Pitkä reissu starttaa

Tätä hetkeä olimme odottaneet jo pitkään. Edellisestä pidemmästä irtiotosta oli vierähtänyt jo vuosia, ja nyt olisi aika taas suunnata maailmalle. Miten mainio mahdollisuus vuorotteluvapaa onkaan! Monet ulkomaalaiset voivat vain haaveilla vastaavasta vapaasta, josta vielä vähän maksetaankin. Jälleen kerran voimme todeta sen, miten hyvin monet asiat Suomessa ovatkaan.

Elokuun ensimmäisenä päivänä kaiken piti olla valmiina maailmalle lähtöä varten. Aikoisimme olla pois kotoa reilut seitsemän kuukautta. Taskussamme olivat vain menoliput Venezuelan Caracasiin sekä siitä reilun kahden viikon päästä toiset lentoliput Caracasista Port of Spainiin, Trinidad ja Tobagon pääkaupunkiin. Mutkia matkaan tuli kuitenkin jo heti Helsinki-Vantaalla lähtöpäivänä.

Koska meillä ei ole rokotuksia, jouduimme käymään koronatestissä jo Helsingissä heinäkuun viimeisenä päivänä. Pasilassa sijaitsevassa Medipulssissa homma hoitui sunnuntaina iltapäivällä. Olimme varanneet kaksi viimeisestä testiaikaa, 15.35 sekä 15.40. Tulokset luvattiin seuraavaan päivään klo 12 mennessä ja testi maksoi 100€/hlö. Negatiiviset tulokset saimmekin sähköposteihimme jo ennen kello kymmentä maanantaiaamuna. Kaiken piti nyt olla kunnossa Venezuelaan matkustamista varten.

Lentokentällä meille selvisi, että 1.8. voimaan oli oikeasti tullut muutos, jonka mukaan Venezuelaan vaaditaan biopassi QR-koodin muodossa. Huhuja asiasta olimme kuulleet, mutta ajattelimme selvittää asian lopullisesti lähtöselvityksessä. Passin sai täyttämällä sähköisen lomakkeen, johon piti liittää muun muassa kuvia negatiivisesta testituloksesta, passista ja ajokortista. Olimme tulleet kentälle jo hyvissä ajoin, neljä tuntia ennen koneen lähtöä, ja meitä neuvottiinkin tekemään hakemus saman tien. Aikaa olisi runsaasti.

Biopassin nettisivu osoittautui kuitenkin, ilmeisesti uutuuttaan, niin hitaaksi, että QR-koodin saaminen ei käynytkään nopeasti. Jo itse hakemussivu oli todella hidas. Meidät laskettiin läpi lähtöselvityksestä portille päin oletuksena, että QR-koodit tulisivat tuona aikana, ennen koneen lähtöä. Koodeja ei kuitenkaan kuulunut. Juuri kun portti oli suljettu, sai toinen meistä vaadittavan QR-koodin. Toiselle koodi kilahti sähköpostiin vasta 20 minuuttia myöhemmin, yli kahden tunnin odottelun jälkeen. Voiko näin huonoa tuuria ollakaan!

Onneksi kokeneina matkailijoina tiedämme sen, että mitä tahansa voi tapahtua, ja matka voi viivästyä. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun meille isompi viivästys sattui. Helsingissä vietetyn yön jälkeen seuraavan päivänä astelimme Helsinki-Vantaan lentokentälle uuteen päivään uusin kujein. Saimme lentokentällä sekä hyviä että huonoja uutisia.

Hyvä uutinen oli se, että pääsisimme matkaan kohti Istanbulia heti tuona päivänä samalla iltalennolla, 24 tuntia myöhemmin siis. Huono uutinen puolestaan oli se, että jatkolento oli ylibuukattu, eli joutuisimme viipymään Istanbulissa noin 27 tunnin ajan, ja matka kohti Caracasia jatkuisi vasta seuraavana päivänä. Pääsisimme Venezuelaan siis peräti kaksi vuorokautta myöhässä. Kaiken kukkuraksi jouduimme vielä hieman maksamaan tuosta muutoksesta, lippujen hintaeron verran.

Istanbulissa yritimme kysellä, josko saman päivän jatkolennolla olisi vielä tilaa, mutta ylibuukattuhan se lento oli. Jäisimme siis yöksi Istanbulin kentälle. Suomessa ottamamme PCR-testi alkoi jo vanhentua, samoin Venezuelaan vaadittava biopassi, joten ne piti hoitaa kuntoon ennen yöpuulle käyntiä. Koronatesti oli onneksi pilkkahintainen Suomeen verrattuna, vain reilut 13€, ja testit pyörivät läpi vuorokauden, joten se asia hoitui todella helposti ja nopeasti. Samoin biopassihakemuksen nettisivut olivat nopeutuneet huomattavasti edellisestä päivästä, ja QR-koodit tulivat sähköposteihimme muutamassa minuutissa. Kunpa asia olisi mennyt näin jo Helsingissä!

Istanbulissa on avattu kokonaan uusi lentokenttä vain nelisen vuotta sitten. Kenttä elää ympäri vuorokauden, ja esimerkiksi monet matkatoimistot ovat auki 24/7. Niinpä yöllä huomasimme istuvamme erään matkatoimiston takahuoneessa neuvottelemassa ja tinkimässä hotellihuoneen hinnasta, turkkilaiseen tyyliin. Emme kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen sopivasta taksasta, joten päätimme nukkua lentokentän lattialla tuon yön. Silkkipusseille tuli heti käyttöä, ja kevyttoppatakit toimivat tyynyinä kovahkolla lattialla. Seuraavana päivänä olisi taas uusi päivä ja uudet kujeet.