Saavuimme San Franciscoon kaupungin kuuluisimman nähtävyyden, Golden Gate- sillan kautta. Silta oli osittain sumun peitossa, vaikka sää itse kaupungissa oli aurinkoinen. Sillalta näki hienosti yli Tyynenmeren lahden itse kaupunkiin. Tämä Kalifornian kultaryntäyksen aikana 1800-luvulla nopeasti kasvanut kaupunki on koko USA:n suosituimpia turistikohteita.
San Franciscoon olimme varanneet aikaa kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä tarkoituksenamme oli viedä vuokra-auto öljynvaihtoon jo toisen kerran Amerikankiertueemme aikana, sillä maileja oli taas kertynyt melkoisen paljon mittariin. Motellimme sijaitsi lähellä San Franciscon kansainvälistä lentokenttää, joten autovuokraamokin oli lähellä. Automekaanikko ei ollut paikalla, joten saimme uuden auton, Dodge Caliberin. Viimeiset viisi päivää ennen Meksikon lentoa ajelisimme siis sillä.
San Francisco on hauska kaupunki ja siihen voi tutustua monella tapaa. Me valitsimme New Yorkissa hyväksi toteamamme pyöränvuokrauksen. Pyörillä pääsee liikkumaan suht nopeasti laajallekin alueelle, eikä juutu liikenneruuhkiin. Tosin San Franciscon keskusta on aika mäkinen, eikä jyrkkien katujen ylöspolkeminen ole kovinkaan nopeaa. Alaspäin pääseekin sitten vauhdikkaasti. Pyörien vuokraus koko päiväksi maksoi $32 per nenä.
Aloitimme nähtävyyksien kiertelyn polkemalla jyrkkiä teitä ylös Lombard Streetille, yhdelle USA:n kuuluisimmista kaduista. Lombard Streetin yksi osa on tehty kiemurtelemaan alas yksisuuntaisesti jyrkkää rinnettä. Kadun varrella on hauskannäköisiä asuintaloja. Tämä osa kadusta on hidas, eikä sitä pitkin aja juurikaan muut kuin turistit. Me ajoimme serpentiinin alas pyörillä sekä myöhemmin myös autolla.
Lombard Streetin jälkeen kävimme Chirardelli Squarella. Chirardellilla sijaitsee aito alkuperäinen Chirardelli- suklaakauppa, josta ostimme hiukan matkaevästä pyöräretkeä varten. Chirardelli onkin ehkä ainut hyvä amerikkalainen suklaamerkki.
Seuraavaksi poljimme pyörävuokraamon meille suositteleman reitin Golden Gate- sillan kupeeseen, sillan yli ja takaisin sekä takaisin kaupunkiin. Rantatiellä sekä sillalla puhalsi aikamoinen tuuli. Tyynenmeren mahtavat tyrskyt löivät rantakallioihin ja vesi roiskui. Golden Gate-silta oli komea näky punaisen hohtavana vasten matalia vuoria auringon käydessä siihen sopivasti. Ei ihme, että Golden Gate on USA:n kuvatuin silta.
Sillalta poljimme taas ylös mäkisen keskustan kukkuloille. Kävimme katsomassa sieviä Painted Ladies- taloja Alamo- aukiolla sekä komeaa kaupungintaloa. Kaupungintalolta pyöräilimme katsomaan San Franciscon Chinatownia. Tämä Chinatown on maailman suurin Aasian ulkopuolinen kiinalaiskeskittymä.
Lopuksi kävimme vielä Fisherman’s Wharf- alueella eli kalastajien kaupunginosassa. Palautimme pyörät ja menimme syömään Pier 39:lle. Pier 39 on ostoskeskus, joka on rakennettu hauskasti laiturille meren rantaan. Ostoskeskuksen kupeessa voi käydä katsomassa suojeltuja merileijonia, joille on pyhitetty muutama pienempi laituri meren rannassa. Siellä ne uiskentelivat, nukkuivat laiturilla toistensa päällä ja juttelivat toisilleen.
San Franciscon yksi suosituimmista nähtävyyksistä on kaupungin edustalla sijaitseva pahamaineinen Alcatrazin vankilasaari. Tyydyimme katselemaan Alcatrazia Pier 39:ltä käsin, sillä lippuja olisi saanut vasta seuraavan päivän risteilyihin. Vanhalle vankilasaarelle avautuvat hyvät näkymät myös ylhäältä kaupungin kukkulaisilta kaduilta.
San Franciscosta matkamme jatkui kohti etelää ja Los Angelesia. Ennen Losiin menoa halusimme vielä poiketa Sequioa National Parkin kautta. Sequioan kansallispuistossa elää eräs toinen suuri puulaji, mammuttipetäjä, joka on, lainatakseni amerikkalaisia, punapuun serkku. Tämän lajin edustajien joukosta löytyy maailman suurin puu, Kenraali Sherman (The General Sherman), jonka tietysti halusimme nähdä.
Kenraali Sherman on todella suuri. Sen halkaisija 11 m, ympärysmitta 31 m ja korkeus 84m eivät ole aivan maailman suurimmat verrattuna näiden ennätysten haltijoihin, mutta tilavuudeltaan ja painoltaan tämä puu on suurin ja täten siis maailman suurimman puun tittelin omistaja. Suurelta puu näyttikin. Se oli paksumpi kun Redwood National Parkissa näkemämme puut. Ikää tällä jättiläisellä on arviolta 2200 vuotta. Puu on suojeltu aidoilla ja kylteillä. Saa nähdä kuinka kauan The General Sherman vielä jököttää paikallaan kansallispuistossa. Mammuttipetäjän puut voivat kuolla pystyyn ja kaatua yllättäen. Toivotaan, ettei maailman suurimmalle puulle käy näin vielä pitkään aikaan!
Sequioan kansallispuistossa näimme myös muita mammuttipetäjiä sekä hieman yllättäen karhuja. Emme olettaneet enää näkevämme karhuja, sillä olimme menneet katsomaan jättiläispuita. Kahden päivän aikana näimme kuitenkin yhteensä viisi mustakarhua ja pääsimme vielä kerran ihastelemaan niiden puuhia! Myös peuroja oli liikenteessä. Jätimme viimeisenkin kansallispuiston taaksemme ja otimme suunnaksi Kalifornian suurimman kaupungin, Los Angelesin.
Komea puu! Onko se saanut nimensä sen kuuluisan Amerikan sisällisodan kenraali Shermanin mukaan?
Kyllä, nimi on peräisin juuri häneltä!
Janette kiittää kummeja kortista, oli todella iloinen saadessaan postia. 🙂