Chisinaussa on varsin vähän turisteja, eikä retkimainoksia näe kaupungilla juuri missään. Jos retkille kuitenkin haluaa, kannattaa kysyä vaihtoehtoja majapaikan omistajalta. Meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että huoneiston meille vuokrannut mies makasi kotona polvivammaisena, ja hänen englannin kielen taidoton isänsä joutui tuuraamaan poikaansa retkikuskina. Sinänsä homma kuitenkin pelasi ihan hyvin. Pääsimme joka paikkaan, mihin oli sovittukin. Välillä isä soitti pojalleen, ja poika antoi meille ohjeita puhelimitse. Näimme ne paikat, joista olimme etukäteen pojan kanssa sopineet. Hintakin oli alhaisempi, kun mukana oli elekieltä käyttävä mies englantia puhuvan oppaan sijaan. Maksoimme koko päivän kuskauksesta yhteensä 65€.
Lähdimme matkaan keskustan majapaikaltamme kymmeneltä aamulla. Suunnistimme ensimmäisenä kohti Hincun luostaria. Kaupungista ulos päästyämme ajelimme rivakkaa vauhtia halki Moldovan maaseudun. Matka kulki halki metsien, peltojen ja kukkuloiden. Liikennettä oli melko vähän. Tiet olivat vaihtelevassa kunnossa, yleisesti ottaen kyllä ihan hyvässä kunnossa.
Kuski jätti meidät Hincun luostarin ulkopuolelle ja jäi itse odottelemaan autolle. Saimme vapaasti kierrellä luostarin alueella. Luostarilla oli juuri meneillään hautajaiset. Mustapukuiset ihmiset hautasivat arkkua maan uumeniin, kun kävelimme ylös luostarin mäkeä.
Itse luostari oli varsin hieno. Se koostui useasta eri rakennuksesta. Iso kirkko erottui muista kohoten valtavana kohti korkeuksia. Sisältä se oli kuitenkin keskeneräinen. Pienempi kirkko sen sijaan oli sisältä oikein sievä. Keltainen näytti olevan luostarin väri. Myös asuinrakennukset oli maalattu samalla sävyllä.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Caprianan luostari. Luostari on hyvin vanha, sillä se on perustettu peräti jo 1420-luvulla. Tämäkin luostari on hyvin kaunis vaaleankeltaisine kirkkoineen ja muine rakennuksineen.
Kolmas ja viimeinen luostari, jossa vierailimme, Orheiul Vechi, sijaitsee komealla paikalla kukkulan laella. Alas avautuu matala kanjoni luostarin molemmin puolin. Kuski jätti meidät tällä kertaa hiukan kauemmas luostarista. Tarkoitus oli vaeltaa hiekkatietä pitkin luostarille ja laskeutua sitten alas lähikylän ravintolaan pikaiselle lounaalle.
Matkalla luostarille pysähdyimme moikkaamaan paikallista vuohta, joka innostui syömään kädestä.
[caption id="attachment_6815" align="aligncenter" width="2048"]
Söpö vuohi
Luostareiden jälkeen kiiruhdimme Cricovan viinitilalle, jonne meillä oli varattu kierros klo 15 iltapäivällä. Cricovan viinikellari on maailman ja samalla Moldovan toiseksi suurin viinikellari, joten kyseessä ei todellakaan ole mikä tahansa viinitila. Olen vieraillut monilla viinitiloilla muun muassa Chilessä ja Argentiinassa, ja vaikka kyseisten maiden viinitilojen maisemat peittoavatkin mennen tulevan Cricovan viinitilan maisemat, oli täällä järjestetty kierros silti aivan omaa luokkaansa.
Kierros alkoi sähköjuna-ajelulla. Juna vei meidät sisälle viinikellariin. Se ajoi pitkiä käytäviä pitkin maan uumeniin. Kellarissa oli tosi kylmä, mutta onneksi välillä pääsi sisään lämpimämpiin paikkoihin. Ensimmäinen tällainen paikka oli pieni elokuvateatteri, jossa näimme lyhytelokuvan Cricovan viinitilasta. Samalla saimme lasilliset Cricovan hyvää kuohuviiniä.
Cricovan viinikellarit ovat valtavat. Näimme niistä vain murto-osan. Katselimme ja ihmettelimme tuhansien pinottujen viinipullojen määrää, hienoja tynnyreitä sekä kuuluisuuksien omistamia vuosikertaviinejä. Kellareiden vanhin pullo on peräti 115 vuotta vanha. Siisteys oli silmiinpistävää.
Teoriaosion jälkeen viinitilakierros huipentui viininmaistajaisiin. Se ei ollutkaan mikä tahansa maistiaistilaisuus. Pääsimme maistelemaan viinejä hienoissa puitteissa asiantuntevan oppaan johdolla. Maistelimme kaikkia viinilajeja, puna-, valko-, rose- ja kuohuviiniä. Maistiaisten lomassa tarjoiltiin pientä suolaista syötävää.
Cricovan viinikierros kesti kaiken kaikkiaan parisen tuntia ja maksoi vain vajaat 25€/hlö. Lopuksi pääsimme ostelemaan edullisia viinejä. Harmi vain, ettei matkatavaroihin mahtunut enempää pulloja. Viinikellarien kaupassa sai pullon hyvää laadukasta kuohuvaa alle kolmella eurolla, samalla hinnalla kuin Chisinaun supermarketista. Tämän valtion sataprosenttisesti omistavan tilan viinit ovat hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia.
