Kolmen päivän Fredbergin sademetsäretken jälkeen meillä oli edessämme vielä Brownsbergin retki. Seurueemme hajosi kukin omiin suuntiinsa, suurimman osan matkustaessa takaisin Paramariboon. Me olimme kuitenkin yhdistäneet kaksi retkeä, joten meidän osaltamme homma ei ollut vielä ohi.
Bussi jätti meidät Brownswegin kylään, josta toinen bussi haki meidät seuraavaan majapaikkaan. Ston Eiland, järven rannalla sijaitseva pikkuinen lomakylä, olisi tämän retkemme viimeinen yöpaikkamme. Brokopondo, Surinamen suurin järvi, on ihmisen aikaansaama. Alueella oli aikanaan useita kyliä, joiden asukkaat joutuivat muuttamaan pois uuden padon ja tulvivan Suriname-joen myötä. Pato rakennettiin 1960-luvulla tuottamaan sähköä alumiiniteollisuuden tarpeisiin. Tulvat synnyttivät Brokopondon, yhden maailman suurimmista tekojärvistä.
Brokopondon järvessä on tuhansia saaria sekä kelopuita. Näitä puita käytetään rakennusmateriaalina. Puu on erittäin kallista, ja menee kokonaan vientiin. Järvessä voi myös uida, mutta vesi on kyllä siihen tarkoitukseen aivan liian lämmintä.
Järven rannan lomamökissä yöpyminen tuntui hieman laimealta syvemmällä viidakossa vietettyjen öiden jälkeen. Suomalaisen silmiin täkäläiset järvet eivät ole kovin kummoisia. Luontokin on täällä jotenkin äänettömämpi kuin syvällä viidakossa. Aamuinen veneajelu järvellä oli kuitenkin ihan kiva, ja olihan meillä vielä edessämme kehuttu kohde, Brownsberg-vuori.
Brownsbergille meidän ei tarvinnut Fredbergin tapaan kivuta, vaan minibussi ajoi meidät ylös asti. Itse asiassa busseja oli kaksi, sillä osa seurueestamme tuli aamulla Paramaribosta tehden Brownsbergiin vain päiväretken. Autoista piti välillä nousta pois, koska tie oli jyrkkä ja kuoppainen.
Brownsbergin huipulla on näköalapaikka alas Brokopondon tekojärvelle. Näköalapaikalta saa hieman paremman käsityksen järven koosta kuin alhaalla rannalla.
Retkeen kuului myös käynti Leo- ja Irene-vesiputouksilla. Putouksille on lyhyehköt, osin jyrkkäpiirteiset vaellukset. Jotkut kohdat reiteistä ovat profiililtaan loivempia. Osa porukasta kävi vain toisella putouksella, osa molemmilla. Molemmilla putouksilla pääsee käymään suihkussa putouksen alla, mutta uimiseen veden syvyys ei riitä. Vesisuihku virkisti kuitenkin kummasti.
Putousten jälkeen oli ohjelmassa paluu takaisin Paramariboon. Keskustan ravintoloiden ja baarien äänekäs mekkala ei korvia hivellyt kolmen sademetsässä vietetyn yön jälkeen. Oli kuitenkin mukava palata tuttuun Amice-majataloon ja ilmastoituun huoneeseen. Seuraavana päivänä olisi luvassa löhöpäivä uima-altaalla.
Lue myös Retki Amazonin sademetsään: osa 1 -postauksemme!
Lue myös Retki Amazonin sademetsään: osa 2 -postauksemme!
Hienon näköinen tuo Brokopondo kelopuineen. Enpä olisi arvannut, että niitä ylipäätään voi käyttää rakennusmateriaalina. Selvisikö mihin sitä viedään ja minkälaisien rakennelmien rakennustarvikkeena sitä käytetään?
Joo, aika erikoinen paikka kieltämättä. Siis ulkomaille, ei sen kummemmin kysytty että mihin maihin. Rikkaille joka tapauksessa, koska on kallista. Sellainen käsitys jäi, että erikoishuonekaluihin yms…