Tutkimusmatka Galapagoksella jatkuu

Päivä 6 (Isabela)

Aamupäivällä meillä oli ohjelmassa vaellus maailman toiseksi suurimman kalderan reunalla. Maailman suurin kalderahan löytyy USA:sta Yellowstonen kansallispuistosta. Vaelsimme ylös jonkin matkaa, jonka jälkeen eteemme avautui uskomaton näky. Halkaisijaltaan n.  10km pitkä kaldera näkyi mustana  alapuolellamme. Läheinen Sierra Negra- niminen tulivuori purkautui viimeksi lokakuussa vuonna 2005 ja syöksi sulaa magmaa sisuksistaan valtavat määrät alas kalderaan. Purkaus kesti kahdeksan päivää. Näimme myöhemmin illalla videokuvaa tämän tulivuoren purkauksesta. Kyllä Galapagoksen luonto on kaunis!

 

Iltapäivällä Pete pääsi muiden halukkaiden kanssa kokeilemaan surffausta Tyynenmeren mahtavissa aalloissa. Anu pääsi puolestaan katselemaan merilintuja rannalle ja nauttimaan muuten vain rantaelämästä. Illallinen oli jälleen kerran maukas. Ecuadorissa ja Galapagossaarilla on hyvää ruokaa!

 

Päivä 7 (Isabela – Santa Cruz)

Aamupäivällä lähdimme veneajelulle Isabela-saaren edustalle.  Rantauduimme kivikkoiselle luodolle, jossa näimme merileguaaneja, jotka olivat nousseet lämmittelemään aurinkoon. Luodon vieressä olevaan kapeaan ja matalaan vesialueeseen olivat puolestaan riuttahait jääneet laskuveden ajaksi vangiksi. Tosin tuo vankila oli haille turvapaikka isommilta pedoilta. Ne saivat rauhassa lepäillä vedessä.

 

Pääsimme aamupäivällä vielä kerran snorklaamaan Galapagossaarten kirkkaisiin vesiin. Ja mikä snorklauspaikka, paras tähän astisista täällä! Vesi oli taas lämpimämpää. Näimme n. 20 isoa merikilpikonnaa, jotka uskaltautuivat tosi lähelle ihmisiä. Meritähtiä oli monenlaisia. Ainoastaan Galapagos-saarilla elävät merileguaanit olivat myös liikenteessä. Ne olivat matkalla rantakiville lämmittelemään  leväaamiaisen jälkeen. Tämä matelija on todella hauska näky uidessaan lähellä veden pintaa.

 

Iltapäivällä matkasimme veneellä tämän reissun viimeiselle saarelle, Santa Cruzille. Santa Cruzilla pääsimme vielä samana päivänä käymään Charles Darwinin tutkimuskeskuksessa, jossa kasvatetaan Galapagoksenjättiläiskilpikonnia. Kilpikonnalapset viettävät vuosia täällä keskuksessa. Lopulta ne päästetään luontoon, kukin alalaji omalle saarelleen. Näin pyritään korjaamaan muinoin ihmisen aiheuttamia vahinkoja. Maakilpikonnat tapettiin joskus lähes sukupuuton partaalle. Onneksi pelastustyö on tuottanut tulosta, ja nykyään näitä jättiläisiä on paikoin jopa runsaasti.

 

Näimme myös kuuluisan kilpikonnauroksen Lonesome Georgen, joka oli oman alalajinsa viimeinen edustaja ihmisten löytäessä sen Isla Pinta- nimiseltä Galapagossaarelta. Tämä suomeksi sanottuna Yksinäinen Yrjö on arviolta 70-100- vuotias. Yksinäinen Yrjö elelee Charles Darwinin tutkimuskeskuksessa ja houkuttelee ihmisiä ympäri maailmaa vierailulle.

Päivä 8 (Santa Cruz)

Yöllä Anuun iski tämän reissun ensimmäinen vatsatauti. Sairaala oli onneksi lähellä ja auki 24h, ja apteekkikin aukesi aikaisin aamulla. Lääkkeet auttoivat heti, ja taas oltiin retkikunnossa. Tänään pääsimme katsomaan Santa Cruz-saaren luonnonvaraisia Galapagoksenjättiläiskilpikonnia. Galapagoksenjättiläiskilpikonnat ovat ainutlaatuisia, sillä niitä ei tavata missään muualla. Suojeluohjelman ansiosta tälläkin saarella elää nykyään n. 3000 jättiläiskonnaa. Nämä jopa 200-vuotiaaksi elävät jättiläismatelijat olivat mahtava näky ruohikossa. Kilpikonnat laskivat ihmiset ihan lähelle, kunhan muisti lähestyä eläintä hitaasti ja takaa. Muutamat kilpikonnat olivat paraikaa ruokailupuuhissa. Pääsimme kaikki kuvauttamaan itsemme jättiläiskilpikonnien kanssa.

 

Kilpikonnien jälkeen kävimme katsomassa, miltä näyttää yksi Galapagossaarten monista laavatunneleista. Tämä laavatunneli muodostui miljoonia vuosia sitten, kun sula magmajoki virtasi tulivuorenpurkauksen seurauksena kyseisessä kohdassa. Tämä oli taas näitä Galapagossaarten erikoisuuksia.

Iltapäivällä kävelimme pitkälle valkohiekkaiselle rannalle, jonka edustalla aukeni turkoosi meri. Lähdimme melomaan kanooteilla suojaiselle lahdelmalle, ja saimme vielä kerran mahdollisuuden nähdä ainutlaatuisia eläimiä. Mangrovemetsikön suojissa lymyili merilintuja. Näimme hain vilahtavan kanoottimme alitse. Sinijalkasuula syöksyi veteen ja saalisti kalan aivan vieressämme. Oppaamme Zambokin jaksoi innostua tästä, vaikka hän on elänyt ikänsä näillä saarilla ja nähnyt eläimiä varmasti joka päivä. Galapagoksen luonto vaan on niin upea! Meille sattui mahtava sää viimeisenä varsinaisena  saarellaolopäivänä. Illalla ohjelmasa oli vielä jäähyväisillallinen.

 

Päivä 9 (Santa Cruz – Baltra – Quito)

Aamulla matkasimme bussilla ja veneellä viidennelle saarelle Baltralle, josta lento kohti Quitoa lähti. Varsinainen Galapagos- saarten kierros oli nyt takana. Meistä molemmista tuntui, että haluamme vielä joskus tulla takaisin näille ainutlaatuisille saarille, ja pidemmäksi aikaa. Haluamme ehdottomasti vierailla vielä muillakin saariryhmään kuuluvilla saarilla, joilla nyt emme päässeet käymään. Tämä oli kiistatta reissumme tähän astisista kohteista upein ja mieleenpainuvin. Galapagossaaria voimme lämpimästi suositella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille!

 

Illalla majoituimme Quitossa samaan hotelliin, jossa olimme yöpyneet ennen Galapagokselle lahtöä. Hotellihuoneen lattia ja itse hotellihuone olivat taas jääkylmiä, vaikka ulkona oli päivällä ollut 20 astetta. Nukkumaan mennessä piti pakkautua monien vällyjen alle, että sai itsensä lämpimäksi.

Päivä 10 (Quito – Lima)

Aikainen herätys ja lentokentälle. Tänään vaihdoimme maata. Ecuador jäi taakse ja Peru kutsui. Galapagossaaret jäivät päällimmäisenä mieleen Ecuadorista. Niitä muistelemme vielä pitkään, ja joskus sinne vielä palaamme…