Rentoa lomailua Seychellien Praslinilla

Pieni Praslinin saari Seychellien saarivaltiossa Intian valtameressä on oiva kohde rauhaa ja rantoja rakastavalle matkaajalle. Täällä odottavat vaaleat palmurannat, turkoosi hivelevän lämmin merivesi, lempeän lämpimät merituulet ja herkulliset makuelämykset. Praslin ei jätä ketään kylmäksi.

Praslinin saarella ei ole isoa lentokenttää, eli maahan lentoteitse saapuvat matkaajat tulevat Seychellien pääsaaren Mahen kautta. Muutaman Mahella vietetyn päivän jälkeen voi kuitenkin hyvin siirtyä Praslinille. Vaihtoehdot ovat lentokone tai lautta. Lento saarten välillä kestää vain 15-20 minuuttia, lauttamatka puolestaan tunnin. Mahen lauttaterminaali sijaitsee pääkaupungissa Victoriassa, lentokenttä sen sijaan saaren eteläosissa. Ajallisesti ei ole siis suurta merkitystä sen suhteen, valitseeko lautan vai lentokoneen. Riippuu tietenkin myös siitä, missä päin Mahea on ollut majoittuneena. Koska itse majoituimme Mahella nimenomaan Victoriassa, valitsimme lautan. Yhdensuuntainen hinta Mahen ja Praslinin välillä on 50€.

7500:n asukkaan Praslinilla on kolme asutuskeskittymää. Yksi on lauttaterminaalin lähellä saaren itäosissa oleva Baie St Anne, toinen länsirannikon Grand Anse, jonka lähellä on myöskin lentokenttä. Kolmas keskittymä on Anse Volbert. Eniten majapaikkoja on Grand Ansen sekä Anse Volbertin alueilla, mutta jälkimmäinen tarjoaa parhaimmat palvelut turisteille.

Me majoitumme Praslinin saarella viideksi yöksi Grand Anseen. Majapaikka oli todella kiva, bungalow-tyylinen viihtyisä huoneisto. Satuimme majoittumaan uudenvuoden aattona. Majapaikka lahjoitti meille bonuksena kuohuviinipullon, joka oli meitä sängyllä odottamassa, kun astuimme sisään huoneistoon. Sitä kyllä kelpasi siemailla puutarhan uskomattoman lämpimässä uima-altaassa samalla, kun aurinko laski ja yö ja vuosi 2019 tekivät tuloaan.

Kuten sanottu, autonvuokraus on suositeltavaa Praslinilla. Itse otimme auton allemme koko viiden päivän ajaksi. Autovuokraamon mies oli meitä nimikyltin kanssa vastassa satamassa, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli meillä auto allamme. Näin nopeasti tämä ei ole käynyt missään!

Praslinilla pääsee kyllä liikkumaan bussillakin, mutta jotenkin tuo auto vaan on täällä kätevämpi. Vasemmanpuoleinen liikenne ei pitkää totuttelua vaadi, kunhan muistaa sen, että pysyttelee autolla tien vasemmassa laidassa, ja että käännös vasemmalle on se pieni käännös, käännös oikealle se iso.

Rannat ovat Praslinin saaren päänähtävyys, ja niitä on joka puolella. Kaikki eivät kylläkään ole uimiseen parhaita mahdollisia. Esimerkiksi Grand Ansen pitkä vaaleahiekkainen ranta on liian matala, ja vesi aivan liian kuumaa. Hassu juttu, mutta näin totesimme. Kävely ja makailu rauhallisella rannalla kyllä onnistuvat, ja ihmisiä on todella vähän.

Parempia, myöskin rauhallisia rantoja löytyy itään päin ajettaessa saaren eteläosista. Auton voi jättää tien varten ja siirtyä palmun varjoon tai uimaan joillekin näistä pikkuisista rannoista.

Praslinin hienoin ja kuuluisin ranta on kuitenkin Anse Lazio, joka on rankattu maailman kymmenen kauneimman rannan joukkoon. Hiekka on vaaleaa, pohja myöskin pehmeää vaaleaa hiekkaa, eivätkä aallot ole täällä liian korkeat. Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista rannoista uida Seychelleillä, ellei jopa paras. Aamuvarhaisella ranta on autio. Turistit saapuvat maitse ja veneitse myöhemmin aamupäivän ja päivän mittaan. Tilaa puiden varjoista kyllä löytyy, ja ranta onkin mitä parhain juuri rauhalliseen loikoiluun. Snorklaus onnistuu täällä suoraan rannalta, ja pinnan alla näkyy monenlaista värikästä elämää. Rannalla on myös ravintola.

Kaunis ranta on myös Anse Boudinin ranta. Tämä ranta on vain muutaman kilometrin päässä Anse Laziolta. Erään paikallisen hedelmienmyyjän mukaan monet menevät ensin Laziolle ja tulevat sitten Boudinille. Meidän ollessa rannalla siellä oli aika vähän muita. Snorklasimme myös Boudinilla, mutta vedenalainen maailma ei ollut niin hienoa kuin Laziolla, ”Best snorkeling place”-kyltistä huolimatta.

