia.

Lue tästä myös postauksemme Kafuen kansallispuistosta ja tästä postauksemme South Luangwan kansallispuistosta!