Kun on yöpynyt auton katolla teltassa leirintäalueilla muutaman yön, on mukava pistäytyä Swakopmundissa. Swakopmund on pieni viihtyisä kaupunki Atlantin rannalla aika lailla suoraan länteen pääkaupungista Windhoekista. Kaupunki on kuin suoraan Euroopasta, lähinnä saksalaistyylinen, sekä erittäin siisti ja viihtyisä. Mikään lämmin paikka se ei sen sijaan ainakaan talvikuukausina ole, ainakin Namibian sisämaahan verrattuna. Kaupunki verhoutuu usein sumuun, ja kylmien merivirtojen viilentämä merivesi raikastaa ilmaa siinä määrin, että sisämaassa päällä olleiden hellevaatteiden tilalle pitää keksiä jotain hiukan lämpimämpää päällepantaa. Kesäkuukausina tilanne lienee hiukan toisenlainen.
Swakopmundissa kannattaa majoittua keskustaan kävelymatkan päähän kaupungin kuuluisasta maamerkistä eli laiturista. Melko pitkän laiturin päässä on ravintola Jetty 1905, jossa on hyvää ruokaa. Pöytävaraus saattaa olla tarpeen, ainakin jos on liikkeellä isomman seurueen kesken. Paikka on nimittäin suosittu jo hienon sijainninkin vuoksi.
Swakopmundista noin puolen tunnin ajomatkan päässä etelään on Walvis Bayn teollisuuskaupunki. Kaupunkiin kannattaa tulla pistäytymään esimerkiksi aamuvarhaisella katsomaan valtavia flamingoparvia. Flamingot ruokailevat matalassa rantavedessä. Ne polkevat pohjaa ja kauhovat suuhunsa ravintoa. Flamingoja voi nähdä satoja tai jopa tuhansia.
Swakopmundista tunti puolitoista pohjoiseen on puolestaan Cape Cross, joka kannattaa myös ottaa mukaan matkaohjelmaan. Tämäkin paikka sijaitsee Atlantin rannalla. Cape Crossissa voi nähdä valtavan merikarhuyhdyskunnan, joka elelee alueella. Pääsymaksu on kahdelta hengeltä reilut 10 euroa, ja vastineeksi näkee tuhansia merikarhuja loikoilemassa rannalla. Osa hylkeistä on levittäytynyt aina kävelyreitille ja jopa parkkipaikalle asti. Toiset merikarhut ovat juuri menossa mereen tai tulossa merestä, osa rähisee keskenään. Pikkuhylkeet ovat söpöjä, mutta yhdyskunnassa vellova haju on kertakaikkisen kuvottava.
Merikarhuyhdyskunnan ympärillä pyörii joukko viekkaita ja ovelia sakaaleja. Nämä koiraeläimet näyttävät hyvinvoivilta, vaikkakin näimme joukossa myös yhden kuolemaa tekevän sairaan yksilön. Sakaalit hyötyvät suuresta hyljejoukkiosta, sillä niille riittää saalista. Emosta eroon joutunut hylkeenpoikanen on sakaalilaumalle helppo saalis.
Cape Crossista itään reilun parin tunnin ajomatkan päässä on Spitzkoppe, joka on myös mielenkiintoinen käyntikohde. Spitzkoppe on pienehkö kansallispuisto, jonka päänähtävyytenä ovat kalliomuodostelmat. Erityisen hieno muodostelma on Bridge eli kalliokaari, joka on suosittu valokuvauskohde. Auringonlaskun ja -nousun aikaan ihmisiä kerääntyy kaaren lähettyville ikuistamaan auringon kaarelle muodostuvien säteiden sävyjä. Parhaat hetket eivät täälläkään kestä kauaa, sillä aurinko nousee ja laskee nopeasti, jolloin värimaailmakin muuttuu nopeasti. Toisaalta täällä kannattaa viettää yö, jolloin pääsee kyllä näkemään yhden maailman hienoimmista tähtitaivaista.
Spitzkoppen leirintäalueella maksaa yö noin 21 euroa/ kaksi henkeä plus auto. Hinta ei siis päätä huimaa. Leirintäaluepaikat sijaitsevat täällä kaukana toisistaan, ja ainoat suihkut ja sisävessat ovat portin lähellä. Kuivavessat ja roskikset löytyvät kyllä kustakin leiripaikasta erikseen. Täällä saa itse valita itselleen paikan, kunhan paikka vain ei ole varattu. Itse yövyimme ihan kalliokaaren lähellä. Siitä oli lyhyt matka pinkaista ylös kallioita pitkin kaarelle. Naapureina meillä oli tuona yönä kalliotamaaniperhe.
