Retki Amazonin sademetsään: osa 1

Suriname toi meille molemmille uuden maapisteen. Tämä Hollannin entinen siirtomaa on Etelä-Amerikan pienin valtio. Suriname jää monen muun Etelä-Amerikan valtion varjoon, jos tarkastellaan kuuluisia nähtävyyksiä ja käyntikohteita. Mekin jätimme Surinamen väliin 11 vuotta sitten, kun täälläpäin vajaat kolme kuukautta reissasimme. Maa tarjoaa kuitenkin erään meitä kiinnostavan käyntikohteen, nimittäin Amazonin sademetsän.

Amazonin sademetsä on jäänyt meiltä kokonaan aiemmilla reissuilla näkemättä. Olemme toki viidakossa ennenkin monissa maissa käyneet, mutta maailman suurimpaan sademetsään emme vielä ole päässeet käymään. Tällä reissulla siihen tarjoutui kuitenkin mitä mainioin tilaisuus, kun Trinidad ja Tobagon jälkeen saavutimme Paramaribon, Surinamen pääkaupungin.

Suriname on yksi yhdeksästä Amazonin sademetsän valtioista. Peräti 94 % maan pinta-alasta on sademetsän peitossa. Koska Suriname on kooltaan pieni, voi pääkaupungista helposti tehdä muutaman päivän retken Amazonin alueelle. Me varasimme retken Jenny Tours-nimisen firman kautta. Heillä on nettisivut, ja käytännössä homma hoitui WhatsApp-keskustelun kautta. Maksu onnistui tilisiirtona hollantilaiselle pankkitilille. Yhdistimme kaksi eri retkeä, kolmen päivän (kahden yön) Fredberg-retken sekä kahden päivän (yhden yön) Brownsberg-retken. Viettäisimme sademetsässä yhteensä siis neljä päivää.

Retki starttasi Paramaribosta aamuvarhaisella. Ajomatkaa Fredbergin niin sanottuun perusleiriin on nelisen tuntia, plus pysähdykset päälle. Perusleirissä pidimme lounas- ja lepotauon, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen vuoren valloituksen. Alkumatkan, noin 8km, taitoimme maasturilla, ja tämän jälkeen oli vuorossa vaellusosuus. Onneksi kaikkia tavaroita ei tarvinnut raahata mukana ylös vuorelle, vaan ylimääräiset kamat sai jättää perusleiriin, jonne palaisimme toiseksi yöksi, yhden vuorella vietetyn yön jälkeen.

Fredbergin löysi Fred-niminen paikallinen nuorimies vuonna 2013. Fredbergin huippu on vain noin 280 m merenpinnan yläpuolella, ja sinne on parin tunnin (4 km:n) vaellus. Mikään kovin rankka ja pitkä tämä vaellus ei ole, sillä kyseessä on melko matala vuori. Matkalla oppaamme yritti bongailla kanssamme eläimiä. Vaikka sademetsissä elää enemmän eläinlajeja kuin missään muualla, on niiden havaitseminen tiheän kasvillisuuden vuoksi todella haastavaa. Näimme liskoja, lintuja ja kaukana puiden latvoissa pomppivia apinoita. Vaellus sisälsi sekä loivia että jyrkkiä osuuksia sekä lisäksi puron ylityksen, jossa kengät piti riisua pois. Lopulta saavutimme Fredbergin huipun, juuri ennen auringonlaskua.

Fredbergiin on rakennettu paikkaan nähden todella kelpo leiripaikka.
Kuusi miestä on kantanut ylös tarvittavat materiaalit keittiön, vessan, sadevesiputkiston ja nukkumispaikkojen rakentamista varten. Sänkyjen sijaan nukkuminen tapahtuu riippumatoissa, joissa on hyönteisverkot. Illallinen, jonka kokki oppaamme avustuksella meille tarjoili, oli loistava. Väsyneinä retkikuntamme pujahti kukin omaan riippumattoonsa. Lopulta mekin siirryimme keinuviin sänkyihimme heinäsirkkojen sirittäessä, sammakoiden kurnuttaessa ja yölintujen laulaessa ympärillämme. Viidakko ei totisesti koskaan ole äänetön!

Riippumatossa nukkuminen oli aika vaikeaa, mutta aamu ja valoisa saapuivat yllättävän nopeasti, ja pian olimme taas liikkeellä. Vuorella on kaksi avokalliota, josta toisella on hyvä seurata auringonnousua. Pilvet haittasivat hiukan auringonnousun näkemistä. Maisemat näköalapaikalta sademetsään olivat silti huikeat, ja yöllisten sadekuurojen ansiosta usva verhosi viidakkoa.

Aamupalan jälkeen oli aika suunnata alas takaisin kohti perusleiriä. Matka kesti tällä kertaa pitkään, sillä pysähtelimme vähän väliä. Opas kertoi meille eri kasvilajeista. Bongailimme myös liskoja, sammakoita, käärmeitä ja lintuja. Pääsimme roikkumaan liaaneissa ja hakkaamaan kepillä puhelinpuuta, jonka ääni kantautuu jopa kuuden kilometrin päähän. Puunrunkoa hakkaamalla eksynyt voi saada nopeammin apua tiheässä viidakossa. Lopulta saavutimme Fredbergin perusleirin ja pääsimme pulahtamaan hikisinä virkistävään jokeen, suihkuun ja syömään. Retki ei kuitenkaan vielä ollut ohi.

Lue myös Retki Amazonin sademetsään: osa 2 -postauksemme!

Lue myös Retki Amazonin sademetsään: osa 3 -postauksemme!