Colca Canyonilta matka jatkui Punon kaupungin kautta Boliviaan. Rajanylitys sujui helposti ja nopeasti verrattuna Keski-Amerikan maiden rajanylityksiin. Maastalähtöveroa ei tarvinnut maksaa, eikä matkatavaroita tarvinnut raahata turhiin ”tarkastuksiin.” Saavuimme lähellä Perun ja Bolivian rajaa sijaitsevaan Copacabanaan. Copacabanasta tulee tietysti ensimmäisenä mieleen Brasilian Rio de Janeiron kuuluisa kaupunginosa ja ranta, mutta tämä Copacabana on pikkukaupunki Titicaca- järven rannalla lähellä Perun ja Bolivian rajaa.
6000 asukkaan Copacabanan viereinen kukkula houkutteli meidät kipuamaan huipulleen. Tarkoituksena oli mennä katsomaan ja valokuvaamaan auringonlaskua. Kiipesimme kukkulalle odotettua nopeammin, joten jouduimme odottelemaan melkoisen kauan ylhäällä auringonlaskua. Laskihan se aurinko viimein. Loppuvaiheessa näytti aivan siltä, kuin taivas olisi ollut tulessa.
Copacabanassakaan ei ole tuon kukkulan lisäksi mitään kummempaa nähtävää. Sen sijaan viereisen Titicaca- järven saaret ovat alueen tunnetuin nähtävyys. Ostimme päivän retken Auringon saarelle (Isla del Sol). Auringon saari on kuuluisa muinaisten intiaanien raunioista.
Retken hinta oli mielestämme edullinen. 19 euron hintaan (per henkilö) kuului laivamatkat saarelle ja takaisin, henkilökohtainen opas, pääsyliput raunioille ja saaren kultamuseoon (jossa oli näytillä muinaisten intiaanien astioita ja muita esineitä) sekä lounas. Tosin opas oli tällä kertaa todella huono. Olimme varanneet englanninkielisen opastuksen, mutta tämä opas puhui todella huonoa englantia. Puolet sanoista oli espanjaa. Lisäksi hän ei ymmärtänyt yksinkertaisia kysymyksiä. Itse asiassa tämä opas ei edes vaivautunut kertomaan meille paljonkaan saaren historiasta. Onneksi intiaaniasiat olivat meille jo tuttuja, ja lisäksi Anu käytti espanjankielisiä apusanoja kysyessään oppaalta kysymyksiä.
Suurin osa Auringon saaren retkestä kului vaeltamiseen. Vaelsimme yhteensä lähes 4 tuntia, välillä alas ja sitten taas ylös. Kävelyvauhtimme oli melko reipas, joten vaellus kävi hyvästä treenistä, kun vielä ottaa huomioon sen, että vaelsimme koko ajan vajaassa 4000 metrissä merenpinnan yläpuolella. Maisemat Titicaca- järvelle olivat hienot, mutta nuo rauniot eivät enää jaksaneet niin kiinnostaa, ei sen jälkeen, kun on käynyt Machu Picchulla.
Auringon saaren lähellä sijaitsee myös pieni Kuun saari intiaaniraunioineen. Kuun saarella asuu tällä hetkellä 15 ihmistä. Ihmettelimme sitä, miksi emme voineet tehdä pikapysähdystä Kuun saarelle. Yksityisvene saarelle olisi maksanut 35e, joten jätimme Kuun saaren väliin ja tyydyimme katselemaan sitä Auringon saarelta.
Vietettyämme Copacabanassa kaksi yötä päätimme suunnata kohti Bolivian pääkaupunkia La Pazia. Olimme ostaneet liput turistibussiin, mutta kun lähdön aika tuli, kävi ilmi, että bussi olikin ylibuukattu. Jouduimme paikallisbussiin. Onneksi paikallisbussit täällä ovat siistimpiä kuin Keski-Amerikassa. Olimme kuitenkin maksaneet kalliimman hinnan turistibussista (peräti 3e/hlö), joten vaadimme rahaa takaisin, sillä paikallisbussin hinta oli vain 2e/hlö. Kyse ei ollut niinkään rahasta, vaan periaatteesta. Meille palautettiin yhteensä 2e lippujen hinnasta, eli reklamointi kannatti.
Bussimatkaan sisältyi pieni yllätys, Titicaca- järven ylitys eräästä kapeasta kohdasta. Bussi pistettiin kiikkerän näköiseen lauttaan ja ihmiset pientä maksua vastaan veneeseen. La Paziin pääsimme kuitenkin onneksi aikataulun mukaisesti.
