Uuteen maanosaan

Copa Airlinesin kone laskeutui Quiton kentälle Ecuadoriin. Samalla meille tuli tämän reissun kolmas maanosa, Etelä-Amerikka. Jos lasketaan kaikki aiemmatkin reissumme, niin tämä oli viides maanosa,  jossa olemme matkustaneet. Meillä olisi siis enää kaksi puuttuvaa maanosaa käytävänä.

Pääsyy Ecuadoriin tuloon oli se, että halusimme vierailla Galapagos- saarilla. Meillä olikin risteily varattuna sinne, mutta sitä ennen meillä olisi neljä päivää aikaa tutustua muuhun Ecuadoriin. Pääkaupunki Quito suurkaupunkina ei kiinnostanut niin paljon, että olisimme jääneet sinne koko täksi ajaksi, vaan hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Banokseen, yhteen Ecuadorin tärkeimmistä matkailukaupungeista.

Banos on 15000 asukkaan pikkukaupunki  170km Quitosta etelään. Banos sijaitsee vuorilla 1800m:n korkeudessa merenpinnasta. Ympärillä kohoavat Andien jyrkät tummanvihreät vuorenrinteet, jotka ovat osittain pilvien peitossa. Läheisen tulivuoren huippua emme koskaan nähneet pilvisyyden takia. Kaupunki on täynnä hostelleja, ravintoloita sekä retkiä tarjoavia matkatoimistoja. Me olimme varanneet netistä etukäteen hostellihuoneen kolmeksi yöksi. Päästyämme hostellille vuorossa olivat tutut kuviot; tavaroiden purku, kaupassa käynti ja illallisen valmistus hostellin keittiössä. Panama Cityn helle oli vaihtunut viileäksi 20- asteiseksi mutta miellyttäväksi sääksi. Hostellihuoneen lattia oli jääkylmä ja huone muutenkin melkoisen viileä. Lämmityksiä ei näillä leveysasteilla ole, eikä hostellissamme myöskään ilmastointia. Tosin sitä emme olisi tarvinneetkaan. Tällä kertaa suihkusta tuli sentään lämmintä vettä.

Käytimme Banokseen varaamamme kaksi kokonaista päivää luontoon tutustuen. Ensimmäisenä päivänä lähdimme vaeltamaan ylös vuorille. Jo edellisenä iltana huomasimme erään vuoren huipulla valaistun ristin ja ajattelimme, että sinne täytyy päästä. Mikä siinä onkaan, että aina kun näkee jotain jossain korkealla vuorilla, niin sinne on mentävä! Taas olisi edessä iso urakka ylös jyrkkää vuorenrinnettä.

 

Vuorenhuippu, jossa risti sijaitsee, oli vasta alkusoittoa. Toki sieltä avautuivat hyvät näkymät Banoksen kaupunkiin, mutta viereiset vuoret olivat vielä korkeampia ja houkuttelivat vaeltamaan. Niinpä vaelsimme vielä ylemmäs. Kuljimme läpi erään kylän. Kylän jälkeen vastaan tuli jonkinlainen maatilan tapainen paikka, jonne sai mennä katselemaan eläimiä ja värikkäitä kukkia. Siellä näimme pari laamaa sekä ankkoja. Kanoja ja koiria pyöri kaikkialla reittimme varressa. Kukotkin kiekuivat.

Vaelluksemme määränpää oli puuhun rakennettu pieni talo, josta näki vuorimaisemia. Puutalo natisi epäilyttävästi, mutta uskaltauduimme ylös taloon. Eväät maistuivat hikisen urakan jälkeen ylhäällä puutalossa Andien maisemia ihaillen. Matkailijoita oli liikkeellä hyvin vähän, joten saimme olla kahdestaan talossa, jonka maksimikapasiteetti oli kuusi henkilöä.

Toisena luontoontutustumispäivänä päätimme vuokrata polkupyörät. Vuokraus oli todella edullista verrattuna USA:n vastaaviin hintoihin. Saimme pyörät päiväksi hintaan $6 eli reilulla 4 eurolla/pyörä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että Ecuador osoittautui kaiken kaikkian tosi edulliseksi maaksi. Vaikka maan virallisena valuuttana on USA:n dollari, hinnat olivat ihan eri luokkaa kuin USA:ssa. Bensakin oli yli puolet halvempaa kuin USA:ssa. Esimerkiksi bussilla matkustaminen, retkien hintataso ja ruuan hinta olivat kaikki todella edullisia.

Lähdimme pyöräilemään hostellinomistajan meille suosittelemaa reittiä, joka kulki Banoksenkin ohitse virtaavan joen reunamaa pitkin. Itse asiassa joki virtasi kaukana alapuolellamme, joten näkymät olivat upeat. Ainut huono puoli oli se, että jouduimme pyöräilemään lähes koko ajan autoteitä pitkin. Reitti kulki läpi monen tunnelin, mutta onneksi meidän ei tarvinnut pyöräillä kuin yhden tunnelin läpi, loput tunnelit pääsimme kiertämään pikkuteitä pitkin. Paikallinen ajokulttuuri huomioon ottaen tunnelit eivät ole niitä turvallisimpia paikkoja ajaa pyörällä.

Pyöräilyreitin varrella näimme hienoja vesiputouksia. Joen yli oli moneen kohtaan rakennettu korihissejä, joilla saattoi pilkkahintaan ylittää joen ja palata takaisin. Lisäksi yhdessä kohdassa oli mahdollisuus vaijeriliukuun ja eräältä sillalta benjihyppyyn. Me jätimme nämä aktiviteetit tällä kertaa väliin.

Viimeisenä iltana Banoksessa hostellillamme oli perjantai-illan kunniaksi järjestetty pizzajuhlat. Hostellin omistajapariskunta teki tilauksesta pizzaa 3 dollarilla/henkilö. Hostelli oli off season- kaudesta huolimatta lähes täysi, joten pariskunta sai paiskia töitä hiki hatussa. Mekin osallistuimme pizzajuhliin. Hostellilla oli muitakin teemailtoja, kuten lauantain grillijuhlat ja sunnuntain elokuvailta. Kuulimme jonkun sanovan, että tämä hostelli (Los Pinos nimeltään) olisi kaupungin paras hostelli. Mene ja tiedä, mutta myös netissä tämä hostelli oli saanut erinomaiset arvostelut. Mielestämme hostelli oli hyvä, edullinen ja siisti, mutta keittiöön olisimme toivoneet hiukan parempaa varustelua.

 

 

Banoksesta hurautimme bussilla takaisin Quitoon.  Saavuimme Quitoon hyvissä ajoin ja ehdimme kuin ehdimmekin käydä katsomassa Quiton hienoja vanhankaupungin rakennuksia. Quitohan on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista pääkaupungeista (2850m meren pinnasta). Kaupunki olikin hyvin mäkinen. Tutustuimme vanhaankaupunkiin hyvin nopeasti, sillä halusimme mennä aikaisin nukkumaan tuona iltana. Pian alkaisi yksi reissumme kohokohdista, kymmenpäiväinen vierailu Galapagos- saarille.  Maltoimme tuskin odottaa seuraavaa päivää…