Ranskan Guayana

Paramaribosta pääsee Ranskan Guyanaan maateitse kolmen etapin systeemillä. Ensimmäiseksi täytyy matkustaa taksilla rajakaupunki Albinaan. Matka kestää reilut pari tuntia. Tämän jälkeen ylitetään rajajoki veneellä. Ranskan puolen rajakaupungista Saint-Laurent-du-Maronista matka pääkaupunki Cayenneen taittuu myöskin taksilla ja kestää kolmisen tuntia. Bussejakin kulkee, mutta harvoin. Matkustusaika kokonaisuudessaan Paramaribosta Cayenneen on siis kutakuinkin kuusi tuntia, ja kustantaa yhteensä noin 65-85 euroa, per henkilö, riippuen taksikuskeista.

Cayennessa viihtyy hyvin muutaman yön, mutta ei juuri pidempään. Kaupungin nähtävyydet on äkkiä nähty. Viihtyisin paikka on keskustan Palmisteis-puisto. Palmuja kasvava viheralue tuo pientä helpotusta paahteisessa kaupungissa kävelyyn.

Cépérou-linnake on toinen hyvä käyntikohde. Tänne kannattaa suunnata aikaisin aamulla. Ylös linnakkeelle on hieman kipuamista, ja sieltä avautuu näkymä keskustaan. Itse linnake on vaatimaton ja pieni raunioläntti. Täältä löytyy myös perinteinen turistien kuvauspaikka, isoin kirjaimin varustettu kaupungin nimikyltti.

Cayennen rannat eivät ole uimakelpoisia. Vesi on harmaata ja mutaista. Laskuveden aikaan mutamuodostelmat tulevat esiin. Kävellä rantaviivan lähellä kyllä voi ja näköalapaikkojakin on. Nämä rannat ovat myös lintujen suosiossa.

Ranskan Guyanan kuuluisin nähtävyys on Pelastuksen saaret (Iles du Salut). Saarille matkustetaan pienellä katamaraanilla Kourounin kaupungista, jonne on Cayennesta tunnin ajomatka. Päivän ainoa katamaraanivuoro lähtee Kourounin satamasta klo 8.30 ja paluu takaisin mantereelle saarilta on klo 16.30. Liput voi ostaa satamasta, mutta hyvä idea on varata ja maksaa ne etukäteen netin kautta tästä. Hinta on 47€/hlö.

Pelastuksen saariryhmään kuuluu kolme saarta, Royale-saari, Saint-Joseph-saari sekä Pirunsaari. Vene jättää matkustajat Royale-saarelle, joka on niin sanottu pääsaari. Royale-saarelta voi viiden euron lisähintaan siirtyä muutamaksi tunniksi Saint-Joseph-saarelle, ja palata sitten loppuajaksi Royalelle.

Pelastuksen saaret on hieman outo nimi saariryhmälle, joka toimi vuodesta 1852 alkaen rangaistussiirtokuntana. Ranskalaisia rikollisia tuotiin tänne kärsimään tuomiotaan,  eivätkä olosuhteet olleet kummoiset. Vankeja nääntyi kuoliaaksi muun muassa trooppisten tautien seurauksena. Vankila suljettiin virallisesti vuonna 1953, ja nykyään alue on siis Ranskan Guyanan merkittävin nähtävyys.

Pirunsaari on saarista kuuluisin. Sinne vietiin aikanaan syyttömänä maanpetturiksi tuomittu Alfred Dreyfus sekä oman väitteensä mukaan Henri Charrière, joka kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerran Vanki nimeltä Papillon. Myöhemmin on vahvistettu, ettei Charrière koskaan ollutkaan koko saarella, vaan pakeni mantereella olleesta leiristä. Pirunsaarelle ei pääse rantautumaan, ja vangitkin kuljetettiin sinne aikoinaan kaapelivaunulla. Royale-saarelta on kuitenkin hyvät näkymät Pirunsaarelle, sillä saaret ovat hyvin lähellä toisiaan.

Pelastuksen saarten luonto on hyvin kaunis. Saaria ympäröi turkoosi meri ja sen rantoja verhoavat tuulessa heiluvat palmut. Uiminen onnistuu, sillä vesi on puhdasta ja kirkasta. Rauniot ja vanhat rakennukset muistuttavat ajoista, jolloin tänne, upean trooppisen luonnon keskelle, passitettiin vankeja kärsimään tuomionsa epäinhimillisiin olosuhteisiin.

Saarilla asuu myös eri eläinlajeja. Pikkuiset apinat hyppelevät puissa. Metsikön rapina paljastuu hyvin usein kultajänikseksi. Kukot ja kanat juoksentelevat pitkin metsiä, ja Saint-Josephin saarella voi bongata myös riikinkukon ja -kanan.