Tokion tornit

Tokioon olimme varanneet aikaa vain muutaman päivän, yhden yön Japanin-matkamme alkuun ja kaksi sen loppuun. Maailman suurinta metropolia on mahdotonta kokea kunnolla edes viikossa, puhumattakaan parista hassusta päivästä. Karsintaa nähtävyyksien suhteen piti luonnollisesti siis tehdä. Päätimme keskittyä korkeisiin rakennuksiin. Ne ovat aina viehättäneet meitä, vaikka kärsimmekin molemmat korkean paikan kammosta. Arvelimme kuitenkin, että torneista näkisimme parhaiten tai ainakin eniten kaupunkia ja saisimme jonkinlaista käsitystä sen valtavuudesta. Samalla saisimme kuvia sykkivästä miljoonakaupungista.

Tokion tornit ovat niin kaukana toisistaan, että niille on mentävä metrolla. (Poikkeuksena tästä oli Tokyo Tower, jonka lähettyville majoituimme ensimmäiseksi yöksi Soul-Tokio -lennon päätteeksi.) Metroliput ostetaan käteisellä metroaseman lipunmyyntiautomaatista. Automaattien luona on metrokarttoja, joista näkee hinnat kuhunkin kohteeseen. Linjoja on paljon ja eri verkostoissa on samanvärisiä linjoja, joten tarkkuutta vaaditaan. Hutiostoksen sattuessa sisäänkulkuportti varoittaa virheellisestä lipusta. Työntekijöiltä voi kysyä apua; he kyllä auttavat, vaikka puhuvatkin heikosti englantia. Liikamaksun sattuessa työntekijät jopa palauttavat rahaa matkustajille. Metroasemilta ulos löytäminen voi myös olla haastavaa, sillä exit-kyltit saattavat yllättäen loppua. Lisäksi oikean uloskäynnin löytäminen vaatii hyvää tuuria. Kaikesta huolimatta Tokiossa kannattaa liikkua metrolla, sillä välimatkat ovat sen verran pitkiä.

Tokyo Tower

Tokyo Tower muistuttaa Pariisin Eiffel-tornia. Ensimmäinen kohoaa 333 metriin ja jälkimmäinen 300:aan. Tornit ovat malliltaan samantapaisia. Tokyo Towerin väritys on kuitenkin erilainen. Sen punaista ulkokuorta emme pimeässä kunnolla nähneet, oranssin valaistuksen kylläkin. Tyydyimme ihastelemaan tätä rakennelmaa maasta käsin. Saavuimme alueelle illalla ja lähdimme eteenpäin jo heti seuraavana aamuna, joten torni ei ollut edes auki meidän siellä ollessamme. Eiffel-torniin verrattuna tämä torni on hankala kuvattava, sillä kuvaan sattuu aina tulemaan jotain sinne ei-kuuluvaa, kuten puita tai rakennelmia. Ylhäältä näkymät olisivat kenties olleet hienot.

Tokyo Skytree

Toinen Tokion torni, Tokyo Skytree, kohoaa puolestaan peräti 634 metriin. Näin ollen se on myös Tokion korkein rakennus. Liput torniin hankimme etukäteen netistä tältä sivustolta. Vierailijat pääsevät kahdelle sisällä olevalle näköalatasanteelle. Yhteislippu tasanteille maksaa 19 €. Ylempi näistä sijaitsee noin 500 metrissä.

Keli oli harmillisesti hieman sumuinen meidän torniin noustessa, mutta sää selkeni onneksi pimeän tullen. Näimme kuin näimmekin kaupungit valot ja näkymät, niin kuin tavoitteena oli. Hieno ja suositeltava käyntikohde kyllä!

Shibuya Sky

Kolmas ja meille tärkein vierailukohde oli Shibuya Crossing, maailman vilkkain jalankulkijoiden risteys. Täytyy sanoa, että kyseinen risteys on huomattavasti pienempi, mitä etukäteen oletimme. Vilkas se kyllä on, vaikka sateinen sää oletettavasti verottikin kävelijöitä. Risteyksen ylittävien joukossa oli taatusti paljon hupikävelijöitä eli turisteja, kuten me. Muutaman kerran astelimme vesisateessa tämän maailman kenties kuuluisimman risteyksen läpi.

Shibuyan risteyksen kupeeseen on rakennettu 230 metriä korkea Shibuya Sky, josta on erinomaiset näkymät suoraan alas risteykseen. Rakennukseen otetaan sisään tietty määrä vierailijoita päivässä. Liput tulee ostaa hyvissä ajoin netistä tältä sivustolta. Shibuya Sky on todella suosittu ja sen vuoksi liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Me emme olleet, mutta saimme silti ostettua liput. Lipputilanne nimittäin elää kaiken aikaa, ja jos haluaa liput esimerkiksi seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle, voi metsästää peruutuspaikkoja. Niitä tuntuu tulevan myyntiin jatkuvasti. Toki useasti monet peruuttavat liput huonon sään vuoksi, mutta meillä ei ollut hirveästi vaihtoehtoja sen suhteen, milloin ylös menimme. Lippu Shibuya Sky -rakennukseen maksoi reilut 13 €. Sää ei taaskaan suosinut meitä, mutta onneksi matalalla roikkuvat sadepilvet väistyivät välillä sen verran, että kuvista sai jotain tolkkua. Ulkoterassi oli harmiksemme suljettu huonon sään vuoksi.

Tulipahan nähtyä ainakin palasia maailman suurimmasta kaupungista! Edelleenkään emme voi sanoa olevamme suurkaupunki-ihmisiä, ja mielummin suuntaammekin matkoillamme kohti kansallispuistoja ja vaellusreittejä. Tokio oli kuitenkin meillekin sellainen once in a lifetime -juttu; kannatti käydä, oli mielenkiintoinen, mutta kaipuuta sinne ei jäänyt. Lopuksi mainittakoon vielä se, että olemme molemmat tähän asti onnistuneet välttämään maanjäristykset tyystin, mutta nyt sellainen iski jo heti ensimmäisenä aamuna Japanissa. 5,3 magnitudin järistys keinutti hotelliamme sen verran, että harkitsimme jo ulos juoksua. Onneksemme maanjäristys kuitenkin kuitenkin loppui melko lyhyeen, eikä jälkijäristyksiäkään ilmennyt. 

Lue tästä toinen Japanin postauksemme, jossa kerromme Fuji-tulivuoresta sekä hauskoista japaninmakakeista.