Luokkaretki kesti viisi päivää ja neljä yötä. Aika oli juuri sopiva, sillä reissun edetessä oppilaat alkoivat väsyä. Ohjelmaa oli joka päivälle, ja moni jännitti matkustamista ja kotoa poissaoloa. Päivät olivat hauskoja ja erilaisia verrattuna normaaliin luokkahuonetyöskentelyyn, mutta myös raskaita. Moni sanoikin loppureissusta, että on kiva palata Suomeen ja kotiin. Itsestänikin tuntui, että matkan pituus oli aika passeli. Normaalisti en kaipaa reissuista kotiin kuin vasta n. puolen vuoden matkaamisen jälkeen (kokemuksen perusteella), mutta kun kyseessä on työmatka, ei reissun toivo jatkuvan hirveän pitkään.
Asuimme kaikki neljä yötä Tunbridge Wellsin pikkukaupungissa Etelä-Englannissa. Asukkaita kaupungissa on noin 56 000. Viereiset pitäjät ovat kasvaneet kiinni Tunbridge Wellsiin niin, että on vaikea arvioida sitä, mistä kaupunki alkaa ja mihin se päättyy. Itse lähdin reissuun suurella mielenkiinnolla, sillä emme ole aiemmin käyneet Englannissa kuin Lontoossa ja Windsorissa, ja kaipasin lisäkokemuksia maasta. Mielestäni Tunbridge Wells oli ihan kiva paikka asua, siisti ja turvallisen oloinen.
Tunbridge Wellsissä on paljon ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Toiseksi viimeisenä päivänä shoppailimme useita tunteja paikallisessa ostoskeskuksessa. Ostari oli helppo ja nopea verrattuna Lontoon katuihin ja minäkin löysin ostettavaa. Hintataso tuntui olevan aika lähellä Suomen tasoa.
Lontoo-päivän ohella matkan kohokohtana oli ehdottomasti kouluvierailu paikalliselle yläasteelle. Yhteistyökoulumme Bennett Memorial Diocesan School on n. 1500 oppilaan muodostama yläaste-lukio, kirkon ylläpitämä keskiluokkaisten koulu. Ehkä näkyvin ero on se, että koulun oppilaat käyttävät koulussa englantilaiseen tapaan koulupukua. Pojilla oli tumma puku ja tytöillä mekko ja tumma paita. Meidänkin oppilaat panivat parasta ylleen vierailupäivänä. Kaikilla pojilla oli yllään puku, tytöillä mekko tai hame ja siistit kengät.
Opettajien pukeutuminen koulussa oli hiukan vapaampaa kuin oppilaiden, mutta esimerkiksi farkkuja ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Käytännössä miesopettajat opettivat puku päällä, paitsi liikunnanaopettajat, jotka saattoivat kulkea shortseissa ja t-paidassa. Naisopettajilla puolestaan oli siistit tummat housut tai hame sekä siisti pusero tai ihan peruspaita. Itse valitsin kouluasusteeksi mustan lähes polviin asti ulottuvan hameen, mustat sukkahousut, mustat ballerinat, vaalean topin sekä ruskean neuleen. Neuletta en ole pitkiin aikoihin pystynyt käyttämään koto-Suomessa, koska sekä luokkani että kerrostaloasuntomme lämpötila keikkuu talvellakin 23-25 asteen nurkilla ja jos olen ulkona, liikun yleensä aina sen verran, että neuleessa tulisi kuuma. Bennett Memorialin koulussa villaneule tuli tarpeeseen, sillä Englannin talot todellakin ovat meidän talojamme selvästi koleampia. Tässäkin koulussa sormet kylmenivät kummasti päivän aikana.
Vietimme päivän koulun nuorimpien oppilaiden kanssa. Koska Englannissa lapset menevät kouluun vuotta aiemmin kuin Suomessa, olivat koulun seiskaluokkalaiset samanikäisiä kuin meidän kutoset. Opettajat ja oppilaat olivat järjestäneet yhteisiä aktiviteettejä päivän ajaksi. Oppilaat viettivät ruokatunnin (55 min.) englantilaisten lasten kanssa ja päivä huipentui ryhmätöiden esittelyyn. Molempien maiden oppilaat olivat etukäteen tehneet ryhmätöitä omasta maastaan. Veikkaisin, että mieleenpainuvin hetki oli se, kun englantilaiset pääsivät maistelemaan Finnish Food-ryhmän maistiaisia Suomesta, salmiakkia, Fazerin suklaata sekä ruisleipää. Ruisleipä ja suklaa tuntuivat olevan monen mieleen, mutta salmiakki ei saavuttanut niin suurta suosiota.
Kouluvierailu oli itselleni siksikin mielenkiintoinen, koska olen tehnyt töitä vuoden amerikkalaisella ala-asteella. Olin opettajavaihdossa v. 2002-2003 Michiganissa. Huomasin, että englantilaisella ja amerikkalaisella koululla on enemmän yhtäläisyyksiä kuin englantilaisella ja suomalaisella koululla. Koulupukua ei monissakaan amerikkalaisissa kouluissa tarvitse käyttää, mutta muuten koulut muistuttavat jollain tapaa englantilaista koulua. Esimerkiksi koulupäivät alkavat ja päättyvät kaikilla koulun oppilailla samaan aikaan, päivät ovat pidempiä kuin meillä, ruokatunti on lähempänä tuntia kuin varttia, sisällä ollaan ulkokengissä ja luokkakoot ovat suuremmat. Siinä muutama esimerkki.
