Tänä kesänä ei pitkille ulkomaanreissuille ole asiaa, mutta pikku irtiottoja rakentamisesta on välillä pakko ottaa. Juhannusaattona otimme pakun allemme ja suuntasimme Parikkalaan, eli n. 60 km kutostietä koilliseen Imatralta katsottuna. Parikkalasta löytyy pari hyvää käyntikohdetta. Elikä jos Etelä-Karjalaan syystä tai toisesta eksyy, kannattaa käydä tsekkaamassa nämä kaksi paikkaa…
Patsaspuisto on taiteilija Veijo Rönkkösen perustama puisto, jonka ensimmäinen teos syntyi vuonna 1961. Betonipatsaita tuli reilun 50 vuoden aikana yhteensä lähes 500 kappaletta, ja ne ovat hyvin moni-ilmeisiä ja -aiheisia. Tässä muutama kuva patsaista.
Patsaspuistoon on ilmainen pääsy. Siellä käy vuosittain tuhansia ihmisiä ympäri maailman. Patsaspuiston kupeessa on levähdyspaikka, jossa voi vaikka olla picnicillä kauniina kesäpäivänä. Vieressä on myös kioski.
Toinen käymisen arvoinen paikka Parikkalassa on Siikalahti, lintujenbongauspaikka. Siikalahti on Parikkalan Simpelejärven umpeenkasvanut lahti Kaukolan kylässä. Sen laajuus on noin 445 hehtaaria.
Siikalahden sanotaan olevan Suomen paras lintujärvi. Se on kuuluisa arvokkaasta lajistostaan. Lintulajeja alueella on tavattu n. 250. Siikalahti on otettu lintuvesien suojeluohjelmaan vuonna 1982.
Vietimme muutaman tunnin Siikalahdella. Juhannusaattona näkyi olevan liikenteessä muutama muukin lintubongari. Kävelimme aluksi pitkospuita pitkin tähystystornin luo ja kipusimme ylös torniin. Sieltä saa jonkinlaisen yleiskuvan alueesta. Näimme jo ainakin joutsenia ja nokikanoja.
Sitten siirryimme Siikalahden parhaaseen paikkaan eli piilokojuun. Piilokoju on rakennettu matalan veden päälle ja sinne vievät myöskin pitkospuut. Kojuun pääsee lintujen huomaamatta, jos vain kulkee hiljaa. Kojussakin pitää malttaa olla suht hiljaa, vaikka eivät linnut kyllä ainakaan kameran äänestä näyttäneet välittävän.
Kojussa on monia kuvausaukkoja sekä ikkunoita, joista lintujen puuhia on hyvä seurata. Ne saattavat tulla aivan kojun kupeeseen. Esimerkiksi joutsenpariskunta, jolla oli peräti kuusi poikasta, esittäytyi meille hyvinkin lähellä.
Kalatiiroilla oli pieni yhdyskunta aivan kojun vieressä olevassa pienessä saaressa. Osa poikasista oli jo kuoritunut, mutta osa tiiroista hautoi vielä muniaan pesässä. Tiirat ruokkivat poikasiaan sekä pitivät välillä kovaakin mekkalaa. Joutsenia ne häätivät pois niiden tullessa liian lähelle yhdyskuntaa.
Tässä vielä muutamia kuvia piilokojulta.