Praslinin luoteisosissa on kaunis Anse Georgette-ranta, mutta rannalle päästäkseen täytyy olla erityislupa, jonka voi saada oman hotellin kautta. Me tosin pääsimme sisään puhumalla. Ranta on hotelli Constance Lemurian alueella. Hotellin portilla kerroimme, että haluaisimme vain mennä pikaisesti rannalle katsomassa millainen se on, ja kentis käydä ravintolassa. No, ravintolaan emme ehtineet, sillä kävelymatka rannalle halki golfkentän on melko pitkä. Takaisinkin piti ehtiä ennen pimeän tuloa. Auringonlaskua emme nähneet, sillä taivas oli tuossa kohtaa melko pilvessä. Ranta kuitenkin oli hieno.

Praslinilla voi tehdä muutakin kuin nautiskella upeista rannoista. Täällä on Vallee de Main luonnonsuojelualue, jossa voi vaellella tiheässä kuumankosteassa viidakossa, merkattuja reittejä pitkin. Mikään halpa visiitti tämä ei ole, sillä lipusta saa pulittaa peräti noin 24 euroa, mutta toisaalta eipä saarella juuri muita pääsymaksullisia paikkoja ole. Ja näkeehän täällä kuuluisia pyllypähkinäpuita!

Niin, mikä tämä hauska pyllypähkinä oikein on? No se on maailman suurin siemen. Ainoastaan Praslinilla ja viereisellä Curieuse-saarella kotoperäisenä tavattavan coco de mer-palmulajin naaraspuoleinen yksilö kasvattaa tällaisia hienoja ilmestyksiä vuosien aikana. Lajilla todellakin on omat uros- ja naaraspuoleiset yksilönsä, ja molempia tarvitaan kasvin lisääntymiseen. Missään muualla emme kyseisiä palmuja nähneet kuin juuri täällä Praslinilla sekä naapurisaarella Curieusella. Vallee de Maissa oli nähtävillä myös viisi muuta ainoastaan Seychelleillä tavattavaa kotoperäistä palmulajia.

Vallee de Main alueella bongailimme myös kotoperäistä mustaa papukaijalajia, jota ei tavata missään muualla. Tiheä viidakko ei antanut paljoakaan näkyvyyttä, mutta kyllä me pari papparia näimme. Laadukasta kuvaa emme niistä valitettavasti saaneet, mutta kyllä kuvasta lajin tunnistaa. Kaijat pysyttelivät nimittäin hyvin korkealla palmujen latvojen tuntumassa. Niiden kiljunta oli kyllä melkoisen äänekästä.

Vallee de Main lähettyvillä toisella puolella päätietä on eräs toinenkin vaellusreitti. Meille suositeltiin tätä vaihtoehtoa, koska yritimme mennä Vallee de Maihin uudenvuoden päivänä, jolloin paikka oli kiinni. Täällä on myös mahdollista nähdä musta papukaija, mutta meitä ei onnistanut. Vaellus on täysin ilmainen, ja siinä kivutaan ylöspäin jonkin verran. Hiki siis virtaa, menit sitten mihin vuorokaudenaikaan tahansa, sen verran kuumaa ja kosteaa saarella on. Ylhäältä aukeaa kuitenkin hienot näkymät, joten hikoilu kannattaa.

Anse Volbertin alueella on paikkoja, joista voi ostaa retkiä lähisaarille. Itse ostimme jostakin kahvilasta kokopäiväretken Curieuse-saarelle, sillä halusimme nähdä jättiläiskilpikonnia. Konnia elää luonnostaan vain kaukaisella Aldabran atollilla sekä Sansibarin saarella Tansaniassa, mutta niitä on tuotu muun muassa Curieuselle sekä joihinkin muihin paikkoihin, kuten läheiselle La Diguen saarelle sekä Mauritiukselle ja Réunioniin.

Retken aluksi rantauduimme Curieuse-saarelle ja pääsimme heti tutustumaan kilpikonniin. Naaraat eivät vierailijoista pitäneet, mutta urokset ottivat ruokalahjat ilolla vastaan. Kilpikonnien jälkeen vaelsimme vajaat pari kilometriä toiselle rannalle. Vaelluksen varrella oli mangrovemetsää ja aivan järkyttävän isoja rapuja. Helle oli armoton. Lopuksi pääsimme uimaan sekä syömään. Meille tarjotiin herkullinen lounas puiden varjossa vaalealla hiekkarannalla.

Lounaan jälkeen oli vuorossa snorklausta kahdessa eri paikassa. Täälläkin näkyi värikkäitä kaloja sekä jopa pari puolentoista metrin valkopilkkahaita. Riutat eivät kuulu maailman hienoimpien joukkoon, mutta vesi on mahdottoman lämmintä.

Praslinilla meillä vierähti todella mukavasti viisi päivää. Päivät kuluivat sukkelaan merestä ja rannoista nauttien. Sadekaudesta huolimatta sadetta saimme todella vähän. Ainoa kunnon sade, joka ilmeisesti kesti useita tunteja, sattui aamuyön tunneille. Praslinin luonto ja rannat ovat upeita, ja kohdetta voimme erittäin lämpimästi suositella!